Muita, jotka ette tunne aina itseänne ihan "normaaliksi"?
Mulla on usein sellainen olo, että en ole ihan normaali.
Aviomies ja lapset löytyy, vakityö, omistusasunto, ystävät, liikuntaharrastukset ja matkat... Perusjutut.
Mutta pääni sisällä olen usein täysin poissaoleva ja skitso. Mietin todella paljon ja todella outoja asioita, elämää, kuolemaa, seksiä, ihmissuhteita, syy- ja seuraussuhteita, ihmisten käytöstä ja motiiveja, analysoin mikroeleet ja olen aika herkkä monelle asialle.
Elämäni on pääni sisällä usein aika kuluttavaa, vaikka muuten asiat ympärillä ovatkin hyvin. Kun käännän ajatukset nykyhetkeen ja liikkeeseen, se hetkeksi helpottaa, mutta yleensä palaan nopeasti takaisin pääni sisään.
Kommentit (19)
Ihan normaalilta kuulostaa. Vai olisitko mieluummin ihminen joka ei mieti yhtään mitään?
Oletko jättänyt alkoholin ja liian kofeiinin, jos on. Maadoitatko sopivasti, ei liikaa, ei liian vähän. Kiinnitätkö huomion positiivisiin pieniin asioihin. Mistä itse pidät. Minkälainen musiikki rauhoittaa, onko luonnon äänissä joku tasoittava, ei linnunlaulu.
Tutun kuuloista. Välillä olen hyvin vakuuttunut, että se mitä näytän muille itsestäni on petosta. Välillä en oikeasti pidä siitä millainen tajunnanvirta itselläni on.
Oon tollanen ylianalysoija, ja on kyllä myös ahdistusta ja masennustakin ollut..pientä traumataustaa, epäillyt dissosiaatiotakin..ehkä jotain autismiakin, mistä sitä tietää, jotenkin tässä silti pärjäillään..
En osaa lukea muiden ajatuksia. Itsestäni vain usein tuntuu, että mietin koko ajan liikaa. Mutta ehkä olenkin sitten normaali, jei! :D Ap
No ainakin sulla on kulissit kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista. Välillä olen hyvin vakuuttunut, että se mitä näytän muille itsestäni on petosta. Välillä en oikeasti pidä siitä millainen tajunnanvirta itselläni on.
Niin ja jos mietit omaa tilannettasi, niin esim. mulla on kyllä jonkinlainen nepsytausta. Olen itsekin nainen. Varmaan useimmille ns normaali, mutta itse tajuan jonkin olevan pielessä. Kenties sulla voi olla myös jotain samaa kuin mulla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko jättänyt alkoholin ja liian kofeiinin, jos on. Maadoitatko sopivasti, ei liikaa, ei liian vähän. Kiinnitätkö huomion positiivisiin pieniin asioihin. Mistä itse pidät. Minkälainen musiikki rauhoittaa, onko luonnon äänissä joku tasoittava, ei linnunlaulu.
Hyviä vinkkejä! Kiitos!
Olen toki lukenut paljon psykologiaa, joten käsitän omia ajatuksiani ja tunteitani todella hyvin, mietin niitä vain hieman liikaa. Ap
Olen kaikkea muuta kuin normaali. Jos ihmiset tietäisivätkin, millaisessa mielikuvitusmaailmassa elän... Siksi olenkin erakoitunut, ettei tarvitse kenellekään selitellä.
Kuulostaa tutulta, mietin liikaa, kannan harteillani maailman epäoikeudenmukaisuutta,
Ihmisten murheita ymmärtämättä sitä, miksi/miten jotkut pystyvät elämään ns. normaalia elämää välittämättä siitä miten monilla on Suomessakin hätä ja ihmisten ahdingolle vielä naureskellaan ja "potkitaan" jo valmiiksi maassa olevia.
Mikä minua vaivaa!?
Minulla ei ole puolisoa (ei miestä, naista, eikä mitään muutakaan sukupuolta), ei ajokorttia, ei autoa, ei omistusasuntoa, ei lapsia, ei lemmikkejä ja vain kotimaanmatkailua olen harrastanut tänäkin vuonna. Jonkun mielestä varmaan olen omituinen : D
Ei ole edes hienoa työtä, vaan aliarvostetussa työssä ja siihen rinnalle lisätuloja muista hommista.
Vierailija kirjoitti:
En osaa lukea muiden ajatuksia. Itsestäni vain usein tuntuu, että mietin koko ajan liikaa. Mutta ehkä olenkin sitten normaali, jei! :D Ap
Ei toisten ajatuksia koskaan voikaan lukea yhtä pitkälle kuin omiaan. Jollei asia ole oikeasti tärkeä, aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa kuulija uskoo ymmärtäneensä ja puhuja uskoo kuulijan ymmärtäneen, minkä jälkeen keskustelussa siirrytään seuraavaan yhtä pintapuoliseen asiaan.
Varmaan oikeasti kaikki miettii samalla tavalla. Itse ainakin mietin. Onneksi muut eivät kuule ajatuksiani.
Mulla on vaan tapana sanoa ääneenkin asioita joita päässäni pyörii. Ap
Mietit liikaa , sullahan on jo kaikki mitä voi toivoa . Nepsyillä ei todellakaan menis noin hyvin,ikinä, edes haaveissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole puolisoa (ei miestä, naista, eikä mitään muutakaan sukupuolta), ei ajokorttia, ei autoa, ei omistusasuntoa, ei lapsia, ei lemmikkejä ja vain kotimaanmatkailua olen harrastanut tänäkin vuonna. Jonkun mielestä varmaan olen omituinen : D
Ei ole edes hienoa työtä, vaan aliarvostetussa työssä ja siihen rinnalle lisätuloja muista hommista.
En vähättele sinua millään tavalla. Halusin aloituksessa kuvata lähinnä sitä, että elämänhallintaa on kuitenkin. Olen siis kyennyt säilyttämään miehen, työn ja asunnon ja kasvattamaan lapseni, vaikka olenkin mielestäni hullu. Ap
Minä olen nelikymppinen mies ja olen myöskin epänormaali, ehkäpä jokseenkin hullu. Olen työtön mutta perhettä kyllä on.
Kerran yöaikaan olin alasti ja pieraisin vaimoni suuntaan; pahaksi onneksi lattialle tuli hieman löysää mukana. Onanoin bussissa joskus. Ajaessani autoa - jos saan lainaan- laulan täysillä keksimiäni rivoja lauluja. Tanssin vaimoni edessä joskus sekavia tansseja kotitöitä tehdessäni, laulan samalla jotain sekavaa.
Voisinko olla jollain tavalla autistinen jopa? Ap