Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkinen uupumus/romahdus.Miten selvisitte?
18.08.2008 |
Onko täällä kokemuksen omaavaa? Itsellä oli vuosia jatkuva työputki takana ilman kunnon lomia, silloin tällöin joku vapaapäivä. Luulin olevani niin vahva et jaksan tätä tahtia. Yksi päivä lähti jalat alta eikä seuraavaan viikkoon sängystä ylös päässy... Minä ylienerginen ihminen nukuin nukuin ja nukuin...eikä jalatkaan oikeen kantanu ja aivot toiminu. Nyt jälkeenpäin ajatellen ennakkomerkkejä oli ilmassa ja elämänilokin oli kadonnut. Tosin suoranaisesti masentunut en ollu. Tosin en kyllä yksinkään halunnu yhtään ollu.
Nyt olen jo toipumaanpäin mutta väliin meinaa tulla paniikkikohtauksen kaltaisia tunnetiloja...tärisyttää, kylmää hikeä puskee, kylmä, kuuma, huippaa, voimattomuuden tunne, hieman pelkään sosiaalisia kontakteja, tosin tietoisesti haluan kohdata tilanteita yms... TÄMÄ KAIKKI SIIS UUTTA MINUSSA!
Jos täällä ihmisiä jotka on kokenut saman niin kiva jos jaksaisitte kertoa kokemuksistanne... :)
Kyllähän sitä tuntuu et on aika pienen paikalla mut uskon et tästä kun toipuu
niin alkaa uusi parempi elämä!!!
Kommentit (7)
Muutama vuosi sitten olin samanlaisessa tilassa kuin tämä kirjottaja kuvaa. Mullakin sydämessä oli lisälyöntejä, raajat puutui, henkeä ahdisti. Tämä kaikki johtui valtavasta stressistä, joka aiheutui lapsen syntymästä ja sitä seuranneesta kaaottisesta ajasta, koska lapsella todettiin vakava sairaus. Kun huoli lapsesta alkoi helpottaa ja paranemista tapahtui, aloin itse oireilla niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Olin menossa kohti syvää mustuutta.
Pääsin ylös säännöllisillä psykiatrin tapaamisilla. Lääkkeitä en ottanut, koska imetin. Vieläkin välillä käyn tapaamassa "tätejä".
Vähän sama täällä. En suoranaisesti ollut masentunut, olin kiinnostunut vaikka mistä, mutta yhtäkkiä vain voimat loppuivat. En päässytkään sängystä ylös, hyvä kun jaksoin edes hengittää. Kaikenlaisia fyysisiä oireita riitti: sydämen tykytystä, tärinää, hengenahdistusta, raajojen puutumista jopa. Ravasin lääkäriltä toiselle, eikä minussa mitään vikaa ollut, mikä toisaalta helpotti ja toisaalta ahdisti, koska oireita kuitenkin oli. Söin 3 kk Cipralexia pienimmällä annoksella, se auttoi selviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan samoja oireita kuin sulla. Mulla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Olin sairiksella siihen saakka kunnes lääkitys alkoi vaikuttamaan.
... Sairasloman jälkeen järjestelin elämäni uudelleen. En vaihtanut alaa, mutta toteutin haaveitani ja ryhdyi rakentamaan uutta. Jätin pois kaikki turhat ennen 'niin tärkeät jutut'
Burn outistani on pian kaksi ja puoli vuotta, olen päässyt tasapainoon, enkä aio palata entiseen. Perheelämä kukoistaa jälleen ja osaan nauttia läheisistäni.
Edessäsi on pitkä tie. Nyt sinulla on mahdollisuus pohtia, mikä on oikeasti olennaista ja kuka sinä olet. Siinä on hyvät lähtökohdat uuden rakentamiselle. Tsemppiä!
Leinikki
Ihana kuulla et ootte selvinny uupumuksestanne ja osalle koettelemus oli tuonut muassaan laadukkaamman elämän.
Mitä tossa jotku luetteli muitakin oireita niin hyvin tuttuja ne on minullekin.
Silloin kun tämä "romahdus" tapahtui niin menin kyllä niin pimeäksi et mut vietiin ambulanssilla sairaalan. Kilpirauhasarvot lääkäri käski käydä varmuuden vuoksi otattaan ja käynkin kunhan tässä jaksan. Itse epäilisin enemmän liikatoimintaa jos jompaakumpaa...
Terapeutin lääkäri pyysi myös hankkimaan mut sekin on viel vaihees...
Uskon et kyllä tästä suosta viel noustaan!!!
On ihana kun lapset pyörii päällä ku sohvalla makoilee. Jaksan silti siitä nauttia :)
Lisääkin saa kokemuksia kirjoitella...
t.ap
Et todellakaan!
Itse "putosin syvään kaivoon" noin puolitoista vuotta sitten, juuri siinä vaiheessa kun töissä vähän helpotti... Sairauslomalla olin lopulta melkein kolme kuukautta, tuskin pääsin ylös sängystä sinä aikana. Oli käsittämätöntä kuinka paljon ihminen voi nukua!!
Paraneminen alkoi mielialalääkityksen avulla; toki olin jatkuvassa terapiahoidossa myös. Isoin juttu oli lopulta töihin paluu - lääkäri ei olisi vielä päästänyt töihin, mutta itselleni se oli ainoa keino alkaa kasata palikoita uudelleen ja nousta sängystä ylös.
Monta kertaa mietin, miten tilanne vaikuttaa lapsiini. Onneksi heillä on loistava isä, joka piti normaalit rutiinit ja pyörät pyörimässä.
Voin kirjoittaa asiasta huomenna lisää, jos olet kiinnostunut. Tilasi on helvetillinen, salakavala ja siihen pitää suhtautua vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse jouduin kanssa sairaslomalle työstressin takia.....nyt pari päivää vasta ollut cipralex ja toivottavasti auttaa. Välillä ahdistaa varsinkin iltaisin paljon ja silloin opamox, en tiedä miten toipuisin tästä. Samanlaista hallinnan menettämistä ollut täälläkin ja sosiaalisten kontaktien pelkoja. Ota tilanne vakavasti ja mene lääkäriin.
Vähän sama täällä. En suoranaisesti ollut masentunut, olin kiinnostunut vaikka mistä, mutta yhtäkkiä vain voimat loppuivat. En päässytkään sängystä ylös, hyvä kun jaksoin edes hengittää. Kaikenlaisia fyysisiä oireita riitti: sydämen tykytystä, tärinää, hengenahdistusta, raajojen puutumista jopa. Ravasin lääkäriltä toiselle, eikä minussa mitään vikaa ollut, mikä toisaalta helpotti ja toisaalta ahdisti, koska oireita kuitenkin oli. Söin 3 kk Cipralexia pienimmällä annoksella, se auttoi selviämään.