Koko psykoterapiasysteemi ollaan poistamassa
Ja tilalle viiden päivän koulutetut. No riittääpä rahat kansoille sitten.
Ei ole välitetty luoda toimivaa systeemiä tähänkään asti, mutta tämä menee jo haistattelun puolelle.
Kommentit (28)
Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Huokaus. Vielä löytyy tällaisia asiaa ymmärtämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Huokaus. Vielä löytyy tällaisia asiaa ymmärtämättömiä.
Et ole niin erityinen kuin mitä haluat kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Huokaus. Vielä löytyy tällaisia asiaa ymmärtämättömiä.
Ei terapiasta ole välttämättä hyötyä.
Enempi hyötyä voi olla juurikin vaikka henkilöstä joka tsemppaa ja kannustaa, ohjaa, auttaa, on rinnallakulkija.
Mun mielestä hieno juttu aiheuttaa vaikka lääkkeillä jollekin psyykkisiä oireita ja sitten kauhistelemaan ja auttamaan. Sairasta mutta tiedän tapahtuneen Suomessa.
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Siis riippuu ihan mikä on. Sellaset elämänhallinta jutut tai lievät käytösongelmat kuitenkin täysin eri kun jos henkilö käyttäytyy melko hullusti ja voidaan jo diagnosoida joku tietty diagnoosi.
Kerran kun psykiatria on olemassa en oikein ymmärrä miksi psykoterapia olisi se toimivin ihan diagnosoitavissa sairauksissa, joissa vakavat oireet,jotka voi kansanomaisesti jo kuitata "hulluksi" käytökseksi,ei vain erikoista ja josta on suurta haittaa ihan peruselämiseen. Ei mitään elämänhallinta shaissee onko työtä, ystäviä ja maksatko laskut ajallaan vaan paljon vakavampia juttuja.
Otetaan nyt esimerkiksi pakko oireinen häiriö, johon liittyy vaikka esineiden ja asioiden likaiseksi tunteminen, jopa niin että ei voi koskea paljon mihinkään tai asetella tavaroita paljon mihinkään. Joku pöytä voi ollakin vaikka "likainen"pöytä jolla olevia tavaroita ei voi enää käyttää. Puhumattakaan siitä että pestäisiin liikaa tavaroita ja esineitä. Vakavimmillaan tekee jo aika hulluksi sen olemisen ja elämisen.Vakavissaanko joku väittää että tuollaiseen riittää puhuminen ja opettaminen elämänhallintaan tai opettaminen vaan nyt pärjäämään paremmin. Jokuhan vakava juttu tai häiriö tuollainen on jos mieli noin toimii. Eli pitäisi saada mieli ajattelemaan jokseenkin normaalisti. Epäilen psykoterapian toimivuutta.
Ei nuo ole ihan niin simppeleitä kun älä nyt höpsi tuollaisia ja puhutaan järkeä. Ja psykoterapia ei käsittääkseni paljon muuhun pysty. Itse voisin just nyt ryhtyä kuuntelemaan hulluja. Paitsi en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.Huokaus. Vielä löytyy tällaisia asiaa ymmärtämättömiä.
Luulen, että sinä olet se tässä joka ei ymmärrä.
Kyllä, on ihmisiä jotka tarvitsevat psykoterapiaa, sellaisia joilla on vakavia traumoja, mutta sitten on niitä joilla on vain elämä sekaisin eikä kukaan tukemassa turvaamassa, siis sellainen joka oikeasti osaa puhua ja selvttää miten mennään eteenpäin ja minkä kanssa saisi jutella viikottain. Edes sosiaalityöntekijät eivät ole tälläisiä.
Uutisesss kerrotaan, että julkisen puolen pitkiä psykoterapioita alasajetaan, Kelan terapiat jatkuvat ennallaan. Olen itse mielenterveysalan ammattilainen ja oma käsitykseni on, ettei laadukasta psykoterapiaa ole ollut juurikaan tarjolla julkisella puolella tähänkään saakka.
