Saatteko jotain taidenäyttelyistä?

Jos siellä on piirretty naisen tuhero niin joo

Minua taide inspiroi ja ruokkii omaa taiteellisuutta, saa uusia kuvakulmia siihen. Mutta ymmärrän kyllä heitäkin joita ei taide samalla tavalla ruoki ja inspiroi. 

Kyllä saan.

Miksi menet näyttelyihin jos ne ei oikeasti kiinnosta? Ja, kyllä ovat itselle hyvin antoisia. 

Kyllä niihin voisi useinkin jäädä asumaan. Raahaisi sinne vaan työpöydän ja sängyn, niin olisi viihtyisä ja hyvin sisustettu koti. 

Kyllä saan. Ihastun, inspiroidun, pääsen kaikenlaisiin innostustiloihin, rauhoitun...

Jos näyttelyn anti on tylsä kävelen ulos.  Mutta olen käynyt näyttelyitä aina ulkomailla kun kuuluisa tai hyvältä tuntuva tulee vastaan.  Suomessa kävin viimeksi Suomi musiikki aiheisen näyttelyn pasilan triplassa.

Visuaalinen taide, eli kaikki ap:n luettelemat esimerkit, koskettaa vain harvoin. On kyllä joitain visuaalisia taideteoksia, jotka ovat tehneet vaikutuksen.

Sen sijaan musiikki ja runous, tarinat ja kirjallisuus, koskettavat sydäntäni voimakkaasti. Musiikki on mielestäni korkein taiteen muoto.

Visuaalisesta taiteesta lähinnä vain elokuva ja baletti ovat sydäntäni lähellä, mutta niissäkään syynä ei ole se visuaalisuus, vaan tarina ja musiikki.

Useimmista, riippuu taiteesta. Ei kaikki klikkaa kaikille. 

Postmoderni taide koskettaa ja herättää mielikuvia ja ajatuksia, klassinen/ perinteinen esim. maalaukset eivät niinkään. Niitä tykkään kumminkin käydä katsomassa ja ihmettelemässä niiden taidokkuutta. Valokuvanäyttelyistä en välitä.

Juu. Klassiset maalaukset kivoja. Mutta en käy museioissa. Voisin maalata itse.

Joo. Rentouttavaa ja mielenkiintoista. Visuaalisena ihmisenä saan enemmän irti siitä mitä näen kuin mitä kuulen. Konserteista en niin välitä.

En minä oikein tiedä, mitä niistä edes pitäisi "saada". Ajankulua ja vaihtelua arkeenhan niissä käyminen vain on. Harvakseltaan tulee kyllä  käytyä. Varmaan kyllästyisin äkkiä, jos kovin tiheään ravaisin.

Riippuu taiteesta. Itse tykkään klassisesta maalaustaiteesta ja veistoksista. Kerran Pariisin Louvressa koin Stendahlin syndrooman oireita kun sitä pakahduttavaa kauneutta oli joka puolella jo ihan liikaa.

Sydän ei meinannut kestää.😀.

Ei o fyrkkaa rampata vahtaamassa. Ne pari ilmaiskertaa mitä oon käyny, niin joo, oon kokenut elämyksiä. Toki riippuu taiteen mallista ja kaikesta ja mistälie. Eniten säväyttävät hiukan tärähtäneen oloiset jutut.

Ainoastaan esittävästä taiteesta voin saada jotakin, en koskaan abstraktista. En jaksa katsoa video"taidetta" tai erilaisia romukasoja mitä apurahataiteilijat tekevät. Valokuvat kuuluvat journalismiin ja kotialbumeihin. Siksi käynkin mieluiten vanhaa taidetta esittelevissä museoissa. 

Joskus saa, joskus ei. Museoissa on jo se ihan oma tunnelmansa. Kiinnostavaa on esim. tutkia vanhojen maalausten yksityiskohtia arkisesta ympäristöstä ja esineistä ajalta kaukaa ennen valokuvan keksimistä. Gallerioissa joissa nykytaidetta se kiinnostavin juttu on nähdä eri tekijöiden töitä ihan noin yleisesti. Jotkin yksityiskohdat niissäkin tai kokonaisuus voi olla kiinnostava tai jollain tavoin koskettava tai sitten ei.