Oletteko jännittyneet työhaastattelussa?
Kuinka selvisitte tilanteesta? Onko kukaan sitä jännittyneempi, mitä tärkeämpänä kokee työhaastattelun? Kuinka voi rentoutua?
Kommentit (18)
En keksinyt mitään järkevää kun kysyttiin harrastuksista. Hätäpäissäni sanoin lenkkeileväni. Palstailua ei voi oikein meriittinä pitää, vaikka täällä on välillä fiksujakin ihmisiä ja olen saanut hyviä neuvoja.
Kerran jäädyin kun vaihtoivat kieltä kesken kaiken. Mutisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun olisi ollut vaikea kysymys suomeksikin vastata.
Vierailija kirjoitti:
Kerran jäädyin kun vaihtoivat kieltä kesken kaiken. Mutisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun olisi ollut vaikea kysymys suomeksikin vastata.
Saitko työpaikan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran jäädyin kun vaihtoivat kieltä kesken kaiken. Mutisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun olisi ollut vaikea kysymys suomeksikin vastata.
Saitko työpaikan?
En saanut ja uskon, että tämä jäätyminen oli yksi pääsyy.
Nykyään kyllä testataan, että osaako hakemuksessa kertomiaan kieliä. Ihmisillä on todella erilaiset käsitykset kielitaidostaan. Erinomaisesti kieltä puhuva voi mainita puhuvansa kieltä keskinkertaisesti ja keskinkertaisesti kieltä puhuva voi kehua osaavansa kieltä erinomaisesti.
Moni unohtaa sen, että eniten vaikuttaa sen työtehtävän erityissanaston hallintaa. Jos ei osaa niin kielten opiskelua harrastava voi uskottavasti sanoa opiskelevansa sen mitä pikimmiten.
Jos vapaa-ajan harrastukset ovat vaikkapa metsästys, tanssi ja haitarinsoitto niin sitten voi erityissanaston opettelu mitä pikimmiten voi vaikuttaa epäuskottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran jäädyin kun vaihtoivat kieltä kesken kaiken. Mutisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun olisi ollut vaikea kysymys suomeksikin vastata.
Saitko työpaikan?En saanut ja uskon, että tämä jäätyminen oli yksi pääsyy.
Kuitenkin yritit. Pahempaa olisi ollut jos olisit ollut vaiti. Kannattaa aina ensin kiittää toista poliitikkojen tapaan hyvästä kysymyksestä ja siitä johdatella jonkinlaiseen vastaukseen.
Minulta kysyttiin CV:n aukosta. Sanoin olleeni työttömänä enkä alkanut kehitellä mitään satuja. Sanoin, etten viihtynyt työttömänä. Ihme kyllä sain työpaikan!
Vierailija kirjoitti:
Kerran jäädyin kun vaihtoivat kieltä kesken kaiken. Mutisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun olisi ollut vaikea kysymys suomeksikin vastata.
Mulla kävi samoin. Haastattelija vaihtoi kielen takaisin suomeksi pian. Jossain vaiheessa sanoin, että osaan englantia, mutta en ole juurikaan käyttänyt ja käyttämättömyyden vuoksi jännitän sitä paljon. Sain paikan, vaikka työhön sisältyi englanniksi puhumista.
Jännitän. Ennen jännitin tosi paljon, mutta jossain vaiheessa jännitys on muuttunut vähemmän ikäväksi eikä se nykyään enää hallitse haastattelutilanteita. Mullakin on ns. jäätymiseen taipumusta, niitä hetkiä varten olen opetellut fraaseja esim. "vaikea kysymys, täytyy miettiä hetkiä". Ihan rehellisesti voi myös sanoa, että mua nyt jännittää niin, etten keksi vastausta, voidaanko palata tähän myöhemmin.
Itseni rauhoittamiseen yritän hengittää rauhassa pitkiä uloshengityksiä, tauko ja syvä sisäänhengitys. Mulla myös auttaa se, että hetken annan itseni panikoida pääni sisällä ja sitten päätän, että nyt riittää. Sanon itselleni, että mä pystyn tähän ja nyt ollaan rauhassa. Ei se täysin sitä jännitystä vie pois, mutta helpottaa usein vähän. Valmistautuminen myös auttaa eli mietin vastauksia yleisiin kysymyksiin, haastattelijalle kysymyksiä ja sitten noita perusfraaseja tilanteisiin, joihin en keksi sanottavaa. Ja sitten se, että oon vaan oma itseni, en yritä mitään muuta.
Muistan, kun joskus nuorempana kävin työharjoitteluhaastattelussa ja olin omasta mielestäni ihan rento ja oma itseni. Haastattelija tokaisi rupeaman jälkeen, että nyt voidaankin rentoutua, kun tilanne on ohi ja tervetuloa porukkaan. Jäi vaivaamaan se, etten nähtävästi olekaan hänen mielestään hyvä tyyppi, kun oon oikeasti niin tosikko. Ihan hyvä tietysti, että otti huomioon jännittämisen mahdollisuuden.
Hengitysharjoituksen opettelua suosittelen, se vaikuttaa vagushermon toimintaan.
En enää moneen vuoteen. Ei ole niin tärkeä tilanne että viitsisin jännittää. Olen saanut aika hyvin työpaikat silti. Ikää 50v.
Nuorena todella paljon. Pahinta oli kun hain yhtä kökkötyötä, johon palkattiin oikeastaan kuka tahansa, mutta ei minua. Siitä itsetunto sai kovan kolauksen ja tärisin entistä enemmän työhaastatteluissa.
Työelämään pääsin lopulta kiinni ilman haastattelua. Menin työharjoitteluun ja sen jälkeen palkkasivat minut. Ensimmäisen putkeen menneen työhaastattelun koin sitten 35-vuotiaana, kun vaihdoin työpaikkaa.
Kerran työhaastattelussa iski hirveä ahdistus ja ajattelin vain poispääsyä. Ko paikasta olin saanut vastenmielisen kuvan enkä olisi sinne mennytkään, mutta ei sen nyt ihan noin olisi pitänyt mennä. Ahdistuksesta en kärsi, mutta harvakseltaan tuollaisia kohtauksia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vedä viinaa ennen settiä
Huono vitsi!
Kyllä. Sen takia en saa koskaan mitään työpaikkaa.
Kysyn tätä siksi, että itseäni jännitti viimeksi niin että korvissa suhisi enkä ollut kuulla minulle tehtyjä kysymyksiä. Jälkikäteen mietin, ettei haastattelija saanut minusta todellista olemustani vastaavaa kuvaa.
Voiko lääkäriltä pyytää Propral-reseptin työhaastatteluja varten?