Lue keskustelun säännöt.
Mulla ois pitkä tarina, jaksaisko joku lukea ja kommentoida. Siis ongelmaa..
19.12.2010 |
Kesällä kerran työpaikalla vastaani käveli mies jota en ollut koskaan aiemmin tavannut. En kai itse reagoinut sen kummemmin, kunhan rekisteröin että joku kävelee vastaan. Mies katsoi minuun, hänen kasvonsa sulivat samantien leveään tuttavalliseen hymyyn ja silmänsä jäivät kiinni silmiini. Ohimentyään hän kääntyi vielä katsomaan minua ja hymyili. Ihan kuin rakkauselokuvissa..
Alusta saakka mies on käyttäytynyt mua kohtaan niinkuin oltais aina tunnettu. Meidän välillä ei ole "omaa reviiriä" niinkuin ihmisillä yleensä on, ihan toisen lähellä oleminen on luonnollista eikä yhtään vaivaannuttavaa. Kaikki on helppoa ja yksinkertaista. Kun ollaan sitten satuttu samaan tiimiin, mies on erityisen kohtelias ja huomaavainen mua kohtaan. Kehuu vuolaasti ja ottaa mut huomioon eri tavalla kuin kukaan muu.
Ja ne puheet.. "musta on tosi kiva kun sä olet siinä". "Kyllähän sä tiedät mitä mä ajattelen, telepatia toimii taas". "Saat ihan mitä haluat, mä oon sun vallassas täysin". Kerran se halas mua ja sanoi että hänelle on tärkeää se, mitä mä hänestä ajattelen. Kaikkea muutakin on. Nuo puheet aina liittyen työasioihin, mutta jotenkin ne kuulostaa ihan joltain muulta mun korviini.
Lisäksi mies jätttäytyy kanssani kaksin milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Kun ollaan samassa tilassa, hakee katseeni ja hymyilee mulle vaikka puhuis jonkun toisen kanssa.
Tätä kaikkea ja paljon enemmänkin, tuntui että päivä päivältä tuo miehen läsnäolo ja kiinnostus vain lisääntyi.
Kunnes ihan yhtäkkiä mä olin miehelle kuin ilmaa. Mies tuntui suorastaan välttelevän mua. Ei katsonut päinkään.
Olin hämmentynyt, loukattu. Ja kai sen sitten minusta näkikin.
Meni kai pari viikkoa, kunnes mies tuli taas lähelleni.. varovasti, mutta kuitenkin. Taas alkoivat ne katseet, sanat, kosketukset, teot. Huomaan, että mies ehkä edelleen jotenkin yrittää "pidätellä" itseään ja tunteitaan, mutta ei pysty kokonaan kieltämään niitä itseltään. Ihan kuin joku vetäisi meitä väkisin toistemme lähelle.
Ja se ongelma. Mies on naimisissa, ei lapsia. Oisko tuo yhtäkkinen jäätävä kylmyys voinut siis johtua siitä, että mies säikähti omia tunteitaan ja halusi pistää kaiken poikki väliltämme. Ei halunnut satuttaa vaimoaan eikä ehkä muakaan. Mutta kuitenkaan mies ei pystynyt tappamaan tunteitaan mua kohtaan, vaan ne tunteet on taas roihahtamassa liekkeihin? Olenko mä oikeassa?
Ja pliis, ei mitään moraalisaarnoja. Mä en ole mikään syöjätär, enkä koskaan edes ollut toinen nainen. En sitä halua nyttenkään. Mies on ollut koko ajan se, joka on ollut "aktiivisempi". Eikä hän todellakaan ole muita kohtaan samanlainen kuin mua kohtaan. Mä en aio tehdä asian suhteen tän enempää, teen miehelle selväksi tunteeni mutta en ehdota mitään. En treffejä, en mitään. Annan miehen päättää ja tehdä ratkaisunsa.
Mutta jos hänen liittonsa olisi onnellinen, mies tuskin olisi ihastunut muhun? Sitäpaitsi, jotenkin musta tuntuu että tässä on jotain erikoista. Se ensimmäinen tapaaminenkin oli niin toisenlainen. Aivan kuin mies olisi rakastunut ensi katseesta, ja aivan kuin me oltais oltu tuttuja jo jostain .. toisista elämistä.
