Tehtiinköhän ennätys, meidän 10- ja 11- vuotiaat lapset lopettivat uskomasta joulupukkiin.

sai kuulla viime joulun alla, että ei joulupukkia ole. Oli silloin 10v ja hyvin otti, ei mitään ongelmaa.

En lietso mitään joulupukki-villitystä ja pakotoin lahjoja heidänkin nähden, en siis heidän lahjojaan tietenkään. Ainakin oli keskimmäinen innoissaan kun näki joulupukin kaupassa, meillä ei pukki yleensä käy vaan jättää lahjat kuusen alle yön aikana :)



Lapset 2v, 4v ja 9v

13-vuotiaana hänelle sitten paljastui asian todellinen laita.



Minulla tuttavat, jotka eivät ole halunneet antaa lasten uskoa joulupukkiin. Lapsilla kuitenkin niin suuri sadun kaipuu, että kyselevät minulta aina joulun alla, josko sittenkin olisi pukki olemassa.



Sanon aina, että on ja että minä ainakin uskon joulupukkiin. Lasten silmiin tulee iloinen pilkahdus. Lasten äiti tulee aina kiukkuisena väliin, että se on vaan leikkiä, ei pukkia oikeasti ole. Näkee aina, miten kovasti lapset pettyy.

totesi jo kolmevuotiaana, että pukin sisällä on vain ihminen. ei ole siis oikeastaan koskaan uskonut, että pukki olisi oikea, ja ihan hyvä niin minusta. Silti pukin tulo on jännää.

syksyllä totuus joulupukista. Vanhemmat halusivat, ettei tieto tule koulusta ja kavereilta. Ja näin kai oli aika yleistä silloin.



Nykyään mun mielestäni lasten annetaan uskoa pidempään. Tiedän useita 10-12 -vuotiaita, jotka uskovat vielä joulupukkiin. Minusta se on hienoa.



Silti samaan aikaan ajattelen sen olevan hassusti ristiriidassa sen kanssa, että lapsista tehdään nykyään muuten isoja mahdottoman aikaisin. Ihana kuitenkin, että lapsi saa olla lapsi edes jossain asiassa.

kun muuten tuntuu että lapset lopettavat esim. leikkimisen aiemmin kuin ennen.



Aikanaan 80-luvulla jo suurin osa esikoululaisista tiesi ettei joulpukkia ole ja viimeisetkin ekaluokan syksynä.

Ja olen jo 30 vuotias =)

Toiseksi nuorin uskoi 9-vuotiaaksi ja 8-vuotias kuopus tietenkin uskoo vielä. Ei mun isot lapset koskaan ole sanoneet, että heitä olisi huijattu.

vaikka moni varmaan "aavistaa" totuuden. Oma lapseni (7v) uskoo vielä ihan täysin joulupukkiin ja jopa hammaskeijuun mutta luokkakaveri on tänä syksynä kovasti yrittänyt kumota nämä uskomukset. Omani kuitenkin tuntuu edelleen uskovan molempiin. Tämän kyseisen luokkakaverin äiti kertoi minulle, että hän oli näyttänyt lapselle mitä oli ostanut isälle (eli siis miehelleen) joululahjaksi. Lapsi - joka siis joka käänteessä kertoo muille totuuden tontuista, joulupukista ja hammaskeijusta - oli alkanut itkemään ja kysynyt miksi äiti näytit sen minulle. Eli vaikka kuinka kertoo tietävänsä, että nämä hahmot ovat ihan satua, niin silti totuus tuntui kurjalta... Kyseinen äitikin oli kovin yllättynyt reaktiosta, koska puheiden perusteella hän oletti, että lapsesta olisi kiva osallistua joulusalaisuuksiin.

Tai olleet mukana vanhempiensa kanssa joululahjaostoksilla?