Kuka katsoo noita Hallmarkin siirappisia jouluelokuvia?

Kaikissa pikkukaupungeissa asuu jotkut joulufriikit, jotka hymyilee koko ajan kuin riivattuja ja juo jotain kaakaota.Yhtään ilkeää ja huonosti käyttäytyvää ihmistä ei kaupungista löydy.

Pikemminkin, kuka niitä EI katso?

Minä katson, tykkään koska ovat juuri sellaisia aivot narikkaan elokuvia ja ihastelen koristeluja. Sopiva vastapaino suomalaisten juroudelle jota joudun kohtaamaan aivan liian usein. 

Minä katson. Ovat todella kaukana omasta todellisuudesta (hei tänä viikonloppuna kolme teiniä koronassa, jei), niiden räntäsadekin on ihkua ja lämmintä ja kuivaa.

Kun ei aina jaksa raatorehellistä reaalitodellisuutta. Kohta lähden nuohoamaan puuhellaa, ja pitää hakea puita huomiseksi. Haittaako tuo, jos sen jälkeen katson jonkun "menestynyt juristi palaa kotikaupunkiinsa isänsä juristitoimistoon äidin sairastuttua ja rakastuu naapurin kirvesmies-eläinlääkäri-suihkukonelentäjään kun ovat etsimässä joulukuusta afrikkalaisille orpolapsille hyväntekeväisyystilaisuudessa".

En jaksa katsoa, kun kaikki on niin feikkiä niissä. 

Niitä katsellessa saa kivasti irtaantua hetkeksi tästä todellisuudesta ja haaveilla. Sellaisia hyvän mielin -elokuvia joita tarvitsen. 

Minä tykkään. Ovat omanlaista fantasiaa. Lohdullista kun tietää aina niiden kaavan, ja ettei juonessa ole mukana mitään isompia yllätyksiä, pahuuksia tai väkivaltaa. Vastaavat mielestäni samaa kuin kaurapuuro voisilmällä. Jotenkin turvallista siis, joskus sitä kaipaa.

Ja toki on myös hyviä ja huonoja Hallmark-elokuvia. Jos on tehty vain rahastuksena joulua varten niin ei ne hyviä välttämättä ole ja on jäänyt usein kesken heti alkuun. Mutta niille ketkä arvostavat omanlaisena taiteenlajina niin kyllä se välittyy elokuvan teossakin, juonessa ja henkilöhahmoissa. 

 

Samalla tapaa suurin osa elokuvagenreistä on tietyllä tapaa stereotypisiä ja epätodellisia. Esim kauhuelokuvat, scifi ym. Samaa kaavaa nekin toistavat tiettyine kliseineen. Mut se just niissä viehättääkin genrensä ystäville. 

Minä tykkään niistä tosi paljon, just sellaisia sopivan leppoisia leffoja. Elämässä on tarpeeksi draamaa ja vaikeuksia, niin en viitsi sellaista kattella telkkarista. Ainoa mikä tympäisee välillä on se pakollinen rakkaustarina.

Varsinkin joulun alla on kiva katsoa kauniita joulukoristeluja ja iloisia ihmisiä, suomalaisia jurottajia ja valittajia piisaa ihan tarpeeksi, eritoten tällä palstalla.

Minua ei häiritse se siirappisuus, vaan se, että hahmot ovat niin epäaitoja ja yksiulotteisia. 

Siis minustakin ne ovat aina olleet ihan hirveitä, tai siis sellaisia pitkästyttäviä, yliunettavia ja typeriä. Ikinä en ole niitä jaksanut katsoa. Aiemmin siis. Nyt kuitenkin omassa elämässä on ollut vaikeaa, niin jäin toljaamaan yhtä ja jaksoin katsoa loppuun ja oikeastaan oli ihan mukava. Ei tarvinnut pelätä mitään emotionaalisesti epämiellyttäviä juonenkäänteitä tai yllätyksiä, sain sopivasti muuta ajateltavaa kuin oma kurjuuteni ja tuli jopa vähän joulun odotus fiilikset niistä amerikkalaisen tapaan ylirunsaista joulukoristeista. Eli taidan yrittää katsoa vielä muitakin. 

Sen verran hankala elämänvaihe, että nämä Hallmarkin hölmöt elokuvat ovat olleet sopivaa fantasiaa, vaikka juonenkäänteet ovat aina samat (tai ehkäpä juuri siksi). Ei tarvitse rasittaa mieltään, kun kaikille hahmoille käy aina hyvin ja kaikki ovat onnellisia toistensa puolesta. Pinnallisiahan ne ovat, mutta tällä hetkellä hyvää vaihtelua.

Työpäivän jälkeen just sopivan aivottomia, ennalta arvattavia ja onnellinen loppu. Katsotaan yhdessä miehen kanssa ja kehitellään juonikuvioita mitä vois tapahtua :D