Kuvaile kauheinta työpaikalla saamaasi kohtelua
Kommentit (12)
Irtisanominen muka taloudellis tuotannollis syistä.
Oikeasti hommat siirrettiin kollegalle.
En ollut ainoa vaan massa siivous säästöjen perässä.
Todella törkeää toimintaa tyylin ei ole henkilökohtaista.
Vaikka ainahan se toki on.
Koko ajan työtäni arvosteltiin ja silti minulle laitettiin koko ajan lisää työtä ja palkkaa vähennettiin ja työaikaa vähennettiin. Lopulta sanoin että tämä oli nyt tässä, etsikää joku toinen tilalle.
Työkaveri haukkui palaverissa viitaten yksityiselämääni , pomo ei puuttunut.
Mua on lyöty, purtu, potkittu, revitty hiuksista, ja uhattu tap paa
Työkaveri otti kaksi joulutorttua kun jokaiselle oli varattu vain yksi.
Oli ihan todella toksinen naisjohtaja, joka kaikki toiminta ja johtamismetodit oli kuin suoraan narsistin käsikirjasta (jopa lievää sivistynyttä sadismia oli mukana).
En jaksa kirjoittaa joka asiaa, tulisi romaani, mutta ihan kaikki metodit: hajoita ja hallitse, uhkaile, kiristä, vaienna, nolaa kaksin ja julkisesti, vähättele, alista, arvostelee alakanttiin, ei kiitä tai anna positiivista palautetta koskaan, ei anna sitä mitä pyytää vaan tekee huuri päinvastoin, vetää maton jalkojen alta ensimmäisen tilaisuuden tullen jne...
Ja nauttii silmin nähden tästä kaikesta.
Ihan hirvee ihminen, pois piti lähteä että järki ja itsekunnioitus, ammatillinen arvostus säilyi.
Mää oon aina luullu että täällä maantieteellisellä alueella ollaan töissäki ns maalaisia = rauhallisia ja mukavia, mutta meillä töissä on yks tosi karsee tyranni joka tekee koko toimialasta kammottavan. Hän määrää ihan kaiken, hän ei anna muiden edes puhua palavereissa, mitään ei saa kyseenalaistaa eikä edes kysyä kun hän luulee että joku kyseenalaistaa ja kilahtaa ihan heti. Puhuu (lue huutaa) päälle, hyökkää kuvainnollisesti kimppuun, puhuu ihan palturia mitä sylki suuhun tuo, asioita joissa ei ole mitään perää ja vain hänen mielipiteillään on merkitystä. Ihan kahjo persoona joka myrkyttää työpäivät. Kukaan ei puutu kun ei uskalla, ei edes johto.
Jokapäiväisen kanakotkotuksen kuuntelu, kotkotkot.
Kaikenlaista on tullut koettua, mutta kyllä mä vieläkin väittäisin, että se oli se naiivin nuoruuden juttu.
Tein nuorena tosi yksinkertaista työtä, mutta olisin ollut innokas oppimaan lisää. Mun työssä oli sellaisia laitteita, joita kuka tahansa ei saanut käyttää.
Se ei ollut mitään salatiedettä, ja pomo aina välillä itsekin etsi vapaaehtoisia opettelemaan näitä ns. parempia töitä.
Ilmoittauduin aina vapaaehtoiseksi.
Sitten JOKA KERTA mä tulen yksi kaunis aamu tai hetki paikalle, niin näen, että joku pomon suosikkitytöistä on taas valittu ja opetettu hommaan. Ja aina niin, että mä en ole paikalla näkemässä. Hitto että se viilsi sydäntä silloin nuorena ja ahkerana.
Älä jaksa jankata samaa asiaa montaa kertaa. Ei ihme että saat sellaista kohtelua kuin ansaitset.