Minulla oli ruotsinnumero lukion päästötodistuksessa kymppi
ja kirjoitin siitä laudaturin. Silti työelämässä en ole niillä opeillä paljonkaan tehnyt. Puhelimeen olen osannut vastata ett ögonblick ja var så god ja muuta pientä, mutta ihan oikeaa asioiden hoitamista en noin suppealla opiskelulla ole kyennyt hoitamaan. Jos ruotsiin olen ollut yhteydessä työasioissa, niin englantia olen puhunut. Eikä se ruotsin päässä ole ollut mikään ongelma, kaikki ruotsalaisethan englantia osaavat. Lisäksi kun olen reissannut ruotsissa ja yrittänyt esittää asiani ruotsiksi, vastapuoli vaihtaa itse mielellään englanniksi. Ei siellä koulussa niin paljoa ehdi oppimaan yläasteen ja lukion aikana, jotta siitä oikeasti olisi hyötyä, ellei koulun lisäksi ruotsia käytä jossakin ja opi sitä lisää muuta kautta. Ainoa hyöty ruotsin opiskelusta on, että passiivinen kielitaitoni on kohtalaisen hyvä. Pystyn katsomaan ruotsinkielisiä tv-ohjelmia ilman tekstitystä.
Kommentit (2)
Kirjoitin pitkästä ruotsista E:n, mutta silti en osaa ruotsia niin että osaisin sillä asioida. Englanti kyllä sujuu.
Aina olen ollut hyvä ruotsissa - koskaan en ole sitä tarvinnut, enkä siten sitä yhtään osaa puhuakaan. Toki pystyn lukemaan sujuvasti ruotsiksi; sitä taitoa on yliopistossa joskus tarvinnut, kun joku tenttikirja on saattanut olla ruotsiksi.