Tämä on kaiken kaikkiaan hyvä muutos. Psykoterapiaa saa tällä hetkellä liian heppoisin perustein ja liian huonossa kunnossa. Se ei palvele potilasta, jos potilaalla ei ole mitään voimavaroja itse työskentelyyn. Moni saa lisäterapiaa kuntoutusterapian jälkeen juuri siitä syystä, ettei terapia ole ollut oikea aikaista ja kolmessa vuodessa ei ole saatu mitään aikaiseksi.
Toivottoman hidas ja kallis tapa auttaa, jos vuosikausia käydään joka viikko jauhamassa samoja asioita. Oikea mielialalääke auttaa esim. masennukseen useimmilla heti tai muutamassa viikossa. Sen ansioista saa energiaa hoitaa asiansa muutenkin kuntoon, ja hyvä kierre voi alkaa.
Omasta lapsuudesta turisemiset voi hoitaa omalla rahalla jos on varaa, veronmaksajille ei pitäisi sälyttää muuta kuin toimivia hoitoja.
Liputan lyhytinterventioiden puolesta. Sain itse terapiaa, kun puolisoni kuoli. Kävin lähes 2 vuotta terapiassa enkä koe hyötyneeni siitä mitenkään
Voin tänä päivänä hyvin, mutta en usko, että terapia oli tässä edesauttamassa. Näin jälkikäteen ajatellen tuo oli ihan yhteiskunnan rahojen hukkaamista. Minulle olisi hyvin riittänyt supportiivinen keskustelu akuuteimmassa kriisin vaiheessa. Jonkinlainen lyhyt kriisi- interventio. Olisin jopa saanut vielä kolmannen vuoden terapiaa, mutta puhalsin pelin poikki. Mutta, on ryhmä, joka hyötyy ja tarvitsee pidempää terapiaa. Se heille suotakoon. Tarkkana pitää vaan olla, että kohderyhmä on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Toivottoman hidas ja kallis tapa auttaa, jos vuosikausia käydään joka viikko jauhamassa samoja asioita. Oikea mielialalääke auttaa esim. masennukseen useimmilla heti tai muutamassa viikossa. Sen ansioista saa energiaa hoitaa asiansa muutenkin kuntoon, ja hyvä kierre voi alkaa.
Omasta lapsuudesta turisemiset voi hoitaa omalla rahalla jos on varaa, veronmaksajille ei pitäisi sälyttää muuta kuin toimivia hoitoja.
Suurin osa psykiatreista on itsekin hulluja, joten mitä se ihan oikeasti auttaa, että käy vuosia vatvomassa lapsuuttaan toisen hullun kanssa? Kysyn siis ihan tosissani.
Kävin psyk.sh:n juttusilla muutaman kerran. Hän ei tajunnut, että olen aika lailla traumatisoitunut vaan ainoastaan vittuili, että hae uusi duuni, jos vanha väsyttää ja netistä saa seuraa, jos seuraa kaipaa. Nyt sitten olen oikeassa, tarkoituksenmukaisessa terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Huokaus. Vielä löytyy tällaisia asiaa ymmärtämättömiä.
Ei terapiasta ole välttämättä hyötyä.
Enempi hyötyä voi olla juurikin vaikka henkilöstä joka tsemppaa ja kannustaa, ohjaa, auttaa, on rinnallakulkija.
Miten joku ammattitaidoton ihminen osaa ohjata sairastunutta ihmistä oikein? Sama kuin jotain fyysistä sairautta hoidettaisiin äidin kääreellä ja vitamiinilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Siis riippuu ihan mikä on. Sellaset elämänhallinta jutut tai lievät käytösongelmat kuitenkin täysin eri kun jos henkilö käyttäytyy melko hullusti ja voidaan jo diagnosoida joku tietty diagnoosi.
