Tarkoittaako synnytyspelko samaa kuin kuolemanpelko eli pelkää kuolevansa synnytykseen?
Kommentit (16)
on paljon kipupelkoa. tuntuuhan synnytys nyt aika mahdottomalta hommalta ku miettii mitä siinä pitää tehdä. mut aika kultaa muistot :D
Kyllä minä pelkaan sitä kipua ja pysyviä vammoja. En ikinä ole pelännyt että kuolisin synnytykseen.
synnytykseen liittyvää tai useita sellaisia.
Itse pelkäsin eniten lapsen hyvinvointia, kipua, synnytyksen pysähtymistä ja lapsen vammautumista.
Onneksi mut sitten sektioitiin suunnitellusti.
jotenkin semmoista psyykkistä hajoamista.
Äitejä ja lapsia kuolee, äitejä ja lapsia vammautuu, kipua on ja kaikenlaisia komplikaatioita.
Se on ihan silkkaa propagandaa, ettei ainakaan Suomessa mitään kenellekään satu.
Äitejä ja lapsia kuolee, äitejä ja lapsia vammautuu, kipua on ja kaikenlaisia komplikaatioita.
Se on ihan silkkaa propagandaa, ettei ainakaan Suomessa mitään kenellekään satu.
ja jokainen kai jonkin verran synnytysrä pelkää
Jos pelko vie yöunet ja on ajatuksissa kokoajan, vaikeuttaa arkielämää synnytyspelkoa
Minä pelkäsin ihan järjettömästi sitä kipua ja ehkä hallinnan menettämistä. Yksi suurimmista peloistani oli, että en "osaa" tai pysty ponnistamaan ja lapselleni aiheutuu tästä joku vaurio.
Nimittäin ennen kaikkia synnytyksiä olen ajatellut että voin kuolla synnytykseen ja sairaalasta en välttämättä palaa kotiin.
Sama juttu on ollut kun jouduin leikkaukseen munasarjakystan vuoksi.
Alakautta olen lapset synnyttänyt ja kaikki on mennyt hyvin. Ei kammoa synnytykseen eikä synnytyskipuun.
Synnytyskipu on luonnollista kipua ja sen tietää loppuvan.
Pahimmat kipukokemukset ovat olleet hampaanpoisto kun puudute ei tehonnut sekä kolme kertaa munasarjakystan puhkeaminen kivuliaasti ja kerran noissa on mennyt tajunta.
Niskaa oikein jomotti ja pohkeet painoi kuin lyijy tai kuollut.
sillä 17 pelko ei ole muuttunut irrationaaliseksi, elämää haittaavaksi peloksi, vaan on ollut koko ajan jonkunlaisessa hallinnassa.
Synnytys jännittää ja pelottaa lähes jokaista naista. Pienestä jännityksestä on jopa hyötyä, sillä se nostaa adrenaliinitasoa ja auttaa valmistautumaan synnytykseen sekä selviytymään siitä. Varsinaisesta synnytyspelosta voidaan puhua, kun pelko haittaa normaalia elämää ja varjostaa raskauden tuomaa iloa. Tällaista pelkoa kokee 5 - 6 prosenttia naisista.
Yksi synnytyspelon yleisimpiä syitä on kipu. Synnytyskipu on voimakkaimpia ihmisen tuntemia kipuaistimuksia ja sitä pelkäävät sekä ensisynnyttäjät että aiemmin synnyttäneet. Synnytyspelkoa aiheuttaa myös itseluottamuksen puute. Monia naisia huolestuttaa se, "osaavatko" he synnyttää: kestääkö fyysinen kuntoni, olenko huono synnyttäjä, hankaloitanko toiminnallani synnytystä tai vahingoitanko lastani jotenkin.
Synnytyksen kontrolloimattomuus voi myös herättää pelkoa. Naisesta voi tuntua ahdistavalta ajatus siitä, että hän ei ehkä kykene hallitsemaan itseään tai synnytyksen kulkua. Kuoleman pelkoa esiintyy myös. Tuleva äiti voi pelätä sekä oman että lapsensa hengen puolesta. Synnytyspelon riskiä lisäävät myös psyykkiset ongelmat ja aiemmat traumaattiset sairaalakokemukset.
Hoitamaton synnytyspelko koskettaa koko perhettä. Ahdistavan synnytyskokemuksen jälkeen äidin on vaikea muodostaa hyvää suhdetta vauvaansa. Pelko voi haitata myös äidiksi kasvamista. Jos odottavan naisen kaikki energia kuluu synnytyksen pelkäämiseen, hän ei kykene valmistautumaan lapsen tuloon ja äitiyteen.
