Onko tällainen äiti normaali?

ottakaa huomioon, että esim. 1930-luvulla syntyneillä oli mahdollisesti melko köyhä lapsuus ja kyseisen ajan sekä jo edeltävien sukupolvienkin (loistavan??, raamatullisen) lastenkasvatusohjeen mukaan vitsaa säästävä vanhempi vihaa lastaan. Ja että liika sylissäpitäminen oli aikanaan tuomittu hemmotteluksi, joka johtaa lapsen tottumiseen liian hyvälle - karaisu ja kurjuudensietokyvyn kehittäminen koettiin lapsen parhaaksi. Lasten tuli myös olla hiljaa ja kunnioittaa aikuisia.



Sama ahdistuksen mentaliteetti jatkuikin sitten sota-aikana 1940-luvulla, jolloin aikuisilla oli niin paljon työtä ja sotatraumoja käsiteltävänään, että lapsikatraat saivat huomiota ja kiitosta ainoastaan itsenäisestä pärjäämisestään tai reipashenkisestä työnteosta. Miettikää sitä hiljaista masennuksen ilmapiiriä, jossa lapsi ei saanut näkyä, ei kuulua paitsi ehkä työllään, jolla auttoi aikuisia.





Ja jos tällaisessa henkisessä ilmapiirissä kasvaa, niin tuskinpa vain kykenee omille lapsilleenkaan olemaan mikään tähtipedagogi. Todennäköisesti tämä ankea vanhemmuuden malli on jatkunut sukupolvesta toiseen hieman lieventyen. Ja nyt oletetaan, että me, nuori sukupolvi, opimme eroon vanhempiemme virheistä ja kasvatamme yht'äkkiä tasapainoisen, onnellisen ja itsetunnoltaan terveen, uuden eurooppalaisen hali-pusisukupolven isänmaata rakentamaan.

se oli normaalia..en itsekään muista että äitini tai isäni olisi ikinä sanonut rakastavansa minua..en itseasiassa muista edes että olisivat halanneet. Perheeni oli kuitenkin normaali ja välittävä ja monet minun ikäiseni (30v) ovat sanoneet samaa..ja ihan neuvolassakin on tästä puhuttu, että nyt nämä jotka saavat lapsia ja ovat itse jääneet hellyydestä paitsi, halaavat ja hellivät omia lapsiaan senkin edestä.

nyt ihmeessä kaikki terapiaan!

Suomessa ei vain aiemmin ole ollut tapana ilmaista niin avoimesti tunteitaan (no, osa ei olisi edes osannut tai halunnutkaan). Näitä tapoja mitä on kotona opittu ovat teidän vanhempanne aika pitkälti noudattaneet, onneksi ei ihan kaikissa perheissä ja nykyisin osataan jo edes lapsia kohtaan osoittaa hellyyttä ja kertoa kuinka tärkeitä he ovat.

Ikävää tietysti, että ovat tuota omasta lapsuudestaan perittyä tapaa noudattaneet, toivottavasti osaatte itse toimia toisin.

välittämistä voi näyttää mitenkään muuten? Voi ainakin minun mielestä. ;)

mun mummoni oli samanlainen.

mutta tollasia isiä on Suomi täynnä (ollut ainakin aiemmin, nykyisin tilanne vähän muuttunut)

se oli normaalia..en itsekään muista että äitini tai isäni olisi ikinä sanonut rakastavansa minua..en itseasiassa muista edes että olisivat halanneet. Perheeni oli kuitenkin normaali ja välittävä ja monet minun ikäiseni (30v) ovat sanoneet samaa..ja ihan neuvolassakin on tästä puhuttu, että nyt nämä jotka saavat lapsia ja ovat itse jääneet hellyydestä paitsi, halaavat ja hellivät omia lapsiaan senkin edestä.

mun äitini oli ja on ihan samanlainen. Nyt käynkin terapiassa kärsittyäni toistuvista masennuksista ja vaativasta persoonallisuudestani.

työ vissiin vei sitten kaiken energian, se ei pahemmin puhunut koskaan mitään ja sanoi, että kun töissä pitää puhua niin paljon niin ei sitten kotona jaksa. Olisi sitten voinut ehkä hommata vain yhden lapsen tai olla tekemättä lapsia ollenkaan, jos ei niille lapsille jaksa edes puhua..

