Veljentyttö 7v ei edes viitsinyt avata tuomaani synttärilahjaa =(

Kyllä muakin harmittaisi. Olisit sanonut vieväsi lahjan pois, kun ei kiinnosta.

paskoja lahjoja,ettei kiinostanut?



TAI----MITÄ ITSE TEIN LAPSUUDESSANI; en kehdannut avata heti.......

paskoja lahjoja,ettei kiinostanut?

TAI----MITÄ ITSE TEIN LAPSUUDESSANI; en kehdannut avata heti.......

Sukulaislapsen syntymäpäivät ovat joulukuun alussa ja lahjanhankinta tuntuu aina todella hankalalta. Tyttö on hevosihminen henkeen ja vereen, mutta hänellä tuntuu jo olevan kaikki mitä on aiheeseen liittyen keksinyt vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan toivoa. Tänä vuonna mielestäni keksin hyvän lahjan ja lähetimme sen hyvissä ajoin, jotta ehtii perille (lapsi asuu ulkomailla). Syntymäpäivänä soitimme, mutta tyttö oli äitinsä kanssa jossakin ja jätimme soittopyynnön. Ei ole soittanut takaisin. Emme ole myöskään saaneet mitään palautetta lahjastamme tai kiitosta.

Joululahjan suhteen tuli sellainen tunne, että taitaa olla ihan sama mitä ostamme hänelle.

Jos telkusta tuli just joku lemppariojhelma tai oli muuten jännä kohta niin ymmärrän kyllä ettei avaa just silloin. Jos kyse nauhoituksesta tai pelkästä muuten vaan telkun töllöttämisestä niin silloin kyllä huonoa käytöstä.



Meillä olisin antanut lapsen katsoa jännittävän kohdan loppuun jos kyse hetkestä ja sen jälkeen telkku kiinni ja rauhassa nauttimaan lahjasta. Kyllähän sinä aikuisena kestät hetken odottaa lahjan aukaisua.



Oletko muuten läheinen lapsen kanssa ? Millaisia lahjoja yleensä ostat tuolle lapselle ? Oliko lapis pahalla tuulella tai muuta ? Oliko lapsella silloin synttärijuhlat meneillään ?

paskoja lahjoja,ettei kiinostanut?

TAI----MITÄ ITSE TEIN LAPSUUDESSANI; en kehdannut avata heti.......

siitä saan kiittää äitipuoltani. en saanut näyttää tunteitani.en tiennyt,miten toimia,että se miellyttäisi häntä.

en minäkään kehdannut avata lahjoja pienenä heti.

Ja vielä se, että tyttö katsoo telkkaria, vaikka syntymäpäivävieraita on hänelle tulossa.

Itse ainakin olen lasten kanssa jo pienestä asti avannut yhdessä lahjat yksi kerrallaan, ihmetellyt lapsen kanssa lahjaa ja ylistänyt, kiitän itse ja kannustan lastakin kiittämään.

Varmaan moni muukin tekee niin.

Kummityttöni 7v heittää aina paketit sängylleen tai lattialle ja jatkaa kavereiden kanssa kiljumista ympäri kämppää, tytön vanhemmat eivät missään vaiheessa katso mitä lapsi sai tai avasiko edes lahjan.

Musta tuntuu niin turhalle viedä mitään.

Viime vuonna annoin muovailuvahapaketin :D

Ei kukaan huomannut koska sen avasi ja mitä sillä teki.

enemmän leikkiseurasta kuin lahjoista, mitä pahaa tuossa nyt on?

Ja vielä se, että tyttö katsoo telkkaria, vaikka syntymäpäivävieraita on hänelle tulossa.

Itse ainakin olen lasten kanssa jo pienestä asti avannut yhdessä lahjat yksi kerrallaan, ihmetellyt lapsen kanssa lahjaa ja ylistänyt, kiitän itse ja kannustan lastakin kiittämään.

Varmaan moni muukin tekee niin.

Kummityttöni 7v heittää aina paketit sängylleen tai lattialle ja jatkaa kavereiden kanssa kiljumista ympäri kämppää, tytön vanhemmat eivät missään vaiheessa katso mitä lapsi sai tai avasiko edes lahjan.

Musta tuntuu niin turhalle viedä mitään.

Viime vuonna annoin muovailuvahapaketin :D

Ei kukaan huomannut koska sen avasi ja mitä sillä teki.

Toiset lapaset ei välttämättä kehtaa heti aukaista lahjaa ja toisilla taas on jo niin kaikkea, ettei mikään tunnu enää loisteliaalta.

se, että televisio ylipäätään on auki, kun varta vasten on syntymäpäivät ja vieraita!!! Uskomatonta.



