vaimo raskaana ja masentuneen oloinen, mitä teen?

Ja siksi mielialavaihtelutkin voivat olla melkoiset. Hyvin todennäköistä, että vaimosi tulee kärsimään myös synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Siihen on lääkitys.



Kaikista tärkeintä nyt olisi, että haet tietoa netistä aiheesta ja osoitat vaimollesi, kuinka yleistä tämä on. Ja ilmaiset selkeästi, että siihen on lääkitys, jota ei kannata jättää ottamatta (voi äityä muuten jopa psykoosin asti). Yrität luoda ilmapiirin, joka on osaltasi välitön sikäli, ettet pidä masennusta mitenkään pahana peikkona. Vaan tilana, johon voi joutua hormonien myllertäessä (vrt. pms, vaihevuosioireet).



Tsemppiä! Onneksi vaimollasi on mies, joka välittää :)

itketti ja ei huvittanut mikään. Se johtui siitä että pelkäsin synnytystä ja kaikkea pahaa tms. kohtukuolemaa, vauvan kuolemaa synnytyksessä... ja päivisin luin kauhutarinoita netistä kun mies oli töissä. Koita kysellä vaimolta että mitä puuhailee päivisin..

Valehtelet kuinka kaunis hän on ja kuinka hänestä tulee varmasti tosi hyvä äiti hierot jalkoja teet kuumaa kaakaota. Vaimosi muistaa sen lopun ikäänsä, ja saat krediittiä (ja itsellesi hieman henkistä helpotusta kun yrität edes auttaa :)

Onnea loppuviikoille, niin isälle kuin äidille.

yritän kyllä olla tukena, tehdä iltaisin ruokaa ym että tilanne ei ainakaan pahentuisi.



Toisena vastanneelta haluaisin kysyä, että paraniko olosi synnytyksen jälkeen? En tiedä mitä vaimo päivisin tekee, varmaan on netissä aika paljon.



aloittaja

"loppuraskauden masennus"



Aika paljon tulee omakohtaista kokemusta.



Olet hyvä mies, joka TAHTOO ymmärtää hormonimyllerrysten aikaansaannosta. Muistathan, että vaimosi ei ole itse valinnut mielentilaansa vaan kroppa säätelee...

niinkuin olet varmaan jo tehnytkin. Itsekin kävin ties mitä fiiliksiä läpi etenkin loppuraskaudessa. On ihanaa, kun saa rakkaalle kertoa kaikki huolet, pelot yms. ja antaa ns. myös negatiivisille tunteille tilaa.



Helli vaimoasi, hali ja hiero. Kerro omista fiiliksistäsi. Pääasia musta on, että vaimosi tuntee, että te olette saamassa lapsen, ei hän yksin. käy ostamassa pikkubody vauvalla tms. tee ruokaa niin, että hän voi lämmittää sitä päivisin itselleen. Anna 2lupa" levätä, lueskella ja katsoa filmejä.



Itkeskely ja väsymys ovat ihan normaalia toimintaa loppuraskaudessa.



Kuulostat hyvältä isältä, onnea uudesta perheenjäsenestä.

itseäni oikein hävettää kuinka kamala olin loppuraskaudesta/juuri synnyttäneenä.



Mies osti oma-alotteisesti vauvalle ihanan neulepuvun, mielestäni se ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut vauvalle, itkin ja tuiskin siitäkin.



onnea vauvasta ja tsemppiä:)

aina tuollaista masentavaa raskauden loppu, mutta olo onneksi piristyy synnytyksen jälkeen. Pienelle prosentille kehittyy synnytyksen jälk. masennus.

sekä raskauden aikana että ensimmäiset kuukaudet vauvan synnyttyä. Omat syyni masentumiseen olivat ensinnäkin puhtaasti hormonaaliset – ne hormonit ovat todella rajuja, etenkin jos on herkkä reagoimaan. Itse en ole voinut käyttää esimerkiksi hormonaalista ehkäisyä, koska mielialat alkavat heitellä niin hurjasti.



Toinen syy oli itse elämänmuutos ja pelot. Se raskaus ja synnytys ja imetys ja uusi elämä ovat aivan valtavia muutoksia ja jos esimerkiksi taustalla on ongelmia omassa lapsuudenperheessä, nousevat pelot ja ahdistukset helposti pintaan. Minäkin valvoin yöt ja nukuin päivät, olin fyysisesti huonossa kunnossa ja söin mitä sattuu, pelkäsin synnytystä jne. Synnytys oli melko pitkä ja palautuminen kesti ja kesti (epparihaava tulehtui kaksi kertaa), imetys sai rinnat vuotamaan verta ja vesikelloille sun muuta. Olin siis sekä henkisesti että fyysisesti romuna ja vauva oli itkuinen tapaus (temperamenttia riittää nykyäänkin).



Mikä siis neuvoksi? Tässä minun toiveitani omalle miehelleni, kenties niistä on apua teillekin:



- koita jaksaa vaimoasi. koita siis vain sinnitellä mukana, ilman painostusta tai tekoreipasta kannustusta. itselleni neuvolantäti sanoi loppuraskauden unettomuutta itkiessäni (ne hormonit..) että sun pitää nyt vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni. olisin ottanut, jos olisin pystynyt. ei auttanut.

