Te jotka halveksitte mt-ongelmaisia

moni ei ylipäätään ota mitään kantaa, koska ainahan pelkona on elämässä, että itsellekin voi käydä huonosti

No täällä ainakin tosi moni.

joten en tosiaan tiedä, onko täällä vihaketjuja skitsofreenikkoja, maanisdepressiivisiä ym. henkilöitä kohtaan.

itsellänikin on kokemusta mt- ongelmista ja mt- ongelmaisista ja kyllähän sitä on huonoimmillaan todella huonoa seuraa. Onhan se rasittavaa kuunnella esim. jatkuvaa valitusta, itsariuhkailuja, katkeraa puhetta muista ihmisistä ja elämästä ja neuroottisuutta jne. Mua ei siis haittaa jos muakin on pidetty rasittavana, välttelen ihmisten seuraa muutoinkin jos en jaksa käyttäytyä asiallisesti. Toivoisin vain ettei joka puolelta saisi lukea halveksuntaa ja haukkua koska monille ongelmilleen ei oikeasti voi itse yhtään mitään jos ei ole tarpeeksi hyvässä kuosissa. Ei vain voi. Eikä sitä kai voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut, kyllä minäkin aikoinani ihmettelin kovasti yhtä masentunutta ystävääni.

Joka neljäs meistä masentuu tai saa muita mielenterveysongelmia itsekin. Yhteiskunnan pitäisi keksiä paremmat keinot auttaa hädässä olevia ihmisiä. Jokaisella pitäisi olla oikeus ihmisarvoiseen elämään. Minä haluaisin auttaa ihmisiä, joilla on mielenterveysongelmia.

en ole huomannut halveksuntaa tällä palstalla.

Kenelle tahansa voi riittävän vaikeissa olosuhteissa tulla vakavia mielenterveysongelmia.

Kenelle tahansa voi riittävän vaikeissa olosuhteissa tulla vakavia mielenterveysongelmia.

monet on sitä mieltä, että ei heille voi koskaan mitään tulla kun vaan ajattelee positiivisesti. Kyllähän ennenkin luultiin, että autismi on äidin vika ja että hiv tarttuu vain homoseksissä, eli ihmiset nyt vaan muodostaa usein mielipiteitä tietämättä asioista yhtään mitään. Eipä sille oikein mitään voi.

menettää itsarinteko-oikeutensa ainakin 25 vuodeksi. Mutta jos ei ole lapsia, minusta pitäisi suhtautua itsemurhan tehneisiin paljon kunnoittavammin. Eikä tietysti niin, että joku parikymppinen tai teini tekee maailmantuskassa itsarin kun tyttöystävä tai poikaystävä jätti, mutta jos ihminen on yli 30 v, on käynyt terapiassa ja edelleenkään "positiviinen ajattelu" ei onnistu, niin minusta ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää päivänsä. On raskasta elää mt-ongelmaisena, kun ei saisi olla sellainen kuin on, mutta muukaan ei onnistu. Tää asia ei vertaudu edes mihinkään synnynnäiseen sairauteen, koska silloinkin jos joku karsastaa jotain pyörätuolipotilasta tms., kukaan ei kuitenkaan odota että nämä kykenisivät tuosta vaan asennettaan muuttamalla nousemaan pyörätuolista. Tai joku muu kroonista sairautta sairastava voisi noin vaan parantua ajattelemalla positiivisesti.

kuka keksi termin positiivinen ajattelu mutta se on kyllä ihan samanlainen todistamaton teoria kuin mikä tahansa muukin ajattelusuuntaus. Siis kun se pätee vain sitten jos ne ongelmat on jo käsitelty jotenkin muuten, tai siis että saa olla myös ensin vihainen ja surullinen jos vaikka tulee jätetyksi tai menettää työpaikan tai lapsi kuolee. Viimeisimmässä tapauksessa tosin kukaan ei odotakaan, että hautajaispäivänä äiti sanoisi iloisesti, että no nyt se ainakin välttyy kaikilta ongelmilta ja onhan meillä nyt enemmän tilaakin.

KUNHAN huolehtivat ensin lapset turvaan.



eivätkä tapa muita tappaessaan itseään,esim. ajamalla rekkaa päin. tms.

jolla on itsellään mielenterveydessä häikkää eikä ole sinut asian kanssa - eikä itsensä kanssa. Tämä näkyy kyllä koko elämässä muutenkin näillä tyypeillä; tuo yritys asettua mm. mt-ongelmaisten yläpuolelle on vain yksi ilmenemismuoto.