En mä tiedä. Tää kaikki on niin kovin hämmentävää. Mä olen rakastunut, en pääse miehestä eroon vaikka olen yrittänyt. Mutta se mies on mulle kuin huumetta, en pysty toimimaan siten kuin järkiraukkani koittaa huutaa. Olen kuin lumottu. Ja mies.. eipä hänkään näytä pysyvän päätöksessään, vaan kaikki alkaa taas muistuttamaan samaa kuin aiemmin. Emme pysy erossa toisistamme päätöksistämme huolimatta.
Onko mun päätelmät oikeita? Vai onko tässä nyt joku ilmiselvä juttu, jota mä en vaan näe?
Mies ei ole pelimies. Sitä on turha tarjota tähän kohtaan.
Kommentit (12)
voit mielestäni ihan hyvin häärätä tässä leikissä mukana ja katsoa minne tilanne johtaa. Voit vaikka hiukan antaa ymmärtääkin, että olet kiinnostunut. Liitto, jossa on lapsia, täytyy jättää rauhaan, sillä silloin ei ole vain kyse kahden aikuisen mielihaluista ja tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen mies on erityisen kaukana pelimiehen prototyypistä. Tää mies on hiljainen ja kiltti, ei supliikki naistenmies ollenkaan. Eikä edes flirttaa tuolla töissä kenenkään (muun kuin mun) kanssa. Päinvastoin, alkuun ihmiset puhuivat että onpa ujo, kun ei katso edes silmiin eikä tervehdi ja on niin hiljainen jne. Mua kohtaan ei ole ollut sellainen ikinä. Alusta saakka ihan erilainen kuin muille. Eikä se jää toisten kanssa kaksin minnekään, eikä todellakaan juttele muille samalla tavalla kuin mulle. Oisin mä sen jo tässä huomannut jos niin ois.
voit mielestäni ihan hyvin häärätä tässä leikissä mukana ja katsoa minne tilanne johtaa. Voit vaikka hiukan antaa ymmärtääkin, että olet kiinnostunut. Liitto, jossa on lapsia, täytyy jättää rauhaan, sillä silloin ei ole vain kyse kahden aikuisen mielihaluista ja tunteista.
kyllä vaikka olisi onnellinen avioliitossaankin niin silti ihminen voi ihastua johonkin muuhunkin.. ihastuminen on kuitenkin vaan myönteinen tunneryöppy toista kohtaan, eikä tarkoita vielä sitä, että rakastaisi toista. jotkut ihastuvat helpommin kuin toiset tavatessaan kivan ihmisen ja saattavat helpommin liittää siinä tilanteessa seksuualiset tunteet nyös mukaan, vaikka ihastumisessa voisi myös ajatella, että on vaan kohdannut kivan ihmisen.
Mulla oli esim exä, jolla oli silleen huono itsetunto että ainakin kun joku nainen vaikkapa vastasi hänelle ystävällisesti tai hymyili, niin hän heti ihastui tai kuvitteli että tuo toinen on hänestä kiinnostanut. Ja siitä huolimatta hän koki olevansa onnellinen minun kanssani.
Kyseinen mies on erityisen kaukana pelimiehen prototyypistä. Tää mies on hiljainen ja kiltti, ei supliikki naistenmies ollenkaan. Eikä edes flirttaa tuolla töissä kenenkään (muun kuin mun) kanssa. Päinvastoin, alkuun ihmiset puhuivat että onpa ujo, kun ei katso edes silmiin eikä tervehdi ja on niin hiljainen jne. Mua kohtaan ei ole ollut sellainen ikinä. Alusta saakka ihan erilainen kuin muille. Eikä se jää toisten kanssa kaksin minnekään, eikä todellakaan juttele muille samalla tavalla kuin mulle. Oisin mä sen jo tässä huomannut jos niin ois.
aivan kun mun exä...ujo ja sosiaalisesti estynyt...mutta jatkuvasti ihastui ystävällisiltä vaikuttaviin ihmisiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahasti korvaan.
No ensinnäkin sä tulkitset että jos liitto olisi onnellinen, mies tuskin olisi sinuun ihastunut. Jäitä hattuun - helpostikin voi ihastua vaikka liitto on onnellinen. Esimerkiksi minä saatan ihastua toisessa ihmisessä johonkin yhteen piirteeseen, joka miehestäni puuttuu (hei - ei hänkään ihan täydellinen ole...) ja tällä toisella on. Esimerkkinä juuri taito viekotella nainen ja saada tämä tuntemaan itsensä kovin erityiseksi.
