Lue keskustelun säännöt.
Olen kuin itsemurhan partaalla oleva, mutta en uskalla päättää päiviäni
11.11.2023 |
Toivon, että keskustelua ei poisteta. Kaipaisin vertaistukea. Onko täällä muita, jotka ovat halunneet päättää päivänsä, mutta täällä edelleen? En ole tekemässä itsemurhaa. Hoitoa saan masennukseeni, mutta tuntuu kuin siitä olisi tullut nykyinen persoonallisuuteni. Mitään ei jaksa tehdä, olla vain ja sitkutella ja tietysti se näyttää ulospäin laiskuudelta. Itsemurhan tehneitä syytetään usein itsekkäiksi, mutta eipä meitä kroonisia masentuneitakaan kovin hyvin kanssaihmisien taholta kohdella.
Kommentit (56)
Se tarkoittaa ettet ole vielä valmis tekemään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on itsellänikin eikä mitään neuvoja ole. Rämmin vain eteen päin päivästä toiseen.
Ainoa syy tuohon vaivaan on ne elukat ketkä menee lisääntymään.
Minun äitini ja yksi enoni tekivät itsemurhan. Viisi ystävää tai hyvää työtoveria on tehnyt itsemurhan. En osaa neuvoa sinua. Apua on kai edelleen saatavissa, mutta eri asia kelpaako apu tai jaksaako sitä ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kukaan ei oikeastaan edes auta tai muista olemassaoloasi, mutta itsemurhaan suhtaudutaan jyrkän tuomitsevasti ja siitä puhuminen vaihtoehtona on kuulemma uhkailua.
Kysymykseni kuuluukin vain: miksi ihmeessä kerrot itsemurha-aikeistasi muille? Mitä odotat tai toivot Vauva-palstan lukijoilta?
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen. Mitä itse annat toisille että he muistaisivat vastavuoroisesti sinua?
Tämän tarkoitus ei ole tuomita vaan herättää ajattelemaan. Vaikka olet masentunut nini myös sinun tulee olla aktiivinen ihmissuhteiden kanssa eikä kaataa ahdistusta heidän päälleen. Yritä löytää jotain positiivista sillä positiivisuus ruokkii itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy tuohon vaivaan on ne elukat ketkä menee lisääntymään.
Kuten sinun vanhempasi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen. Mitä itse annat toisille että he muistaisivat vastavuoroisesti sinua?
Tämän tarkoitus ei ole tuomita vaan herättää ajattelemaan. Vaikka olet masentunut nini myös sinun tulee olla aktiivinen ihmissuhteiden kanssa eikä kaataa ahdistusta heidän päälleen. Yritä löytää jotain positiivista sillä positiivisuus ruokkii itseään.
Et voi vaatia sairasta ihmistä ajattelemaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen. Mitä itse annat toisille että he muistaisivat vastavuoroisesti sinua?
Tämän tarkoitus ei ole tuomita vaan herättää ajattelemaan. Vaikka olet masentunut nini myös sinun tulee olla aktiivinen ihmissuhteiden kanssa eikä kaataa ahdistusta heidän päälleen. Yritä löytää jotain positiivista sillä positiivisuus ruokkii itseään.
Et voi vaatia sairasta ihmistä ajattelemaan muita.
Se on itsensä parhaaksi. Jokaisilla on huolia ja murheita ja on luonnollista että ihmiset välttelvät lisäsellaisia.
Minäkin yhä täällä. Itsemurha pyörii välillä mielessä mutten uskalla enkä halua sitä yrittää. Parvekkeella käydessä tulee mieleen että hyppäisikö alas. Sitten mietin että saattaisin vaan halvaantua. Olen rukoillut Jumalalta kuolemaa. Tuntuu vaikealta jatkaa elämää. Sairastan skitsoaffektiivista häiriötä, syön kahta neuroleptiä ja olen jatkuvasti väsynyt. Kunpa saisi jostain voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseni kuuluukin vain: miksi ihmeessä kerrot itsemurha-aikeistasi muille? Mitä odotat tai toivot Vauva-palstan lukijoilta?
Selkeästi et ole ikinä joutunut kärsimään mielenterveysongelmista... voit mennä muualle pätemään ja kyselemään typeriä.
Itse tein aikoinani päätöksen, että voin päättää päiväni, kunhan saan katsottua Buffy vampyyrintappajan kaikki seitsemän kautta. Olin nähnyt satunnaisia jaksoja, mutta innostuin vasta viidennen kauden toisesta jaksosta. Tämähän tarkoitti, että oli tilattava aiemmat kaudet.