Lapselle ei pidä viedä/lähettää lahjoja vain siksi että "lahja pitää olla". Lahjoja ei ole pakko joka kerta olla lainkaan! Ei lapsia pidä opettaa siihen, että aina pitää saada jotain! Ja mitä pienemmästä lapsesta kyse, sen vaatimattomampi muistaminen riittää. Kortti + pieni maistuva vieminen esimerkiksi riittävät 7-vuotiaalle aivan mainiosti.

että halusin ylläpitää jännitystä mahdollisimman pitkään. Joululahjoistakin jätin aattona aina osan avaamatta, ja availin niitä sitten myöhempinä päivinä.

Pisteet lapselle.



Ne lapset, jotka ryntää ovelle, repii lahjan käsistä, avaa heti ja häipyy leikkeihinsä- ne lapset on kaikkein kammottavampia.

kuin se että lapsi olisi hirveästi lahjojen perään. Jos käytös ei johtunut jostain hyvästä syystä kuten että halusi säästää myöhemmäksi, osoittaa vaan että lapsella on jo kaikkea mitä voi haluta, eikä siksi hingu tavaraa.

se, että televisio ylipäätään on auki, kun varta vasten on syntymäpäivät ja vieraita!!! Uskomatonta. ]

Juhlien aikaan telkka on kiinni mutta jos muuten tulee kylään, niin lapset saavat katsoa lempiohjelmansa. Sillä välin voi aikuiset jutella rauhassa.

Sinun veljesi lapsihan se on ja sinun veljesi kuuluu hoitaa asioinnit oman sukunsa kanssa.

Kyllähän tuo hieman tökeröä on antaa lapsen tuijottaa telkkaria kiittämättä lahjasta, enkä itse olisi sallinut. Mutta ei se nyt ihan niin harmaaksi saa maata vetää, ettei tee mieli enää lahjaa antaa. Olen sitä mieltä että jos jotain jollekin annetaan, niin sen saajan iloksi, vaikka itselle tuleekin hyvä mieli kun saa kiitosta.



Varmasti tyttö sitten avatessaan on hyvillä mielin.

Sinun veljesi lapsihan se on ja sinun veljesi kuuluu hoitaa asioinnit oman sukunsa kanssa.

paskoja lahjoja,ettei kiinostanut?

TAI----MITÄ ITSE TEIN LAPSUUDESSANI; en kehdannut avata heti.......

siitä saan kiittää äitipuoltani. en saanut näyttää tunteitani.en tiennyt,miten toimia,että se miellyttäisi häntä.

Hienoa, että syyllinen löytyi. Se on äitipuoli. Missä sinun isäsi oli? Äitipuolen alistamana nyhverönä?

Kannattaisiko mennä terapiaan? Purkamaan tämä äitipuoli-vihasi, tai se miten huonosti tuo epäihminen on sinua kohdellut, ja miten upea sinun isäsi siellä ylhäällä jalustalla on, omasta äidistäsi nyt puhumattakaan. Suosittelen terapiaa.

Mentiinpä kerran miehen sukulaislapsen synttäreille. Vietiin lahjaksi joku kirja. Sen alkulehdelle oli laitettu meidän pienen lapsen askartelema kortti ja tarra-arkki, minkä pieni halusi serkulleen ostaa.



Sukulaispoika istui ja pelasi tai tuijotti jotain leffaa , en muista kummin mutta tv-ruudin edessä hän lojui kun tulimme - kutsuttuina tuona tiettynä päivänä ja kellonaikana.



Ei noussut vastaan, lojui edelleen kun tulimme sisään ja ojensimme lahjan ja onnittelimme.



Kun olimme pois huoneesta, satun vilkaisemaan oviaukosta sisään ja näin kun poika avasi lahjan, tympääntynyt ilme naamallaan siirsi kirjan saman tien syrjään ja jatkoi pelaamista tai tuijottamista.



Tuli pettynyt olo.



Kyseessä on perhe, joilla ON kaikkea, rahaa ja materiaa ja myös sitä mitä rahalla saa, ihan kaikkea. Joku typerä kirja ei paina missään eikä ole yhtään mitään lapsille, jotka ovat aina kaiken saaneet.

Siin ämielessä outoa kun katson millaisia lahjoja tuo miehen sukulainen ostaa meidän lapsillemme, siis veljensä lapsille. Varsin vaatimattomia ja varsin edullisia / halpoja ovat. Ja sitten hänen lapsilleen ei tunnu kelpaavan mikään.



Sanoin miehelle, ettei kannata enää jatkossa nähdä vaivaa ja etsiä ja miettiä , että mitä ostetaan tms. kun suhtautuminen on tämä; ei edes katsota mistä kirjasta on kyse, avataan paperi päältä ja siirretään syrjään. Eikä sekään mikään, vaan se ilme: tympääntynyt, kyllästynyt, epäkiitollinen. Ja takaisin tv.n ääreen.

Vieraat eivät kiinnosta koska vieraita olimme me?