Voivatko ADHD ja ASPERGER henkilöt muodostaa parisuhteen keskenään?

Itse olen autismikirjon miesoletettu (erittäin vahvasti autistinen testien mukaan) ja suhteessa ADHD-naisen kanssa, jolla vahva HD-puoli. Minulla diagnosoitu myös ADHD (korkeilla pisteillä sekä ADD että HD) ja puolisollani on autismikirjon piirteitä (ilman diagnoosia). Taivaltamme on nyt jatkunut puolisen vuosikymmentä.

Yhteiselo on haastavaa lähinnä silloin, kun kumpikaan ei ole ADHD-lääkitty; silloin vaikkapa vähäpätöinen kiukun aihe voi eskaloitua ja pilata arjen hallinnan kokonaan. Työpäivinä molemmat ottaa aamulääkkeensä ja homma sujuu, ollaan hybridityössä ja hyperfokusoituneita töihin ja tehdään pitkää päivää todennäköisesti ja valehtelematta tuottavimpina organisaation jäseninä.

Vapaa-aikana suurin osa ajasta menee akkujen lataamiseen ja esim tulevaisuuden suunnittelu on erittäin haastavaa, joskaan ei mahdotonta, mutta extraponnisteluja vaativaa - useimmiten ei paukut siihen riitä.

Toisella tunneskaala on valtava, toisella erittäin suppea; tämä aiheuttaa monesti vaikeuksia ymmärtää toista, mutta ollaan paikattu tätä erittäin seikkaperäisellä tunteista puhumisella ja käydään asiat läpi jopa "mitä tämä sana sinulle merkitsee" -tasolla, mikä parantaa huomattavasti tilannetta.

Meikäläiset ei yleensä tee turhia lupauksia, ja jos tulevaisuuteen liittyy pientäkin epävarmuutta (kuten aina on), niin on helpompaa rehellisesti olla lupaamatta yhtään mitään kuin valkoisin valhein luvata jotain, mitä itsekin toivoisi tapahtuvan, muttei ole 110% varma toteutumisesta. Nimenomaan tämä tekee tulevaisuuden suunnittelun vaikeaksi, jos esim toinen odottaa tulevaisuuden suunnitelmien laatimisen nimenomaan lupausten, toiveiden ja odotusten kautta. Kannattaa lukaista netistä, mitä PDA on; se kiteyttää monen autistin (joskaan ei kaikkien) vaikeudet mitä tulee ihmisten heihin kohdistamiin odotuksiin. On erittäin olennaista, mikä kommunikointitapa valitaan asioiden käsittelyyn, sillä se luo pohjan autistin motivaatiolle käsitellä asiaa... Eli kommunikointityylien opettelu vähänkään syvemmässä tuttavuudessa on ihan ehdoton ja vaativakin osa-alue, joka on molempien syytä ottaa aktiiviseen harjoitteluun suhteen aikana. Jos jompikumpi ei ole motivoitunut tähän, siitä voi helposti tulla ylitsepääsemätön ongelma.

Jos kommunikoinnin sävy on vaativa, odottava tai edes rivien välistä tulkittavissa olettavaksi ("pesukone piippasi" -> [voisitko tyhjentää sen?]), sen voi autisti kokea erittäin kuormittavana vaatimuksena (PDA).

Arjesta kyllä selviää, varmasti aikanaan myös lapsista. Se vaatii erikoisjärjestelyjä ja olonsa hieman neurotyypillisiä mukavammaksi tekemistä, ja jatkuvaa keskustelua, mutta ne on vain järjestelykysymyksiä.

On myös hyvä muistaa, että neurokirjon diagnoosit eivät ole ihmistä rajoittava tekijä, vaan ne ovat tapa kategorisoida ihmisiä hyvin karkeasti varsin erilaisten ja osin ristiriitaistenkin piirteistöjen mukaan. Siksi kysymys siitä, voiko ADHD ja autisti muodostaa parisuhteen on sinällään hieman hassu. Ihmisten poikkeavat ominaisuudet ja tarpeet eivät sinällään "johdu" tai ole seurausta autismista tai ADHD:sta, vaan tarpeeksi moni ihmisessä oleva ominaisuus mahdollistaa ihmisen määrittelyn neuroepätyypilliseksi. Tässä lähes kaikki ihmiset menevät harhaan lääkäreitä ja neuroepätyypillisiä myöden, usein itsekin. Jokainen meistä on erilainen diagnooseista riippumatta. Emme mekään valinneet toisiamme yhteensopivien diagnoosien takia, vaan yhteensopivien luonteenpiirteiden takia. Kappas vaan, samat ominaisuudet sitten ovat sattumalta määritelty "epänormaaleiksi" muun yhteiskunnan toimesta.