Kolme vuotta omakotitalossa, kaipaan kerrostaloon.
En jaksa pihan hoitoa, en lumen kolaamista talvisin. Minulle riittäisi pieni parveke, en tarvitse isoa pihaa. Kohtalotovereita?
Kommentit (21)
ehkä sitten vanhoilla päivillä kun en kuule enkä näe mitään enkä myöskään jaksa mitäänmutta sitä ennen EI kiitos!
Miksi nimenomaan kerrostalo. Eikö kiinnosta luhtitalo, rivari tai minikokoinen ok-talo, jossa olisi maksettu huolto. Eikö kerrostaloille ole mitään välimuotoa verrattuna ok-taloon.
Ihminen aina haluaa sitä, mitä ei saa ja mitä saa, sitä ei kohta enää halua. Pätee niin ihmissuhteisiin, työpaikkoihin, asuntoihin jne. oikeastaan aivan kaikkeen.
Mulla kaks vuotta omakotitalossa, en pysty enää kuvittelemaankaan elämää kerrostalossa. Pihatyöt otan ulkoilun kannalta, ja muutenkin se on pieni hinta siitä ettei ole seinänaapureita.
Sitten kun lapset muuttavat pois, niin ehkä sitten kerrostaloon. Meillä on onneksi mökki, niin siellä saa edelleen olla rauhassa ja touhuta pihalla. Nyt kuitenkin vielä kaikki kolme lasta asuvat kotona, niin en voisi kuvitellakkaan asuvani kerrostalossa.
Mulla olis täällä 36 neliön parvekkeellinen luukku betonilähiössä, vaihdetaan vaikka heti!!!
Rivitalo on paras tuossa suhteessa.
Kaikkea olen kokeillut, ja mulle sopii parhaiten vuokralla asuminen Helsingin keskustassa.
Niin me ihmiset ollaan erilaisia.. Me asutaan katuvalojen ulottumattomissa vanhassa torpassa ja keväästä syksyyn käyn pesullakin vain pihasaunassa koska silloin tuntuu kuin eläisi vieläkin lähempänä maata. Kevät puolestaan saa kasvimaan taimien istutuksesta sormet hykertelemään. Ja se toksu kun vastasulanutta maata kääntää talven jäljiltäai että.
Ilman puuhastelua arjessa, passivoituisin kuoliaaksi jonkun aivottoman tv-ohjelman ääreen.
Me ollaan jo vuosia tehty lumityöt lingolla. Helppoa ja kevyttä, lapset tulee ulkoilutettua samalla.
Ihmisellä on taipumus haikailla aina juuri sitä mitä ei ole.
Kaikki ei haikaile, vaan elää just niin kun haluaa. Kun tietää mitä haluaa.
Itse asun mieluummin maalla keskellä ei mitään ja ilman muita mukavuuksia kuin sähköt, kuin että asuisin jossain ihmisten ilmoilla laatikossa jonka seinän takana on muita ihmisiä. Kerrostaloon en muuta enää ikinä.
Kerrostalo on kuin vankila. Ei saa käydä suihkussa tai pyykätä kello 22 jälkeen, ei saa kuunnella musiikkia kovalla ettei naapurit häiriinny, naapurit polttaa tupakkia parvekkeella ja meluavat asunnoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo on kuin vankila. Ei saa käydä suihkussa tai pyykätä kello 22 jälkeen, ei saa kuunnella musiikkia kovalla ettei naapurit häiriinny, naapurit polttaa tupakkia parvekkeella ja meluavat asunnoissaan.
Saa käydä suihkussa ja pyykätä. Meillä on parveketupakointi kielletty, eikä mitään kuulu mistään. Tosin täällä ollaan vain ne kuukaudet, kun tien päällä ei tarkene.
Alkuun tuntui tosi kivalta oma reilun kokoinen piha ja muutenkin iso koti. Muutimme kerrostalosta ja lapsuuteni ja nuoruuteni paritalossa asuneena ajattelin, että omakotitalo on varmasti hyvä ratkaisu. Ehkä tässä täytyy odottaa, että lapset kasvaa ja muuttavat omilleen tai eivät enää vietä niin paljon aikaa kotona, niin voi alkaa katsoa kerrostaloasuntoa.
Kaipaan kerrostaloasumisesta keskeisempää sijaintia ja sellaista yhteisöllisyyttä, joka edellisessä taloyhtiössä oli. Tietenkään kaikkialla ei välttämättä ole samoin ja voihan olla, että aika kultaa muistot, mutta selkeästi ihan näin suuren pihan ja asunnon huolto ja hoito ei ole minun juttuni.
-AP
I feel you. Olin ikionnellinen, kun eron jälkeen pääsin muuttamaan kerrostaloon.
Tee helppohoitoinen piha, robottiruohonleikkuri. Hommaa lumilinko.
Meillä lapset kinaa kuka saa tehdä lumityöt mönkkärillä. Jo 22 vuotta onnellista Omassa talossa asumista.
Voithan sinä ne pihatyöt omakotitalossakin ulkoistaa. Tulee oletettavasti halvemmaksikin kuin kerrostalossa.
Minä olen asunut yksin lasten kanssa omakotitalossa nyt 5v. Sitä ennenkin okt, mutta eksän kanssa. Nykyisessä talossa on suht pieni piha, tai ainakin vähän kolattavaa, eikä nurmikkoakaan ole liikaa. Tykkään, saisi olla vaan vielä kauempana naapureista. Mutta onhan tässä palvelut lähellä, vartin matkan päässä.
Me asuimme aikoinaan kolme vuotta rivarissa. Ne vähäisetkin pensaanleikkuut ja lumityöt kannustivat takaisin kerrostaloon. Vaan pitihän sitä kokeilla, että oman pihan ja "rauhan" kaipuu hävisi.