Lue keskustelun säännöt.
Ja niin loppui ystävyyssuhde äitiin
19.12.2010 |
Palaan takasin siihen lapsen rooliin, joka ei kerro äidilleen tunteitaan.
Vuosikymmeniä olin "kilttityttö" ja pidin suuni kiinni ja katselin mitä äiti koheltaa.
Olen äidille siis viimeaikoina ollut rehellinen, olen tiuskinut kun mitta on täyttynyt ja sanonut jos joku ottaa hänessä pattiin.
Äiti ei ole ymmärtänyt että olen halunnut olla hänelle avoin. Hän on loukkaantunut, ihmettelee miksi olen hänelle paha.
Pyysin anteeksi ilkeyttäni, halasin päälle. Se teki äidin onnelliseksi.
Ja vetäydyn takaisin kuoreeni, ei hän halunnut nähdä minua ihmisenä.
Omille lapsilleni annan vapauden avautua. Olisin enempi huolissani jos lapseni ei minulle puhuisi ja olisi rehellinen.
Äitini mies on entistä sokeampi! Hänellä on kamala lapsuus ja hän haluaisi avautua äidilleen muttei tee niin. Ei kehtaa.
Miten hän ei näe tätä?
Miksi ihmiset elää siinä saatanan itsekeskeisessä kuplassa jossa on tärkeää se että itsellä on hyvä olla?
Miten te muut olette ajatelleet tätä? Saako lapsesi tulla arvostella tekemisessäsi?
Toki siitä saa loukkaantua mutta miksi kritiikkiä ei voi ottaa vastaan?
Minkä takia lapsi ei ole tasa-arvonen vanhempansa kanssa?
T. Tytär jonka kasvatuksen arvostelua ilmeisesti tarttee äidiltään sietää mutta joka ei saa arvostella äitiään
Kommentit (3)
Minun äitini kieltäytyy näkemästä minua itsenäisenä, aikuisen iässä olevana naisena. Olen hänelle vieläkin se finninaamainen, "hankala" teini joka ei tiedä miten kuuluisi pukeutua/laittaa tukka/olla. Olen saanut koko aikuisikäni kuulla nälvimistä, äidin tavassa suhtautua minuun on edelleen se fiksu aikuinen vs. tyhmä teini- asetelma. :( Tukkani väri ei ole kiva, vaatteet eivät miellytä, pitäisi tehdä enemmän asiaa x (ja sitten kun teen, ei sekään ole hyvä; "unohdat asia y:n!!") jne.
Voimme tehdä vain asioita joista äiti nauttii, minun harrastuksilleni naurahdetaan lempeästi ja päivitellään vieläkö teen kys. asiaa. Kerran kysyin suoraan voitaisiinko tehdä eräs harrastukseeni liittyvä juttu, johon äiti nauroi päin naamaa. Se jäi mieleen.
Olen väsynyt hänen neuvoihinsa, varsinkin kun hän ei oikeasti ole sen taitavampi arjen suhteen kuin minäkään. Varmasti hän tarkoittaa vaan hyvää, mutta jatkuva arvostelu loukkaa!
t. se tyttäristä, jolla ei edelleenkään ole "juuri minua pukevaa" kampausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tässä ole mitään muuta kuin jättää aitous.
Olen äidille se nukke. En minä.
Omille lapsille annan oikeuden sanoa mielipiteitään, ei tartte olla samaamieltä, saa arvostella ja kiukutella.
En käsitä että tämä ei ole mitä äiti haluaa.
Palaan siihen vanhaan "kuuntelen ja annan valua toisesta korvasta ulos". Harmi. Olisin toivonut että voitaisiin olla äidin kanssa läheisiä.
Ap
mutta ei valitettavasti apuja sulle.