Rahattomuus alkanut ahdistaa
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja tulot sen mukaiset. Asun liian kalliissa asunnossa, paikkakunnallani ei ole halvempia tarjolla. En haluaisi muuttaa muuallekaan, tukiverkoston on täällä. Minulle jää kuukaudessa 250 euroa vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen rahaa elämiseen. Lisäksi saan kuukausittain 200 euroa ennakkoperintönä. Huonekalut, puhelimet, tietokoneet, vaatteet yms. ostaa vanhempani. Olen havahtunut siihen, että vanhemmatkaan eivät ole aina auttamassa. Miten tulen pärjäämään 60 vuotiaana vanhuksena? On ihan toivoton olo, eikä ainakaan paranna työkykyäni. Välillä tuleekin toivottua, että kuolisipa pois. Velkaakin on ulosotossa, piti pikavipit ottaa tappiin asti, kun sairastuin, enkä saanut moneen kuukauteen mistään rahaa. Olen 35-vuotias. Miten tästä saada ajattelu positiivisemmaksi?
Kommentit (4)
Sinullahan on ihan hyvin asiat, kun vanhemmat haluavat auttaa. Ilmeisesti varakkaita, niin perintöäkin on tosiaan tiedossa.
Ennakkoperinnöstä pitää maksaa verot, jos verottoman lahjan määrä ylittyy. Turvallisempaa olisi antaa vanhempien maksaa jotain laskuja eli elättää suoraan, koska tätä ei katsota lahjaksi samalla lailla kuin suoraan rahan antamista.
Vierailija kirjoitti:
Ennakkoperinnöstä pitää maksaa verot, jos verottoman lahjan määrä ylittyy. Turvallisempaa olisi antaa vanhempien maksaa jotain laskuja eli elättää suoraan, koska tätä ei katsota lahjaksi samalla lailla kuin suoraan rahan antamista.
Jos saa rahan käteisenä, niin ei kukaan sitä voi laskea, paljonko saa ennakkoperintönä.
No mutta jäähän sulle perintöä kun vanhemmista aika jättää. Itse kiljuisin riemusta jos mulle vihdoin myönnettäisiin työkyvyttömyyseläke. Nyt joudun kituuttamasn työkyvyttömänä pelkällä työmarkkinatuella.