Lasten ja nuorten liikkumattomuus - Niin kuka oli huolissaan? Sanahelinää!

Joka tuutista saa lukea lasten ja nuorten liikkumattomuudesta. Mielenkiiinto herää, kuka tästä aidosti on huolissaan? Ei kukaan. Pelkkää sanahelinää ja lehtien otsikoita. Lähdetäämpä liikkeelle siitä, missä lapsi asuu. Suurin osa lasten liikunnasta tapahtuu piha-alueilla, kodin ympäristössä. Nykyiset asuinalueet rakennetaan niin, että ne ei houkuttele yhteen lapsiperheitä eikä liikkumaan. Missä on viheralueet, metsäkaistaleet jne? Paikat jossa on turvallista leikkiä ja joihin vanhempien on turvallista lapset päästää. Ei! Rakennetaan todella tiiviitä asuinkomplekseja, joissa tiet ovat todella lähellä ja piha-alueet asfalttia. Puistosta löytyy kiikku ja liukumäki. Ai että, kylläpä se houkuttelee liikkumaan. Jos puistoonkin on matkaa 1.5km uuden asuinalueen keskeiseltä alueelta, ei voi sanoa että se on lähellä.

Kaupungit rakentaa halleja. Nämä on yleensä urheiluseurojen käytössä ilta-aikoina. Tämä vaatii sen ohjatun toiminnan harrastamisen ja jatkuvan kuskaamisen. Jos sinne kuskataa 2 x viikossa, ei voida puhua liikunnallisesta lapsesta. Eki edes kiekkoilijaa joka treenaa 4 x viikossa sen 1h 15min treenin. Se on aika vähän lapselle, mutta parempi kuin ei mitään.

Entä se taloudellinen tukeminen. Valtio kohdistaa liikuntaan jräkyttävän pienen summan rahaa!

Entä miten suunnittelijat ottaa huomioon ajan muutoksen? Ei mitenkään. Muutamat vanhat lajit ajaa aina kaiken edelle. Maailma muuttuu ja sen myötä lajitkin. Suomi on aina kaikessa satavuotta perässä muita! Padel tuli, mutta siitåäkin tuli vain niiden laji, joilla on vara maksaa 40e/tunnissa. Isossa kuvassa se ei ole millään muotoa kaikkien laji, etenkään lasten- ja nuorten. Kaikki ei ole myöskään kiinnostuneita joukkuelajeista kuten jääkiekko ja jalkapallo. Tyttöjen lajeja tuetaan vähän. Miten esimerkiksi tyttöjen suosima ratsastus? Ei ole tukemisen arvoinen! Liekkö edes liikuntaa.

Kouluissa tulisi olla liikuntaa joka päivä yksi tunti. Kyllä! Siellä pitäisi oppia hikoilemaan ja kuunnella lapsia, mitä ne haluaa tehdä ja miten liikkua. Vaihtoehtoina ei saa olla kuin hikiliikuntaa. Se että 90% tunneista on tylsiä kun viikon klahden jaksoissa on kokeiltava kaikkea uutta, onko se viisasta? Jos lapsilta kysytään niin ei!

Niin kauan kuin asioita nostetaan esille, asioiden pitäisi näyttäytyä muuna kuin turhana sanahelinänä. Aidosti, ketään ei kiinnosta!

Vanhemmatkin sysää kännykän käteen kun ei jaksa katsoa kotona turhautuneita kiukuttelevia kakaroita, kun ei ole mitään tekemistä! Tosin se kännykkäkin on pilannut yhden suuren taidon, leikkimisen taidon.