Synnytyspelko saa tulevan äidin usein toivomaan sektiota eli keisarileikkausta alatiesynnytyksen sijaan. Alatiesynnytys on kuitenkin sekä äidille että lapselle turvallisempi kuin leikkaus. Leikkaus on iso kirurginen toimenpide, johon liittyy riskejä ja joka vaatii pidempää toipumisaikaa kuin alatiesynnytys. Lisäksi jokainen keisarileikkauksen jälkeinen raskaus on riskiraskaus.
nuoli ylos
Miten hakeutua hoitoon?
Viimeisen kymmenen vuoden aikana sairaaloihin on perustettu erityisiä synnytyspelkopoliklinikoita. Nykyisin lähes jokaisessa synnytyssairaalassa on äitiyspoliklinikan yhteydessä synnytyspelkoon keskittynyt poliklinikka. Lähetteen poliklinikkaan voi saada esimerkiksi äitiysneuvolasta, terveydenhoitajalta tai lääkäriltä.
Synnytyspelkopoliklinikassa odottavalla äidillä on mahdollisuus päästä kätilön tai lääkärin vastaanotolle. Siellä pelkoa puretaan keskustellen. Nainen saa tietoa esimerkiksi kivunlievityksestä sekä alatiesynnytyksen ja keisarileikkauksen eduista ja riskeistä.
Keskustelussa voidaan myös käydä läpi edellistä synnytystä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Samalla odottava äiti pääsee tutustumaan synnytyssairaalaan ja sen henkilökuntaan.
Synnytyspelkopoliklinikasta voi tarvittaessa saada myös lähetteen esimerkiksi psykologin vastaanotolle.nuoli ylos
Miten synnytyspelkoa hoidetaan?
Synnytyspelkopoliklinikassa odottava äiti saa kertoa pelostaan ja kysyä kaikkea mahdollista synnytykseen liittyvää. Asiantuntijoilta hän saa juuri kyseisen sairaalan synnytystoimintaan ja esimerkiksi kivunlievitykseen liittyviin kysymyksiinsä ajan tasalla olevat vastaukset.
Yhdessä odottavan äidin kanssa laaditaan lista hänen toiveistaan ja luonnostellaan synnytyssuunnitelma. Potilaan luvalla yhteenveto keskustelusta lähetetään myös omaan äitiysneuvolaan.
Neuvoloiden ja synnytyspelkopoliklinikoiden tarjoaman keskustelutuen lisäksi synnytyspelosta kärsiville on omia tukiryhmiä, joissa puhutaan raskauteen ja vanhemmuuteen liittyvistä odotuksista. Niissä saadaan tietoa synnytyksestä ja harjoitellaan rentoutumista. Myös puolison tai kumppanin tuki synnytyspelon voittamisessa on tärkeää.
Rentoutumisen taito nopeuttaa ja helpottaa synnytystä. Sitä voi opetella esimerkiksi rentoutusäänitteitä kuunnellen. Rentoutuneessa tilassa on myös hyvä valmistautua synnytykseen mielikuvaharjoitusten avulla. Nainen voi käydä mielessään läpi synnytystilanteen ja myös kivun ja sen kohtaamisen. Rentoutumista etukäteen harjoitelleet äidit kertovat saaneensa siitä apua synnytyksessä: kipu häiritsi heitä vähemmän ja rentoutuminen auttoi lepäämään kivuliaiden supistusten välissä.
Joskus synnytyspelko voi mennä ohi jo raskauden aikana, jos odottava äiti saa oikeaa tietoa ja apua. Usein pelko ei väisty raskauden aikana kokonaan, mutta sitä saadaan lievitettyä niin, että alatiesynnytys tuntuu luontevalta pelosta huolimatta.
Pystyn kyllä silti ymmärtämään pelosta kärsivää.
mekin jotka ihan ilomielin alateitse synnytämme. Fobia on sitten eri juttu. Niitä on minulla muihin juttuihin. Mutta vaikka oma pelkoni oli lievä, kyllä se kuolemaan liittyi. Ja jossain määrin kipuun.
Alatiesynnytys on kuitenkin sekä äidille että lapselle turvallisempi kuin leikkaus.
Suunniteltu sektio on lapselle kaikkein turvallisin tapa syntyä ja kaikki sektiot vs kaikki altiesynnytykset kääntyvät niukalti alatien eduksi vain siksi, että hätäsektiolla hoidetaan ns pieleen menneet alatiet ja vammautumiset lasketaan sitten sen piikkiin.
Pelkään lapsen kuolevan tai vammautuvan. Minulla on yksi vammainen lapsi, jonka vamma on VOINUT syntyä synnytyksessä.
Jotkut kyllä pelkää kuolevansa myös itse. Ei se ole mikään ihme, jos ihminen tykkää elämästään. Minä en pelkää, tavallaan se olisi helpotuskin.