Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset avautuvat tragedioistaan lehdissä??
07.11.2023 |
Jos tuli ero, joku petti, toinen tappoi ja yhdeltä kuoli lapsi, miksi siitä pitää itse kertoa kaikille, nimenomaan iltapäivälehdissä tai sosiaalisessa mediassa? Miksi täytyy avautua omista asioistaan niin että jokainen naapurin mummo siitä juoruaa? Eikö nykyään ole mitään yksityisyyttä?
Kommentit (14)
Jotkut kokevat tarpeelliseksi saada palstatilaa edes hivenen. En lue näitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomionhakuisuus, 15 minuuttia julkisuutta. Tragediat ja surut ovat erinomainen keino saada sympatiaa ja huomiota ihmisiltä.
Huomiotalous kukoistaa. Samaahan näkee paljon somessa, ihmiset avautuvat mm. mielenterveysongelmistaan koska saavat huomiota traagisella elämäntarinallaan ja "rohkeudellaan". Varsinkin traumaperäistä stressihäiriötä tavallaan glorifioidaan paljon.
Kaikki heikkous myy nykysi, sen takia masennuksesta yms sairauksista on tullu ihan vitsi koska joka toinen kuvittelee olevansa esim masentunut (koska niillä on huono päivä) yms
Se vie sen aitouden pois siitäkin asiasta, sen vakavuuden niissä asioissa, mitä ne oikeasti merkitsee monelle, kun joku rikas satiinilakanoissaan uiskenteleva sometähti valittaa.
Mä en oo koskaan nänhyt tarpeelliseksi kertoa omia asioitani kellekkään saatika myydä itseäni omilla ongelmillani, vaikka pohjamudissa on käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomukset voivat olla vertaistukea muille.
Ymmärtää että muillekin on tapahtunut huonoja asioita, velkaantumista, vakavia sairauksia, vaikeita eroja, alkoholismia ja muuta.
Ne voivat olla myös selviytymistarinoita, että jaksoi vaikeiden aikojen; yli ja elämä on vähitellen normalisoitunut.
Tuollaiset kirjoitukset kiinnostavat ihmisiä, lukijoita. Esim. kirjastoista lainataan erittäin paljon elämänkertoja.
Tämän syksyn yksi suosiotuimkista elämänkerroista on Ann-Maj Henrikssonin kirja, jossa hän kertoo mm. viime hallituksesta ja sen ministereistä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki heikkous myy nykysi, sen takia masennuksesta yms sairauksista on tullu ihan vitsi koska joka toinen kuvittelee olevansa esim masentunut (koska niillä on huono päivä) yms
Se vie sen aitouden pois siitäkin asiasta, sen vakavuuden niissä asioissa, mitä ne oikeasti merkitsee monelle, kun joku rikas satiinilakanoissaan uiskenteleva sometähti valittaa.
Mä en oo koskaan nänhyt tarpeelliseksi kertoa omia asioitani kellekkään saatika myydä itseäni omilla ongelmillani, vaikka pohjamudissa on käyty.
Minä minä ja minä. Nyt ei puhuta sinusta, vaan yleensä asiasta.
Ja mitä kummallista siinä on jos lehdissä avautuu?
Varsin monet kertoo kaikki asiansa kuiten Suomessa.
Selitetään Facebookissa ja kuvineen päivineen Instassa.
Mitä salaisuuksia muka kellään enää edes on?
Sairaskertimukset hakkeroidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on ihan ok, ja ajatuksena varmaan on ollut, että osa lukijoista voi samastua tarinaan ja osa ehkä oppii jotakin uutta elämästä. Ehkä se ihminen on myös joutunut elämään huhujen ympärillä ja haluaa samalla ns. tulla ulos.
Mutta sitä en oikeen voi sietää, että tällaisten juttujen varjolla on haastateltavasta laitettu joka kappaleen väliin 10 kuvaa edestä, takaa, sivulta... Tulee niin sellainen 15 min julkisuudessa -olo, tai pahimmillaan jopa "hei tasokkaat sinkut, ottakee yhteyttä!!"
Miks joku blondi esim. avautuu rahaongelmistaan ja kuvat on tällasia hymykuvia?
Vierailija kirjoitti:
Siitä saa nääs rahaa.
