suurin muutos kahdesta lapsesta kolmeen?

mutta veikkaisin että MELUTASO nousee ja kovaa.

Ja ne pyynnöt :Äiti äiti mä haluan vettä. Äiti äiti tuu pyyhkimään. Äiti äitiiiiii Pekka löi. Äiti äitiiiiiiiiiiiiiiii tuu nyt lukemaan kirja!!!!

Ei ole mahdollista jakaa että äiti tekee toisen kanssa jotain ja isä toisen kanssa jotain. Jos yksi lapsi saa oman huomionsa, niin kaksi muuta jotuu jakamaan sen. Ja mitä enemmän lapsia sitä suuremmaksi nousee tarve sille henkilökohtaiselle huomiolle ja sitä isomman huomioarvon se saa.



Alkuun tosin tilanne on se että isommat lapset joutuvat joustamaan vauvan vuoksi. Vauva määrää pitkälti rytmin ja isommat joutuvat odottamaan vuoroaan. Mutta myöhemminkin jotenkin se pienin määrää tarpeillaan enemmän ja isoin luultavasti joutuu joustamaan. Toisaalta isoimman kanssa helposti antaa kahdestaan sitä aikaa kodin ulkopuolella harrastusten yms. parissa ja keskimmäinen jää silloin väliinputoajaksi.



No oli niin tai näin, niin jotta lapset saavat tarvitsemansa, vanhempien oma aika vähenee huomattavasti...

Kolmannelle ei enää kierrä tavara kun mitään ei jää käytössä jäljelle (no ehkä jotkut pienten lasten luistimet tms). Samalla isompien lasten kulut kasvaa, kun tulee harrastuksia, vaatteet on kalliimpia jne.



Ilolla siis maksan, mutta oikeasti oli yllätys miten paljon tiukemmaksi talous meni.

Mulla oli poika 6v. ja tyttö 4v., kun kolmas syntyi. Kädet olivat alussa täynnä työtä, mikä oli ihanaa sinänsä, ei ehtinyt lukea lehtiä, mutta sitä kesti niin vähän aikaa. Lapsi toi minulle suuren ilon kaiken esikoisen ongelmien murehtimisen jälkeen. Ei ole autoa, niin ei tarvinnut semmoisiakaan miettiä. Sanonpa, että olisi tylsempää, jos ei olisi kolmosta, ja on ihanaa, kun kotona on vielä pieni lapsi, nyt 3v., kun toiset ovat jo koulussa. Edelleen kotiäitinä

Meillä ei ole paljoa kuluja tullut kolmannesta. Isomman tytön vaatteet ovat käyneet ja kirpparilta olen ostanut ja muutaman uuden. Vaippojakaan ei mahdottoman paljoa mennyt, kun käytin kestoja ja lähinnä sideharsoja, joita oli ennestäänkin. Lelujakaan ei paljoa ole tarvinnut hankkia, tietty jotain, mutta niitäkin löytää kirppareilta. Kirjoja on liikaa jo ennestään. Vauva nukkuu paljon, joten huomiota liikenee muille. Kyllä siihen tottuu tasapainoiluun huomion kanssa itse kullekin. Ehkä suurin muutos itsessä on ollut se, että ei enää edes kaipaa kovin omaa aikaa, käsityöitä tulee tehtyä lasten hyöriessä ympärillä, enkä edes haluaisi olla yksin kotona, kuten kolmatta viedä odottaessa (oli kivaa kun isommat olivat kerhossa ja tarhassa (intgroidussa erityisryhmäss).

nousee ihan uusiin sfääreihin. Yhdestä lapsesta kahteen ihmetytti eniten se kotitöiden määrä ja sellainen yleinen touhuamisen lisääntyminen. Nythän siihen on jo tottunut, joten ei siinä mitään ongelmaa. Mutta tosiaan kaikkea on nyt vaan niin paljon enemmän. Muistettavaa. Aseteltavaa. Mukaan laitettavaa. Pestävää. Viikattavaa. Jne.



Pidemmässä juoksussa huomaa myös sen, että tosiaan ei välttämättä aina oikein ehtisi antaa sitä kahdenkeskistä aikaa kaikille lapsille. Joku tuntuu ainá jäävän paitsioon. Sekin asia on ihan organisoitava, laitettava kalenteriin, muistettava erikseen.



Mutta rakkauden määrä lisääntyy, se on ihanaa! Etukäteen ajattelin että kyllä kolme menee siinä kuin kaksikin, mutta ei se ole niin...