Perheen lemmikki on vakavasti sairas

Kova paikka koko perheelle. Lasten surua on varmaan musertava katsoa, erityisesti kun itsekin on surusta suunniltaan. :( Eikö mitään ole todellakaan tehtävissä lemmikin pelastamiseksi?

Jonakin päivänä, toivottavasti kaukana kaukana vielä, on sama meidänkin perheellä edessä. Muistan vielä elävästi omankin suruni lapsena, kun rakas lemmikkini kuoli. Mutta tätähän se on elämän kiertokulku.

Jos kyseessä on niin loppuvaihe, että lopettaminen tapahtuu ennen joulua, koettakaa ajatella että lemmikkinne ei tarvitse enää kärsiä ja pääsee jouluksi rauhaan, elämänkatsomuksesta riippumatta.



Rauhallista joulua perheellenne ja kauniita muistoja ihanasta lemmikistä!

Kuitenkin niin hellyttävää, että olette noin kiintyneitä eläimeenne, koko perhe. Usein kun saa lukea, että kun eläimestä koituu jotain hankaluuksia, se saa mennä. Tämä on teille raskasta aikaa ja menettäminen on kova pala. Ettehän silti sen pelossa liiaksi pitkitä sen pois pääsemistä ettekä anna kuihtua pois, vaan annatte sille arvoisensa lopun; jos loppu näyttää väistämättömältä, tehkää se mieluummin hetki liian aikaisin, kuin hetkeäkään liian myöhään.



Annat lasten sanoa hyvästinsä ja kerrot rehellisesti, että sen aika on tullut - et varmaan keksisikään mitään "se muuttaa nyt maalle", kuten joskus sanotaan, kun halutaan "säästää" lapsia. Vaikka en toki tiedä edes minkä ikäisiä lapsesi ovat.



Hyvästit ovat kuitenkin tärkeät toipumisen kannalta, ja se, että ne tietävät, että ystävän kärsimykset ovat sitten ohi. Eläinhän ei lopetuksesta (asianmukaisesti hoidettuna, luonnollisesti) kärsi eikä sitä osaa surra. Suurin suru ja kaipuu on nyt teillä.



Paljon voimia koko perheellenne. :(

Lapsille pitää vaan puhua totta lemmikin kuolemastakin eli tosiaan ei mitään maallemuuttojuttuja. Ja on hyvä myös puhua siitäkin, että aikuisetkin voivat surra lemmikin kuolemaa. Samaan hengenvetoon voi todeta, että suru myös hälvenee.



Rituaalit on tärkeitä. Lapset voivat hyvästellä ja voitte järjestää vaikka muistotilaisuuden.

lapset ovat jo isompia, mutta yhtä lailla tämä koskee kaikkiin. Diagnoosi tuli muutama viikko sitten ja olemme keskittyneet pitämään potilaan elämän mahdollisimman mukavana, eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Tänään illalla on viimeisten jäähyväisten aika. Lemmikki on kulkenut mukanamme ja valloittanut sydämiä valtameren molemmin puolin, rakkaita muistoja on paljon ja varmasti ne jossain vaiheessa nousevat tämän murheen yli.