- pidä huolta, että syötte monipuolista ruokaa myös synnytyksen jälkeen. pakkaseen kannattaa tehdä valmiiksi ruokia, ette välttämättä ehdi kokkaamaan johonkin aikaan. koita vaimo saada syömään monivitamiineja ainakin: itse elin lähinnä suklaalla ja tukkahan siinä lähti ja vauvalle tuli vatsavaivoja.

- tehkää mukavia asioita ottaen vaimon tila huomioon: turha ehkä houkutella lähtemään leffoihin tai syömään, itseä ei lopussa huvittanut liikkua juuri minnekään. mutta jos vuokraat mukavan elokuvan tai muuta, niin se on helppo toteuttaa.

- ei ehkä kannata kysellä, että "mikä sulla oikein on?". itse en ainakaan edes tiennyt, että mikä on. kuuntele ja kuulostele, ole läsnä ja vaikka silitä päätä. arjen pyörittäminenkin helpottaa kovasti, konkreettisesti.

- jos kysyt, kysy konkreettisia: pelottaako synnytys, huolestuttaako imetys jne. Miettikää yhdessä mitä teette, jos asiat eivät suju.

- anna vaimolle tunne siitä, että kannat taakkaa hänen kanssaan ja ota osa hänen huolistaan itsellesi. jos synnytys pelottaa, lupaa, että sinä otat selvää asioista ja pidät hänen puoliaan. itse ainakin tunsin olevani jotenkin aivan yksin, vaikka mies oli ihan mielellään mukana. silti itse kannoin huolet ja fyysiset vaivat ja koin, että mies voi vihellellen purjehtia tilanteesta ohi, kun minä hajoan kappaleiksi pelosta.

- seuraa tilannetta synnytyksen jälkeen: jos imetys ei suju, hae sinä apua joko neuvolasta ja imetystuesta, vaimo ei välttämättä jaksa. kannusta korvikkeen käyttöön, jos menee mahdottomaksi: itse imetin väen väkisin ja alkoihan se joskus sujua, mutta olisimme varmasti voineet molemmat henkisesti paremmin (minä ja vauva) jos olisin ollut armollisempi siinä asiassa.

- ottakaa tutti käyttöön heti synnärillä. ei ole tarkoituksenmukaista olla vauvan tissikoneena 14 h päivässä, kuten minä joskus olin.

- pyytäkää ulkopuolista apua. jos isovanhemmat asuvat kaukana, kysykää kunnan kotipalvelua lapsenhoitoavuksi ja palkatkaa siivooja kerran kuussa tms.

- ylipäätään: älkää jääkö yksin! vaikka vaimoa ei huvittaisi liikkua ihmisten ilmoilla tai kutsua vieraita, tehkää niin. sinä voit hoitaa käytännän puolen (siivous ja tarjoomukset) niin vaimon ei tarvitse ottaa paineita.



Toivottavasti näistä on apua. Itsellä masennus helpotti noin puoli vuotta synnytyksestä, siihen saakka oli tosi vaikeaa. Myös parisuhteessa. Se kannattaa muistaa, että ensimmäisen vauvavuoden aikana ei kannata erota: elämä muuttuu totaalisesti ja se aiheuttaa kaikenlaista hässäkkää. Koittakaa vaan sinnitellä, iloksi se muuttuu!

Ihanaa, että välität niin paljon ja haluat tukea vaimoasi! Ei ole todellakaan noin tiedostavaa miestä joka tulevalla äidillä.



Paljon onnea tulevaan perheellenne, ja toivottavasti vaimosi olo kohenee! Vaimosi tulee myöhemmin arvostamaan todella paljon, että olit halukas tukemaan häntä, kun raskauden vaivat olivat pahimmillaan.

muistakaamme myös, että lapsi on iso muutos miehellekin. Myös isä ansaitsee tulla tuetuksi!!!!!!!!!!



Tsemppiä uudelle elämänvaiheelle!

jotain hyvää, esim käsintehtyjä suklaakonvehteja, naistenlehtiä, lämpimät töppöset (tarvitsee synnärillä), jos on käsityöihminen niin vaikka erikoista villalankaa, voisit kotona illalla pistää kyntteleitä ja ripustaa kauniit jouluvalot ikkunaan ja auttaa pikkuisen pesänrakennuksessa. Paljon läheisyyttä ja keskusteluja. Olet vaan rohkea ja tuet ja lupaat, että kaikki menee oikein hyvin. Jos tuntuu, että tilanne ei helpotu, niin voit ihan rohkeasti itsekin ottaa neuvolassa puheeksi ja kertoa, että vaimolla on mielialanvaihteluita ja kyselet asiasta. Itkeminen ja alakulo ei ole rikos, eikä siitä mitään pahaa seuraa, vaikka sen ottaisi puheeksi. Paremmin siellä neuvolassakin sitten osaavat kysellä vointia ja keskustella niistä asioista, mitkä tätä alakuloa pahentaa.

kiitokset näistä vinkeistä. Toivon että vaimon olo paranee kunhan synnytys on ohi.



aloittaja.