Kerran kun psykiatria on olemassa en oikein ymmärrä miksi psykoterapia olisi se toimivin ihan diagnosoitavissa sairauksissa, joissa vakavat oireet,jotka voi kansanomaisesti jo kuitata "hulluksi" käytökseksi,ei vain erikoista ja josta on suurta haittaa ihan peruselämiseen. Ei mitään elämänhallinta shaissee onko työtä, ystäviä ja maksatko laskut ajallaan vaan paljon vakavampia juttuja.
Sinulla on tällainen vakavampi juttu menossa?
Vierailija kirjoitti:
Otetaan nyt esimerkiksi pakko oireinen häiriö, johon liittyy vaikka esineiden ja asioiden likaiseksi tunteminen, jopa niin että ei voi koskea paljon mihinkään tai asetella tavaroita paljon mihinkään. Joku pöytä voi ollakin vaikka "likainen"pöytä jolla olevia tavaroita ei voi enää käyttää. Puhumattakaan siitä että pestäisiin liikaa tavaroita ja esineitä. Vakavimmillaan tekee jo aika hulluksi sen olemisen ja elämisen.Vakavissaanko joku väittää että tuollaiseen riittää puhuminen ja opettaminen elämänhallintaan tai opettaminen vaan nyt pärjäämään paremmin. Jokuhan vakava juttu tai häiriö tuollainen on jos mieli noin toimii. Eli pitäisi saada mieli ajattelemaan jokseenkin normaalisti. Epäilen psykoterapian toimivuutta.
Ei nuo ole ihan niin simppeleitä kun älä nyt höpsi tuollaisia ja puhutaan järkeä. Ja psykoterapia ei käsittääkseni paljon muuhun pysty. Itse voisin just nyt ryhtyä kuuntelemaan hulluja. Paitsi en halua.
Sinun epäilysi ei kuitenkaan ole oikea. Alla on pakko-oireisen häiriön käypähoito-ohje.
Vierailija kirjoitti: Mielestäni aika moni ei edes tarvitse psykoterapiaa, vaan jotain tyyliin elämäntapa ohjaajaa tai vastaavaa, sellaista joka tsemppaa, auttaa ja on tukena ja muutenkin jakaa sellaisia ohjeita, miten selvitä elämässä, eikä vaan että no tutkitaan taas sitä menneisyyttä.
Niinpä. Minä elin lapsuuteni asperger vanhempani ja epävakaan narsistisen, läheisriippuvaisen ehkä myös autistisen vanhempani kanssa ja niitä perheeni normaaleja ja elämän oppeja on purettu vuosikausia kun niillä sai tuhottua oikeastaan koko elämänsä. Olisin tarvinnut elämän valmentajan joka olisi kertonut mikä on normaalia ja mikä ei, koska olen itsekin autistinen. On ollut todella kallista ja mielenterveyttä repivää opetella kaikki kantapään kautta sen jälkeen kun kotoaan pois muutti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kaiken kaikkiaan hyvä muutos. Psykoterapiaa saa tällä hetkellä liian heppoisin perustein ja liian huonossa kunnossa. Se ei palvele potilasta, jos potilaalla ei ole mitään voimavaroja itse työskentelyyn. Moni saa lisäterapiaa kuntoutusterapian jälkeen juuri siitä syystä, ettei terapia ole ollut oikea aikaista ja kolmessa vuodessa ei ole saatu mitään aikaiseksi.
Ei psykoterapiaa saa kuin ihan kevyisiin ongelmiin, ei ne hoida mitään vaikeita tapauksia
Tämä on sama kuin käyt sairaanhoitajan juttusilla jalassa olevasta ihottumasta. Jos on syöpä tai vakava ihosairaus, menet lääkärille. Muuten riittää että käyt jalkahoitajalla muutaman kerran ja hän hoitaa ihottuman kuntoon.
Uudistusta tarvitaan. Monesti lyhyempi hoito on riittävä.