Toiseksi: mitä sä koet on oikeasti vain fantasiaa. Sulla ei ole käsitystä millainen mies on arjessa, normaalissa perhe-elämässä. Olet huumaantunut ja ehkä rakkaudesta sokaistunut. Onko sellaisella suhteella sitten pidemmän päälle tulevaisuutta - kannattaa miettiä.
Ja vielä siis se, että tietty salaisuus tekee asiasta entistäkin jännittävämmän. Se vain lisää vetovoimaa. Ja mitä enemmän yrität sitä vastustaa ja mietit ja analysoit tilannetta, sitä enemmän se vetää puoleensa ja valtaa ajatuksesi.
Mutta nauti, ole ihastunut, tutustu hänen arkisempaan puoleensä - kyllä se ihastus siitä hiipuu... tai jos ei niin vaihda työpaikkaa.
kokemus, ja se tuttuus toisen kanssa... Ihan kuin olisi olllut kotonaan hänen vierellään.
No, erinäisistä syistä se ei sitten kuitenkaan kestänyt. Elämäni rakkaus hänen kuitenkin edelleen on, ei ole tullut vastaan toista samanmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka provoillakseen on tehnyt tämän kaunokirjallisen palmusarjaviritelmän. Mistä hän tietää että mies kääntyi perään katsomaan, ellei kääntynyt itse, vai katsoiko hän miestä ns. sillä silmällä? Tai entä jos puheet aina liittyy muka työasioihin, ei todellakaan voi sanoa ""Saat ihan mitä haluat, mä oon sun vallassas täysin". Millaisia satuja!
Eli teillä on sitten pikkuinen työpaikkaihastus meneillään, ihan hormonit nuo tunteet aiheuttaa ja ne ovat kaikilla tuossa ihastumisvaiheessa eli alkuhuumassa lähes samanlaisia. Kielletyn hedelmän (varattu mies) maku kiihottaa ja vahvistaa tunnekokemusta. Ette myöskään tunne toisianne oikeasti, joten on mahdollista pitää yllä haavekuvia.
Voi olla hauskaa hupia teille molemmille ja piristää sitä harmaata arkea ja miehen avioliittoakin jos on vähän leipääntymistä, eli liitto on ohittanut alkuhuuman. Voi olla, että mies rakastelee vaimoaan uudella innolla, kun on saanut flirtattua työpaikan naiselle. Ah, mitä onnea. Sadat tai tuhannet ihmiset käyvät läpi tuota samaa eri työpaikoilla. Joskus tilanne kuivahtaa kasaan, joskus tuloksena on avioero ja uusi suhde, joka päätyy parin vuoden päästä samaan pettämiskuvioon. Aikuiset ihmiset kaipaavat vähän äksöniä arkeensa, ei siinä sen kummempaa. Olisi tietenkin ihan tyylikästä jättää ne varatut miehet ja naiset rauhaan ja flirtit omaan arvoonsa, mutta kaikillehan ei riitä vapaita puolisoita niin pitää olla kakkosnaisena tai -miehenä. Kai se joillekin säälittäville seinäruusuille sopiikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä tiesin, että naimisissa olevat hyökkää mun kimppuuni tän luettuaan. Se on ok, mutta tiedättekö mistä raivonne kumpuaa? Omasta epävarmuudestanne.
Mä olin joskus samanlainen. Kunnes mieheni lähti parhaan ystäväni matkaan. Heillä oli salasuhde kuukausia, kun kummallakaan ei ollut pokkaa repäistä itseään irti silloisista puolisoistaan. Katkeraahan se oli. Mutta ajan kanssa mä oon tajunnut, että joskus vaan käy niin, että se jonka kanssa on, ei olekaan se oikea. Se oikea kävelee vastaan, eikä silloin tunteilleen enää voi mitään. Tuon tajuttuani olen pystynyt antamaan heille anteeksi ja mun silmät on avautuneet näkemään muutakin kuin pelkkää mustaa ja valkoista.
Tottakai avioliittoa täytyy kunnioittaa, mutta ei se mikään lopullinen sidos ole jollei siinä ole oikeaa rakkautta mukana. Aina ei ole.
ap
Olisin tarjonnut sitä, mutta kun sen kielsit, en muuta selitystä kyllä näe.
Jos sä olet rakastunut etkä pääse eroon miehestä, vaikka olet yrittänyt, on sun varmaan ihan syytä kertoa tunteistasi miehelle, kuten käsittääkseni suunnittelitkin. Nähdäkseni muut kuin se mies ei voi tyhjentävästi selventää, mistä on kyse.
Itse kiertäisin kyllä tyypin kaukaa.