Mies ehdotti, että hänen Alzheimerista kärsivä äitinsä muuttaisi meille! Minä ammuin tuon heti alas ja nyt hän murjottaa.

Saattaisin itsekin vähän murjottaa jos rouva ampuisi minut alas vaikkapa tikapuilta.

Joo ei ikinä. Anoppi menköön hoivakotiin.

Suostu asiaan, mutta mies alkaa omaishoitajaksi. Jos vielä suostuu niin sehän on win-win sinulle, koska mies voi samalla hoitaa kaikki kotihommat kun sinä tuot leivän pöytään.

Miehelläsi ei taida olla mitään käsitystä muistisairauksista ja niiden hoitamisesta. Eikä ilmeisesti parisuhteenkaan hoitamisesta.

Ap:ta ahdistaa että taloon on muuttamassa toinen nainen. Kerää itsesi!

Hieno mies. Anoppi tarvii turvaa ja tukea. Miksi et suostu?

Valinnan vaikeus.

Vanhempi, kerran käytetty

Nuorempi, koeajettu

Mies voi muuttaa äitinsä luo hoitamaan sitä. 

Et missään nimessä suostu. Se on semmosta helvettiä elämä sen jälkeen...

En suostuisi minäkään. No, jos kirjallisen sopimuksen saisin siitä, että mies hoitaa äitinsä. Kaikki siihen liittyvät asiat.

Minkälainen parisuhdedynamiikka teillä? Hoitaisiko mies äitinsä vai jäisikö hän käytännössä sinun riesaksesi? Kuvitteleeko mies, että äiti viedään aamulla telkkarin ääreen ja illalla takaisin sänkyyn ja siinä välissä kiljaistaan "syömään" - kyllä se tulee jos sillä on nälkä? Onko hänellä mitään realistista käsitystä mitä se on hoitaa alzheimer-potilasta joka potkii puree karkailee öisin, pissaa sänkyyn, ja kakkaa housuihin? Mitä pitää syöttää ja pukea ja jossain vaiheessa jopa kantaa/nostaa? 

Ja kun kunta on kerran saanut hänet teille, hoitopaikkaa ei enää löydy ja hän voi olla teillä 20 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi minäkään. No, jos kirjallisen sopimuksen saisin siitä, että mies hoitaa äitinsä. Kaikki siihen liittyvät asiat.

Hoitaa ja valvoo taukoamatta. Muistisairas isäni kuseksi kaikkialle, rikkoi tavaroita, valvoi yöllä ja rymisteli. Hellassa tietenkin oltava erillinen ajastin, veitset ja muutkin terävät esineet piiloon. Tässä esimerkkejä.

Minkä takia olet miehesi kanssa yhdessä? Et ainakaan rakkauden.

Oon saatko taas uuden lapsen lisää  hoidettavaa.

Mies taisi kuvitella, että ap hoitaisi anopin. Tulisi halvaksi, ja itse voisi olla huoletta ja jatkaa elämäänsä, kuten ennenkin.

Ei koskaan. 

Mieheni ehdotti, että isänsä muuttaisi meille. Isä ei ollut edes muistisairas mutta hän oli esim. tottunut polttamaan sisällä. Me asuttiin 4h+k asunnossa (88m2) kolmen lapsen kanssa, olivat jo teinejä. En tiedä mihin ukki olisi sijoitettu. Minäkin ammun idean alas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi minäkään. No, jos kirjallisen sopimuksen saisin siitä, että mies hoitaa äitinsä. Kaikki siihen liittyvät asiat.

Hoitaa ja valvoo taukoamatta. Muistisairas isäni kuseksi kaikkialle, rikkoi tavaroita, valvoi yöllä ja rymisteli. Hellassa tietenkin oltava erillinen ajastin, veitset ja muutkin terävät esineet piiloon. Tässä esimerkkejä.

Sama se oli minulla, vaikka isää hoidettiin sisarusten kanssa hänen omassa kodissaan. Kusta ja pas kaa ja sotkua kaikki paikat täynnä. Saatiin aina ilmoitus, kun ovi avattiin, ja sitten lähdettiin etsimään isää, ettei lähtenyt yksin ja eksynyt. Myöhemmin tuli aggressiiviseksi. En olisi ottanut omaan kotiini.

Kannatti anopinkin aikoinaan tehdä lapsia, "niin ei tarvitse sitten vanhana olla yksin".

No, tätä se sitten käytännössä on :-)

Kysyhän siltä mieheltäsi, onko valmis luopumaan työstään ja alkamaan omaishoitajaksi äidilleen 24/7. Jotenkin kuvittelen, että miehellä ei ole realistista käsitystä siitä, mitä muistisairaan vanhuksen kotioloissa huolehtiminen vaatii, myös muulta perheeltä. Vaikka vanhus olisi kuinka rakas.

Onnekseni olen omien vanhempieni käynyt tämän keskustelun jo siinä vaiheessa kun ovat vielä täysissä hengen ja sielun voimissa. Kummatkin ovat minulle jopa sitä tähdentäneet, että jos heiltä alkaa muisti pettämään, tai muutoin alkavat käyttäytymään siten, että jotain muistisairautta olisi, niin missään nimessä eivät halua aikuisten lastensa "riesaksi". Tämä luonnehdinta riesasta siis heidän omasta suustaan.