Joko on lasten joululahjalistat lähetetty suvulle?

Omasta mielestäni on hävytöntä esittää vaatimuslistaa ostettavista tavaroista, jotka jonkun muun pitäisi omalle perheelle ostaa. Ja jos ei osta, vedetään herne syvälle nokkaan.

Käytöstavat. Lasten itse ääneen sanomat toiveet sekä kirjeet joulupukille ovat eri asia. Lahjalistat ovat aikuisten keksimä keino maksattaa haluamansa tavarat muilla. 

Ei lapset ole vielä edes tehneet mitään listoja. Marraskuulla sitten. Eikä niitä lähetetä muille kuin isovanhemmille ja kummeille, jotka saavat valita mitä hankkivat.

Ei ole. Eikä ole tapana lähettää.  Ostetaan mitä ostetaan ja silloin kun tulee vastaan tai on tarjouksessa, eikä aina jouluksi. Hyi hyi turha- ja ylikulutus!

Meillä lasten vanhemmat ostivat suurimman osan joululahjoista ei suku.

Lahjalistat suvulle? Siis vaatiiko ap, että sukulaisten pitää ostaa joululahjat hänen lapsilleen? meiltä ei todellakaan lähde mitään listoja kenellekään. Isovanhemmat ostavat yhden lahjan/lapsenlapsi, ja se on yleensä jokin kirja tai peli, ja he eivät kysele lahjatoivomuksia etukäteen. Muilta sukulaisilta lapset eivät lahjoja saa.

Lahjalista = vaatimuslista. Joko ostat tai sitten et osta, ja saat kärsiä seurauksista. Suututaan ja loukkaannutaan. Tässä käytännössä ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään hyvää. 

Listalle valikoituu vanhempien valitsemat asiat: kalleimpia leluja, merkkivaatteita ja puhelimia. Nuoret pyytävät suoraan kasvotusten markkinoiden kalleimpia älypuhelimia. Kukaan ei ole opettanut käytöstapoja. Suhteellisuudentaju puuttuu.

Oletetaan, että joku muu maksaa. Ja aika usein maksaakin. Olkoon rahat omaan elämään kuinka vähissä tahansa. 

Meillä se "listojen teko" tarkoittaa sitä, että lapset kirjoittavat joulupukille, yksi vielä ihan tosissaan ja kaksi leikkii mukana. Me vanhemmat sitten lisätään jatkoksi järkeviä juttuja, esim. vaatteita kokotietoineen, ja laitetaan listat lasten isovanhemmille. He saavat valita jonkun toiveen toteutettavaksi ja me vanhemmat toteutetaan loput sen mukaan miten on varaa tai tarvetta. Ja he siis haluavat antaa jotain, joten helpointa toimia näin. Muilta ei odoteta lapsille mitään lahjoja.

Lapset on jo aikuisia, ja sukuakaan ei käytännössä enää ole, lapsilla on yksi setä ja se onpi siinä. Mutta aikoinaan toimitin liastan jos sitä pyydettiin. Yleensä se meni niin, että isovanhemmat ilmoitti budjetin ja minä ostin sillä jonkun toivotun lahjan ja paketoin sen ja he kiinnittivät siihen sitten vaan nimilapun. Oli aika monta joulua kun vaari oli hämmenyksestä pyöreänä, kun lapsi ryntäsi ilon kyyneleet silmissä halamaan ja kiittämään ihanasta lahjasta. Jonka hän siis näki ylipätään ekan kerran sen lapsen kädessä.   

Rahaa minä laitan, ostakoot mitä tykkäävät.  Ja sillä rahalla saavat.  Eipä tarvitse äitien krääsästä valittaa kun itse sen valitsevat. 

Tänne ei tarvitse mitään kerjuulistoja lähetellä. Ei heru