Nääs, no ei saa. Jos siis puhutaan normaalista lehtihaastattelusta tms. Ei niistä makseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertomukset voivat olla vertaistukea muille.
Ymmärtää että muillekin on tapahtunut huonoja asioita, velkaantumista, vakavia sairauksia, vaikeita eroja, alkoholismia ja muuta.
Ne voivat olla myös selviytymistarinoita, että jaksoi vaikeiden aikojen; yli ja elämä on vähitellen normalisoitunut.
Tuollaiset kirjoitukset kiinnostavat ihmisiä, lukijoita. Esim. kirjastoista lainataan erittäin paljon elämänkertoja.
Tämän syksyn yksi suosiotuimkista elämänkerroista on Ann-Maj Henrikssonin kirja, jossa hän kertoo mm. viime hallituksesta ja sen ministereistä.
Mielestäni hyvä kolumni aiheeseen liittyen psykoterapeutti Emilia Kujalalta. https://yle.fi/a/3-12538311?utm_source=social-media-share&utm_medium=so…
"Toipumistarinoiden kertomista perustellaan usein toivolla. Joskus toisen ihmisen selviytymistarinan kuuleminen tai lukeminen saattaakin valaa meihin uskoa siihen, että täältä vielä noustaan.
Psykoterapeutin työssä olen kuitenkin kohdannut monesti myös toipumistarinoiden kääntöpuolen. Ne herättävät pettymyksiä, turhautumista ja häpeää.
Kulutamme tarinoita ymmärtääksemme maailmaa ja itseämme. Vertaamme omia kokemuksiamme tarinoiden kuvaamaan todellisuuteen: Kauanko masennuksesta toipuminen kestää? Mikä voisi auttaa? Samalla teemme johtopäätöksiä siitä, mikä on normaalia tai odotettavissa olevaa.
Selviytymistarinoita kerrotaan silloin kun vaikeudet on voitettu. Huomaamatta jää, että on olemassa vaikeuksia, joita ei koskaan voiteta. Tarinoita, jotka päättyvät surullisesti tai tarinoita, joissa ongelma ei poistu, mutta sen kanssa opitaan elämään toisinaan siedettävästi ja toisinaan ei.
Usein selviytymistarinat korostavat yksilöä, joka sinnikkyydellään ja periksi antamattomuudellaan lopulta voitti vaikeudet. Yksilön ponnistelu voi toki kantaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta harvemmin kukaan toipuu yksin ilman toisten tukea ja apua.
Yksilön korostaminen saa helposti kokemaan syyllisyyttä ja häpeää silloin kun ponnistelu ei tuotakaan toivottua tulosta. Olen huomannut, että sen seurauksena moni pohtii, olisiko sittenkin voinut tehdä jotain toisin.
Tehokkuusajattelu on ujuttautunut myös toipumisen retoriikkaan. Nykyään terveyden ja mielenterveyden haasteista kuuluu paitsi toipua mahdollisimman nopeasti, myös vahvistua ja ottaa opiksi.
Ehkäpä meille tekisi hyvää lukea ja kuulla myös tarinoita myrskyn silmästä? Inhimilliset tarinat syleilevät keskeneräisyyttä ja tunnustavat elämään vääjäämättä kuuluvan epävarmuuden.
Sanotaan, että aina kun on olemassa elämää, on olemassa myös toivoa. Sitä voidaan kuitenkin luoda ja ylläpitää myös muutoin kuin sankariarinoita tehtailemalla."
Vierailija kirjoitti:
Kaikki heikkous myy nykysi, sen takia masennuksesta yms sairauksista on tullu ihan vitsi koska joka toinen kuvittelee olevansa esim masentunut (koska niillä on huono päivä) yms
Se vie sen aitouden pois siitäkin asiasta, sen vakavuuden niissä asioissa, mitä ne oikeasti merkitsee monelle, kun joku rikas satiinilakanoissaan uiskenteleva sometähti valittaa.
Mä en oo koskaan nänhyt tarpeelliseksi kertoa omia asioitani kellekkään saatika myydä itseäni omilla ongelmillani, vaikka pohjamudissa on käyty.
Eli raha ratkaisee (sinun mielestäsi.) Olet kyllä vähän tyh.mä. ihminen voi olla onneton, oli rahaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Mä en lue niitä just koskaan.
Koska se myy.