Eikö teistä ahdista, että syöpä voi muhia kehossanne?
Olen nelikymppinen nainen. Yhä useammin olen lukenut ja kuullut, että noin ikäiseni on menehtynyt syöpään. Usein se on löytynyt myöhäisessä vaiheessa. Ahdistaako muita tuo asia, että elinaikaa ei välttämättä ole kovin paljoa?
Kommentit (43)
Syöpälääkkeet ovat kehittyneet viime vuosina.
No ei ahdista. Sairastuin syöpään jo vuonna 2006.
Nelikymppinen nainen
Tutkimuksessa todettiin jokaisella kolarissa kuolleella syöpäsoluja. Niitä on jokaisella valmiudessa puhkeamaan. Toisilla ne aktivoituvat. Valitettava tosiasia.
Koen sen lohdullisena, että ehkä ei tarvitsekaan olla täällä vielä vuosikymmeniä.
Hieman välillä. Mutta eipä sille mitään voi, jos niin käy. Kaikenlaista ikävää voi elämässä käydä ja kuolla voi millä hetkellä hyvänsä. Sellaista se vain on.
Ajattele, jos sinulta läydettäisiin harmiton syöpäkasvain. Sitten elät tietoisena syövästä vaikkei se teekkään sinulle mitään.
Välillä ahdistaa. Mutta eipä sille mitään voi. Muuta kuin huolehtia itsestään mahdollisimman hyvin.
Ei ahdista. Olen jo sairastanut yhden syövän. Saatan saada vaikka aivohalvauksen puolen tunnin päästä, eikä sekään ahdista. Mitä ihmettä varten viitsisin kiusata itseäni asialla, jolle en mitään voi?
Itseäni ei ahdista.
Pääsin ilmaiseksi kaksi kertaa magneettiin niin, että kokeneimmat onkologit ja fyysikot katsoivat kuvani.
Hoidan työkseni vanhuksia eikä mua ahdista mikään muu kuin se, että on persettä pestään väkisin silloin kun en näe, en kuule enkä ymmärrä. Mieti joku haavanhoito ja vanhus pyristelee kuin rääkättävä eläin :'(
En nyt ehkä näin nelikymppisenä sitä syöpää halua, mutta muistisairaudet on pahimpia. Lisäksi, jos ei olis syöpää niin kai tuo vanhustenhoito olis jo romahtanut kun nytkään ei saada oikein hoidettua.
Ei, vaikka tunnenkin useamman joilla syöpä on löytynyt sattumalta sivuosumana ihan muuta tutkittaessa.
Ei, tosin en ole vielä siinä iässä. Eihän tässä oikein muuta voi tehdä kuin pitää itsestä huolta ja syödä tulehdusta madaltavia ruokia, ettei nyt ainakaan elintavoilla vauhdita mahdollisten sairauksien syntyä.
Syöpä ajatuksena on tietysti kamala ja epäreilu tapa kuolla, kun on niin kivulias. Kituen kuolemaan. Mieluummin kuolisin vaikka jossain kolarissa nopeasti.
Kas vain, sanoi kasvain ja kasvoi vain.
Vierailija kirjoitti:
Kas vain, sanoi kasvain ja kasvoi vain.
Koska vain kasvain voi kasvaa noin vain
Ei. Ikäiselläni miehellä on urologin mukaan aivan takuulla syöpäsoluja jo prostatassa mutta eipä asia haittaa kun ei ole taudiksi asti kehittynyt. Jos tulee niin sitten tulee.
En minä semmoista edes ajattele niin ei ahdista. Miksi edes tuhlata ajatuksia tämmöisiin jossitteluihin? Jos tulee syöpä, jos huomenna sataa vettä, jos alkaa ydinsota. Kaikki semmoisia asioita, joille ei itse oikein mitään voi niin menee vaan turhaa energiaa jonka voisi käyttää hyvien asioiden etekemiseen.. Se syöpä tulee jos on tullakseen ja joka tapauksessa me kuollaan kaikki joskus. Jotkut aikasemmin ja jotkut myöhemmin.
M51
Syöpä on hirveä tauti. Syöpäsairaan kuolemaa todistaneena täytyy sanoa, että ei ollut kaunista. Kuolema on kamala asia.
Syöpä on pelottava, varsinkin aivokasvain ja haimasyöpä, johon yleensä kuolee. Silti pelkään enemmän muistisairauksia, koska niistä ei parane. Huononee vaan eikä pysty huolehtimaan itsestään. Olen nähnyt vierestä. Kunhan vaan aivot pysyisivät kunnossa!
Yritän olla ahdistumatta. Silti ensiviikkoinen kontrolli hermostuttaa. Hoidot ovat vielä niin kovin tuoreessa muistissa.
Ei. Voin huomenna jäädä auton alle jos käy paska tsäkä.