Lue keskustelun säännöt.
Teinit ei suostu lähtemään mihinkään, vaikka olisi kivaakin tekemistä
24.11.2023 |
Juuri kävin teinipojilta (15 ja 18) kysymässä, että lähdetäänkö perheenä huomenna ulos syömään. Ei kiinnostanut.
Sitten ehdotin, lähetäänkö illalla leffaan, saisivat valita elokuvan. No sekään ei kiinnostanut.
Tuntuu niin hassulta, itse muistan kuinka innoissani olin omassa nuoruudessani, jos about kaks kertaa vuodessa isä päätti viedä koko perheen ulos syömään. Silloinkin syötiin vain jossain huoltsikalla, mutta se oli meille juhlaa.
Enkä muista että meiltä olisi lapsena ikinä kysytty "mitä haluaisitte tehdä, mihin lähetään?" se olisi ollut ennenkuulumattoman utopistinen haave. Nyt kun kysyn samaa omilta muksuilta, niin "ei jaksa kiinnostaa".
Haluavat vain olla tietokoneillaan.
Käsittämätöntä.
No, onneksi lapset ovat jo tuon ikäisiä; lähdetään sitten miehen kanssa kahdestaan, sekä syömään, että leffaan.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
No mitäs kysyt. Ilmoita, että lähdette ulos syömään, niin voivat suhtautua eri tavoin
Ihan sama suhtautuminen tulee, tai lähinnä innoton "jaa, moikka", kun ollaan ilmoitettu kahdestaan lähtevämme johonkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 15v teinilläni on tänään harkat ja huomenna pelireissu. En tyrkytä tuollaisia ravintola, leffareissuja. Käy niissä kaverien kanssa ja jos haluaa meidän vanhempien kanssa käydä, niin osaa itse niitä ehdottaa.
Niin kai kun oot antanu niitten addiktoitua tietokoneisiin. Ei kiinnosta oikea elämä. Eivät taida näyttää siltäkään että tytöt kiinnostais. Syrjäytyvät ja yksin jäävät.
Ovatko nämä teidän yhteiset tekemiset lähtöisin siltä pohjalta, että on kivaa viettää aikaa yhdessä ja tehdä jotain, mistä kaikki pitävät? Vai onko ajatus ennemmin se, että perheen kuuluu tehdä asioita yhdessä, koska...no, ollaan perhettä?
Minä en tuossa iässä halunnut tehdä mitään perhejuttuja, joita äitini ehdotti. Syy oli se, mihin jo viittasin jälkimmäisessä kysymyksessäni: pääasia ei ollut yhteinen kiva ajanvietto vaan näyttäytyminen perheenä ja ikään kuin todistelu tutuille siitä, että mepä olemme oikea malliperhe, kun saadaan perheen murkutkin mukaan. Lisäksi äidilläni oli ikävä tapa aina arvostella jotakuta tai jotakin, jos sitten joskus vaikka menimme shoppailemaan tai syömään. "Miks sä näytät aina niin kiukkuiselta?" "No isänne olis varmaan halunnu johonkin muuhun ravintolaan, kuin tänne." "Ääk, kattokaa, kuinka tolla naisella tursuaa allit! Pitäis nyt jotain häpyä olla!" "Hyi mikä ällöttävä ukko tuo oikein oli, ihan varmaan kännissä tai jotain!" Kaiken tekemisen olisi pitänyt mennä hänen käsikirjoituksensa mukaan prikulleen, muuten yhteinen päivä oli pilalla.
Toisaalta tuonikäiset teinit viettävät monesti muutenkin mieluummin aikaa omien juttujensa tai kavereidensa parissa. Kuuluu ikään ja on ihan terve kehitysvaihe. Ei vanhempiin pesäeron ottaminen tarkoita sitä, etteikö heidän kanssaan haluaisi joskus myöhemmin tehdä yhdessä jotain. Patistelu ja painostaminen sitä vastoin voi johtaa siihen, että teinit ovat vielä kolmekymppisenäkin haluttomia lähtemään teidän kanssanne jonnekin tai tekemään yhdessä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs kysyt. Ilmoita, että lähdette ulos syömään, niin voivat suhtautua eri tavoin
Ihan sama suhtautuminen tulee, tai lähinnä innoton "jaa, moikka", kun ollaan ilmoitettu kahdestaan lähtevämme johonkin.
Ap
No totta kai. Kyse olikin perheenä lähtemisen ilmoittamisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia teinikäytöstä. Ei kiinnostanut tuon ikäisenä itseänikään lähteä tai tehdä vanhempieni kanssa juurikaan mitään. Leffassa käytiin kavereiden kanssa. Reilu parikymppisenä alkaa taas kiinnostaa. Nyt lähtee nuoret miehet taas jääkiekkoa katsomaan, syömään ym. Välissä oli tuo muutaman vuoden kausi, kun ei kiinnostanut. Kavereiden kanssa kuitenkin liikkuivat ja kävivät, joten normaalia ja ok.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä teidän yhteiset tekemiset lähtöisin siltä pohjalta, että on kivaa viettää aikaa yhdessä ja tehdä jotain, mistä kaikki pitävät? Vai onko ajatus ennemmin se, että perheen kuuluu tehdä asioita yhdessä, koska...no, ollaan perhettä?
Minä en tuossa iässä halunnut tehdä mitään perhejuttuja, joita äitini ehdotti. Syy oli se, mihin jo viittasin jälkimmäisessä kysymyksessäni: pääasia ei ollut yhteinen kiva ajanvietto vaan näyttäytyminen perheenä ja ikään kuin todistelu tutuille siitä, että mepä olemme oikea malliperhe, kun saadaan perheen murkutkin mukaan. Lisäksi äidilläni oli ikävä tapa aina arvostella jotakuta tai jotakin, jos sitten joskus vaikka menimme shoppailemaan tai syömään. "Miks sä näytät aina niin kiukkuiselta?" "No isänne olis varmaan halunnu johonkin muuhun ravintolaan, kuin tänne." "Ääk, kattokaa, kuinka tolla naisella tursuaa allit! Pitäis nyt jotain häpyä olla!" "Hyi mikä ällöttävä ukko tuo oli, ihan varmaan kännissä tai jotain!" Kaiken tekemisen olisi pitänyt mennä hänen käsikirjoituksensa mukaan prikulleen, muuten yhteinen päivä oli pilalla.
Toisaalta tuonikäiset teinit viettävät monesti muutenkin mieluummin aikaa omien juttujensa tai kavereidensa parissa. Kuuluu ikään ja on ihan terve kehitysvaihe. Ei vanhempiin pesäeron ottaminen tarkoita sitä, etteikö heidän kanssaan haluaisi joskus myöhemmin tehdä yhdessä jotain. Patistelu ja painostaminen sitä vastoin voi johtaa siihen, että teinit ovat vielä kolmekymppisenäkin haluttomia lähtemään teidän kanssanne jonnekin tai tekemään yhdessä yhtään mitään.
Toisin kuin nykyisin tunnutaan ajattelevan, väitän ettei kolmikymppisen kuulu enää olla teini.
No mitäs kysyt. Ilmoita, että lähdette ulos syömään, niin voivat suhtautua eri tavoin