Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia surra ja tavallaan kaivata väkivaltaista miestä josta erosin 3kk sitten?
19.12.2010 |
Edelleenkin välillä kaipaan ja olen katkera. Miksei mies voinut lähteä hakemaan apua, kun häntä niin pyysin? Rakastin sitä miestä ja hän teoillaan ja sanoillaan pilasin sen. Särki meidän perheen. Järjellä ajateltuna olen iloinen kun pääsin siitä, mutta silti kyyneleet tulevat silmiini tätäkin kirjoittaessa. Kuinka kauan tätä surua jatkuu?
Olen aika optimistinen ihminen kuitenkin ja haluan uskoa että joskus löydän jonkun hyvän ja hienon miehen. Ja käsitän etten lapsenkaan vuoksi olisi voinut jäädä suhteeseen, saati sitten itseni. Kuitenkin meillä oli niin paljon hyviäkin hetkiä. Kuvittelin olevani sen miehen kanssa koko ikäni, hautaan asti. Kunnes tajusin tilanteen.
Kommentit (6)
ja puhunkin avoimesti tapahtuneesta. Helpottaahan se aina kun muut sanovat että oli rohkeaa ja viisasta kun lähdin ja niin poispäin..mutta silti se tunne on minussa vahvasti. On vaikea jättää ihminen jota kaikesta huolimatta rakastaa. Ikäänkuin pakon edessä otettava ja lähdettävä. Rakkaus jää silti rintaan kaivertamaan, kaikesta pahasta huolimatta mitä on joutunut kuulemaan ja kokemaan mieheltä. Pelottaa etten koskaan pääse tästä täydellisesti yli ja pysty aloittamaan uutta suhdetta. Uuden suhteen aika ei todellakaan ole vielä, tuskin pitkään aikaan. Vaikka sitä haluankin joskus. Ehkä tämä kuuluu asiaan..vanha sanonta on muistaakseni että niin kauan kuin suhde kesti, siitä puolet menee erosta toipumiseen..liekkö totta sitten. huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harvoin kai suhde on ihan pelkkää hakkaamista alusta loppuun, vaan siinä on hyviäkin hetkiä.
kestää ainakin sen vuoden toipua erosta. Sillä siinä ajassa keräät jokaisesta vuodenajasta uudet muistot itsellesi ja lapsellesi.
toivottavasti sulla on hyvä tukiverkko kenelle voit myös näistä tuntemuksista puhua ja ketkä tsemppaavat suo siihen että olet tehnyt oikean ratkaisun ja mikään muu ei olis olluty oikein. Eli puhu ystäville, läheisillesi tilanteesta, se auttaa! He kyllä kertovat kuinka oikein teit lähtiessäsi :-)
Voimia sinulle ja lapsellesi!!! Kaikki järjestyy kyllä.
itse olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Nyt siitä jo aikaa 8v. Mutta tottakai suret aikasi. Minulla siihen ei mennyt kuin puolisen vuotta, mutta teinkin eroa pari vuotta mielessäni ennen kuin lähdin.