Työkaveri puhuu vaan sodasta ja sodasta, säälittää jotenkin

Joillakin on mennyt överiksi tämä, olen huomannut saman. Kai se on tuo jatkuva videoiden katselu tms. Eihän noita tervepäiset jaksa katsoa.

Voi minä puhuisin paljon mieluummin sodasta tai historiasta kuin monesta Jonnen joutavuuksista mitä kahvitunnilla puhutaan. Kerrotaan yksityiskohtaisesti mitä on tehty illalla. On siivottu koko kämppä ja tehty ruokaa ja mitä kaikkea muuta. On katsottu jotain Jonnen joutavaa Tv ohjelmaa. Ja sitten yritetään udella sun asioitasi ja jotenkin koirat kiemurrella puheenaiheen pois. Tai sitten jauhetaan työ asioitakin siinä ruokatunnillakin. Ei vaan jaksa aina kuunnella. Samoja juttuja päivästä toiseen

Sodat ovat aiheena ihan kiinnostava kyllä, mutten jaksaisi kuunnella tai puhua niistä joka päivä tai joka viikko. 

Mun duunikaverilla kanssa. Se illat käyttää siihen, että kattoo kaikkia sivustoja missä jotain ruumiiden kuvia jne. :( Puhuu silmät kyynelissä töissä ja säälii ja auttaa ja syyllistää.

Lähinnä Ukrainan sota on siihen iskenyt, ei se Israelista ole mitään puhunut.

"jos mulla olisi yksi ylimääräinen huone, niin kyllä tarjoaisin sen käyttöön ukrainalaiselle yksinhuoltajalle" Olin kertonut, että tytär muutti pois kotoa ja nyt mun sitte pitäs majottaa joku random meille....

Asiahan ei tietty mulle kuuluu, mutta suht naivia kuvitella, että voisi itse määritellä kenelle sen huoneen antaa. Sieltä voi tulla ihan koko perhe miehineen päivineen, isovanhempineen. Näitähän on nähty. Sopusijaa antaa kertoivat sitten lehtijutut.

Nää on näitä "välittäviä ja empaattisia" ammattiuhriutujia. Ei ole kyse sodasta vaan heidän omasta pahasta olostaan jota purkavat. Inhottava ihmistyyppi.