Ahdisti niin paljon facebook ja ne jatkuvat
kaveripyynnöt, että lähdin sieltä pois. Tuntui, että eihän sitä muuta kerennyt tekemäänkään kuin peukutella puolituttujen postauksia ja vastailla loputtomiin kaveripyyntöihin. Oma elämä meinasi jäädä elämättä. Tuohan oli kuin henkinen vankila, nyt olen vapaa ja paljon tyytyväisempi kun älysin poistua sieltä.
Kommentit (5)
Nythän siitä on ekoja tutkimustuloksia. Some on yhtä koukuttava kuin vaikka tupakka ja muut päihteet.
Jep, huomasin itse sen ongelman, että jos peukutan jonkun juttua, niin koen, että mun pitäisi peukuttaa sen toisenkin juttuja ja sitten tulee loputon suo, että olinnko nyt tasapuolinen kaikille. Ja jos onnittelun jonkun syntymäpäiviä niin mietin, että muistinko jonkun toisen ja apua. Lopetin koko Facebookin.
Hyvin sanottu, henkinen vankila, sitähän se on. Paras vankila on sellanen että ihminen ei edes tajua olevansa siellä
Jos olet se palstalammas ketä aina kritisoin niin pyydän anteeksi ja sait pisteen tuosta
Olin noin vuosikymmen sitten viikon Facebookissa. Kun ensimmäinen pikkusiskoni lapsuudenkaveri äkäisenä kysyi, miksen ole hyväksynyt sitä kaverikseni, suljin koko tilin. Whatsapp sopii minulle paljon paremmin.
Sonta media