Jossain vaiheessa päätös laajeni Angelin viidellä tuotantokaudella. Sittemmin aina kun itsetuhoiset ajatukset iskee, ei muuta kuin maraton päälle jommasta kummasta sarjasta.
En tarkoita, että TV-sarja voi auttaa, vaan joku mielekäs tekeminen, jolle voi asettaa jonkun päätepisteen, vaikka vain kuvitteellisen. Mielekäs tekeminen voi vaihtua haluksi nähdä vielä yksi juttu, tai tehdä vielä yksi juttu, jolloin pois pääseminen ei ole enää niin houkuttelevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kukaan ei oikeastaan edes auta tai muista olemassaoloasi, mutta itsemurhaan suhtaudutaan jyrkän tuomitsevasti ja siitä puhuminen vaihtoehtona on kuulemma uhkailua.
Kysymykseni kuuluukin vain: miksi ihmeessä kerrot itsemurha-aikeistasi muille? Mitä odotat tai toivot Vauva-palstan lukijoilta?
Ihan selkeästi aloituksessa lukee, että AP kaipaa vertaistukea.
Sanot että et jaksa tehdä mitään. Mitä sinä sitten olet yrittänyt jaksaa tehdä? Syödä terveellisesti, siivota, urheilla, ulkoilla, olla sosiaalinen? Onko ne sellaisia asioita mitä ajattelet että sinun pitäisi tehdä vai sellaisia asioita mitä sinä todella haluat tehdä? Minkälaisia arvoja sinulla on? Minkälaiset asiat aikaisemmin on tuottanut sinulle iloa? Minkälaiset asiat nykyään tuottavat sinulle iloa? Minkälaiset asiat motivoivat sinua?
Jos et pidä urheilusta, niin tuskinpa motivaatio liikuntaan on kovinkaan suuri vain sen takia että yleisesti ajatellaan liikunnan tekevän hyvää. Sinun täytyy löytää ne sinun omat ajatuksesi ja mielipiteesi ja lähteä niitä kohti, ihan vaikka todella pienin askelin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen. Mitä itse annat toisille että he muistaisivat vastavuoroisesti sinua?
Tämän tarkoitus ei ole tuomita vaan herättää ajattelemaan. Vaikka olet masentunut nini myös sinun tulee olla aktiivinen ihmissuhteiden kanssa eikä kaataa ahdistusta heidän päälleen. Yritä löytää jotain positiivista sillä positiivisuus ruokkii itseään.
Olen aikalailla vetäytynyt ihmissuhteista, koska ei minulla tosiaankaan ole annettavaa kenellekään, en halua kuormittaa ketään. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen. Mitä itse annat toisille että he muistaisivat vastavuoroisesti sinua?
Tämän tarkoitus ei ole tuomita vaan herättää ajattelemaan. Vaikka olet masentunut nini myös sinun tulee olla aktiivinen ihmissuhteiden kanssa eikä kaataa ahdistusta heidän päälleen. Yritä löytää jotain positiivista sillä positiivisuus ruokkii itseään.
Olen aikalailla vetäytynyt ihmissuhteista, koska ei minulla tosiaankaan ole annettavaa kenellekään, en halua kuormittaa ketään. AP
Lisään vielä että yritän ajatella positiivisesti, yritän olla positiivinen, iloinen, mutta monesti sen iloisen esittäminen kuluttaa niin paljon voimavaroja että vetäydyn taas kuoreeni. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen. Mitä itse annat toisille että he muistaisivat vastavuoroisesti sinua?
Tämän tarkoitus ei ole tuomita vaan herättää ajattelemaan. Vaikka olet masentunut nini myös sinun tulee olla aktiivinen ihmissuhteiden kanssa eikä kaataa ahdistusta heidän päälleen. Yritä löytää jotain positiivista sillä positiivisuus ruokkii itseään.
Olen aikalailla vetäytynyt ihmissuhteista, koska ei minulla tosiaankaan ole annettavaa kenellekään, en halua kuormittaa ketään. AP
Sulla voi paljonkin annettavaa. Pyydät yhdessä jonnekin, vietätte hieman hauskaa. Käytte vaikka patikoimassa, teatterissa, KAHVILLA tms. Ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Kun sinä muistat ystävääsi niin hänkin muistaa sinua. Usein riittää kun kyselet kuulumisia silloin tällöin.
Niin. Kukaan ei oikeastaan edes auta tai muista olemassaoloasi, mutta itsemurhaan suhtaudutaan jyrkän tuomitsevasti ja siitä puhuminen vaihtoehtona on kuulemma uhkailua.