Paras lukemanne kirja?

yksittäistä kirjaa kyllä sanomaan, mutta suurimman vaikutuksen on kyllä tehnyt Harry Potter-kirjat sekä Raymon E. Feistin Käärmesodan Taru-sarja.

Waltarin Sinuhe.



Vigdis Grimsdottirin kirjat.



Jan Guilloun Arn-sarja.



Michael Enden Tarina vailla loppua.



Hermann Hessen kirjat.



Bo Carpelanin kirjat.



Leena Krohnin kirjat.

tuolle tittelille.

Jos kuitenkin pitää valita, Primo Levin "Se questo è un uomo" on aika korkealla. Ei kirjallisesti, mutta kirjana. Luin ensimaisen kerran 10v sitten, odottelen, etta kasvan vielä sen verran että uskallan lukea toisen kerran. Tiedän jo nyt, että tulen lukemaan tuon kirjan moneen kertaan elämäni aikana.

Little woman ja oli ihan hyvä, kutkuttaa ne jatko-osat.

33 reasons my brother is guilty.

Tolkien: Silmarillion (Kalevalasta vaikutteita) + Taru Sormusten Herrasta -trilogia



Orwell: 1984



Timothy Zahn: Thrawn Trilogy



Terry Pratchett: Mort



Sinuhe, Hurinin lapset ja Anna Karenina odottavat lukemista.

suom. Matti Rossi

On todellakin minulle SE kirja. Ymmärrän kyllä, että se ei kaikille aukea, varsinkaan niille jotka eivät ole kokeneet erolapsena olemista 70-80-luvulla. Yleisin kommentti "ulkopuolisilta" lukijoilta onkin "ihan epäuskottava kirja, ihan niinkuin jotain tollasta oikeasti tapahtuisi"... Niinpä niin.



Kaikki siinä kirjassa on niin totta, niin tuttua ja niin hyvin lapsen näkökulmasta kirjoitettu.

Pakko kompata tätä. Ehdottomasti syvällisin vaikutus.

On mieletön urakka mutta niin palkitseva. Suosittelen.



Pidän myös Waltarista mutta en listaa suosikikseni. Lapsuuteni valaiseva lukukokemus oli Tuulen viemää.



Teini-iässä luin Agatha Christietä. Sitten tuli vuoroon fantasiakirjat ja esim. Taru sormusten herrasta, joka lukukokemuksena oli ajoittain jopa pitkäveteinen.



Kirjoja, jotka ovat vaikuttaneet vuosien varrella ovat Louisa May Alcottin tuotanto, L.M. Montgomeryn kirjat, Bronten sisarusten kirjat, Hugon Kurjat, Alexander Dumas´n Monte Criston kreivi... Näitähän on.



Nykyään en enää lue järisyttäviä kirjoja, kun lasten myötä olen tullut niin herkäksi, että yöunet menee, vaan kevyitä hömppiä. Joanne Harrisia on tullut luettua, eniten pidin Karamellikengistä. Pitäisi lukea uudelleen, jotta tiedän, pidinkö oikeasti vai en.



Ehkä kirja, jota en ikimaailmassa haluaisi jättää lukematta, on tuo Tuulen viemää. Pidän "historiallisista" romaaneista.



Pakko vielä mainita Katherine Mansfiedin lapsinovellit. Rakastan niitä!

Pakko kompata tätä. Ehdottomasti syvällisin vaikutus.

Siis tarkoitin Täällä Pohjantähden alla.

Cien anos de soledad by Gabriel Garcia Marquez, siis Sadan vuoden yksinäisyys.

Mulla olisi Umberto Econ Ruusun nimi