olen omieni kanssa ottanut vahinkoa takaisin. Harmittavinta on, kun äiti häkeltyy, kun lapseni sanovat hänelle rakastavansa, eikä osaa vastata mitään.

se oli normaalia..en itsekään muista että äitini tai isäni olisi ikinä sanonut rakastavansa minua..en itseasiassa muista edes että olisivat halanneet. Perheeni oli kuitenkin normaali ja välittävä ja monet minun ikäiseni (30v) ovat sanoneet samaa..ja ihan neuvolassakin on tästä puhuttu, että nyt nämä jotka saavat lapsia ja ovat itse jääneet hellyydestä paitsi, halaavat ja hellivät omia lapsiaan senkin edestä.

se oli normaalia..en itsekään muista että äitini tai isäni olisi ikinä sanonut rakastavansa minua..en itseasiassa muista edes että olisivat halanneet. Perheeni oli kuitenkin normaali ja välittävä ja monet minun ikäiseni (30v) ovat sanoneet samaa..ja ihan neuvolassakin on tästä puhuttu, että nyt nämä jotka saavat lapsia ja ovat itse jääneet hellyydestä paitsi, halaavat ja hellivät omia lapsiaan senkin edestä.

samaa ikäluokkaa ja minun kaverieni äidit taas olivat ihan erilaisia kuin omani. Itse en kokenut että minusta olisi välitetty. Jostain syystä ruoan ja vaatteiden saanti ei riittänyt, ehkä olen sitten kiittämätön.

oli tuollainen, mutta isäni ei. Onneksi.

Kaverini on muuten ihan kiva ihminen, mutta kyllä sattuu katsoa kun ei ota lapsia syliin kun haluavat mennä ja sanovat jotain" äiti olet ihana" niin vastaa vaan "kiva juttu" tms. Vanhimmalle lapselleen herkästi antaa haukkuja ja kritiikkiä mutta ei koskaan mitään positiivista palautetta. En tajua. Ei hän ole ede kavereilleen niin tyly.

mun äitini oli ja on ihan samanlainen. Nyt käynkin terapiassa kärsittyäni toistuvista masennuksista ja vaativasta persoonallisuudestani.

On normaalia. Huomaatteko että aika molella vastaajalla on sama tarina. Ei minunkaan äitini ole minua halaillut, mutta ei kyllä ole silti pokkaa mennä syyttelemään häntä omista persoonallisuusvaikeuksista.

Otapa itseäs niskasta kiinni ja katso peiliin äläkä syyttele äitiäs. Se on vähän liian helppoa, mun mielesä olet vain heikko persoona. Heikoilla on tapana karsiutua.

kun olit lapsi halannut sinua? Surullista jos niin. Lähetän halauksen sinulle

On normaalia. Huomaatteko että aika molella vastaajalla on sama tarina. Ei minunkaan äitini ole minua halaillut, mutta ei kyllä ole silti pokkaa mennä syyttelemään häntä omista persoonallisuusvaikeuksista.

Otapa itseäs niskasta kiinni ja katso peiliin äläkä syyttele äitiäs. Se on vähän liian helppoa, mun mielesä olet vain heikko persoona. Heikoilla on tapana karsiutua.

näytätpä kasvaneen samanlaiseksi tunteettomaksi kusipääksi kuin äitisi, polveudutte varmaan suoraan Hitleristä.

ollut tuo kelle vastasit vaan sivullinen.

mun äitini oli ja on ihan samanlainen. Nyt käynkin terapiassa kärsittyäni toistuvista masennuksista ja vaativasta persoonallisuudestani.

On normaalia. Huomaatteko että aika molella vastaajalla on sama tarina. Ei minunkaan äitini ole minua halaillut, mutta ei kyllä ole silti pokkaa mennä syyttelemään häntä omista persoonallisuusvaikeuksista. Otapa itseäs niskasta kiinni ja katso peiliin äläkä syyttele äitiäs. Se on vähän liian helppoa, mun mielesä olet vain heikko persoona. Heikoilla on tapana karsiutua.

taidat ite olla pimee ja tunnekylmä äiti!!

ja käy terapeutilla vollottamassa.

Voithan seuraavaksi valittaa miten Hitlerin jälkeläiset kiusaa sua mammapalstalla.