Mitä sitten kun terapiat ei auta?
Kommentit (27)
Sitten täytyy vaihtaa elämäänsä ja ottaa uusi asenne elämää kohtaan. Mikään terapia ei saa ketään hyväksymään elämäänsä, jos ihmisen oma asenne ei missään vaiheessa muutu. Muutos on vaikea muutosvastarinnan takia, mutta täysin mahdollinen. Kyse on siitä mitä korvien välissä tapahtuu. Oivalla!
Näköjään odotellaan, vaihdetaan lääkityksiä, kokeillaan erilaisia lyhytterapioita ja -kursseja ja yritetään sitkeästi pysyä hengissä siltä varalta, että se parempi vaihe koittaisi jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla mahdollisuus helppopääsyiseen eutanasiaa.
Niin pitäisi.
Taistele tai hyväksy. Eli joskus vaan pitää hyväksyä tietyt asiat. Tai yrittää taistella ja muuttaa niitä. Jollei se onnistu niin hyväksyminen on ainoa ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Sitten täytyy vaihtaa elämäänsä ja ottaa uusi asenne elämää kohtaan. Mikään terapia ei saa ketään hyväksymään elämäänsä, jos ihmisen oma asenne ei missään vaiheessa muutu. Muutos on vaikea muutosvastarinnan takia, mutta täysin mahdollinen. Kyse on siitä mitä korvien välissä tapahtuu. Oivalla!
Tässä ei ole yli 30v aikana tilanne parantunut.
Siinäs näette, ei kukaan kuuntelemalla paranna sinua. Voi ja voi vain sullekin. Tee jotakin itsellesi siis muutoksia.
1. Opettele tunnistamaan tukahdutetut tunteesi.
2. Pura vanhat traumat ottamalla vastaan psyykeen pakastettu traumaenergia.
Tiedän omasta kokemuksesta että kumpaakaan näistä ei opi terapiassa. Yksi tapa saavuttaa tämä on lukea Korkansydämen Pois tuskasta ja tehdä niin kuin hän neuvoo. Löytyy netistä.
Sitähän voi sairastua psyykkisesti oikein kunnolla, suosittelen tekemään oivalluksia ja olemaan kuten kunnollinen ihminen. Tee hyviä valintoja ja noudata yhteiskunnan sääntöjä sekä arvosta muitakin ja koko elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän voi sairastua psyykkisesti oikein kunnolla, suosittelen tekemään oivalluksia ja olemaan kuten kunnollinen ihminen. Tee hyviä valintoja ja noudata yhteiskunnan sääntöjä sekä arvosta muitakin ja koko elämääsi.
Minähän olen kunnollinen ihminen ja yritän auttaa muita.
Ei todellakaan pitäisi. Vakavasti masentunut ei vaan ymmärrä että se sen hetken olotila ei ole ikuinen. Enemmän apua pitäisi tarjota ja helpolla esim osastohoitoa.
Sitten on olemassa niitä vaihtoehtoja mitä ei juurikaan käytetä mutta pitäisi käyttää enemmän esim sähköhoito (tämä on nykyaikana turvallinen) tai ketamiinihoito...
Yksi minun käännekohdista oli ymmärtää että tunne on vain tunne, se ei ole vaarallinen vaikka tuntuu siltä. Astu virrasta joen rannalle tarkkailemaan itseäsi räpiköimässä joessa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten täytyy vaihtaa elämäänsä ja ottaa uusi asenne elämää kohtaan. Mikään terapia ei saa ketään hyväksymään elämäänsä, jos ihmisen oma asenne ei missään vaiheessa muutu. Muutos on vaikea muutosvastarinnan takia, mutta täysin mahdollinen. Kyse on siitä mitä korvien välissä tapahtuu. Oivalla!
On ongelmia ja on ONGELMIA. Kaikkea ei omalla asenteella ratkaista.
Mä suosittelen myös rohkeasti vaihtoehto hoitoja esim energiahoito, joka kannattaa ottaa vastaan yksin hoitajan vastaanotolla.
Olen seurannut sivusta kohta vuosikymmeniä, kun eräs elämän murjoma tuttavani taistelee mielenterveytensä puolesta. Hän on kokenut kaiken mahdollisen kurjuuden elämässään, enkä sinänsä hämmästy sitä missä jamassa hän on. Vuosikausia on kokeiltua erilaisia yhdistelmiä mielialalääkkeistä, sähköhoitoa etc. Hän on ollut suljetulla osastolla ja kokeillut kaiken mahdollisen. Mikään ei auta. Tosiasia taitaa olla, ettei nykylääketiede osaa hoitaa masennusta tai ylipäätään mielen ongelmia kovin tehokkaasti. Hakisin apua jostakin hyvästä vaihtoehtohoidosta. Niitä on paljon, ja ne ovat aivan syyttä saaneet sen kuran päälleen, minkä koululääketiede haluaa niiden päälle heittää.
Katsokaa myös aivan loistava dokumentti, joka tuli muutama päivä sitten Ylen ykköseltä: Prisma: Psykedeelisten lääkkeiden paluu
Ja ei, en kannusta ketään huumeiden käyttöön! En vain usko, että masennuslääkkeet ovat oikea tie. Niissäkin voidaan esittää kysymys, että kuka hyötyy siitä, että puoli miljoonaa suomalaista syö vuodesta toiseen kalliita synteettisiä lääkkeitä? Follow the money...
Silloin viimeistään pitää kasvaa.
Mä voisin varmaan jo jotenkin itse hyväksyä elämäni ja vajavaisuuteni mutta kun muu perhe ei hyväksy. Erosta ja muusta on turha puhua, kun ihminen on peeaa .ap
Juuri sillä omalla asenteella ne ongelmat ratkaistaan, meisyys on mennyt, siihen ei voi kukaan enää vaikuttaa, tämä päivä on aina päivä kohti parempaa huomista, sairaudet, epäonni, kuolema kaikki mitä pidetään negatiivisena on kuitenkin vaan luonnollinen osa elämää, ajattele joka päivä positiivisesti. Ota haaste ja aloita löytämällä edes yksi hyvä asia päivästä esim se että on käynyt vaikka kaupassa tai suihkussa on jo hyvä asia, hyvä suoritus kohti parempaa. Tavoitteet pitää olla itselleen sopivia, kaikkea ei kukaan voi elämässä kerralla saada. Ajatella että meillä tässä maassa on kaikilla ihmisillä lähes päivittäin ainakin käytössä ruokaa ja vettä ja suurimmalla osalla jopa asunto , se on todella paljon ja pitäisi olla kiitollinen jo siitä että saa näin hyvät lähtökohdat elämään!
Suurin osa ihmisistä ei ole sairaita vaan kiittämättömiä!
Katseen siirtäminen itsestä muihin ja muiden auttaminen on paras keino selvitä vaikeuksista. Pää pois omasta perseestä.
Pitäisi olla mahdollisuus helppopääsyiseen eutanasiaa.