Onko kenelläkään muulla kroonisesti huono omatunto, sellainen tuska oikein?

Minusta on äärimmäisen halveksittavaa, että jotkut keskittyvät vain antamaan itselleen anteeksi. Se, mitä kuuluu tehdä, on hyvittää pahat tekonsa niille, joille on jotain tehnyt, ja pyytää heiltä kunnolla anteeksi.

et suoraan kerro mitä olet tehnyt ja mokaillut.

Syyllisyyden tunteesi on jostain syystä päässyt kasvamaan kohtuuttoman suureksi. Suosittelen että käännyt terapeutin puoleen. (Ja siis terapeutin, pelkistä psykologeista ei juuri ole apua).

Sinä tarvitset apua, että pystyisit vapautumaan vanhoista asioista. Taustalla voi olla jotain muutakin mikä ei vain vielä ilmene.

Sain aikaiseksi niin paljon kärsimystä, että en voi. Tämä on minun helvettini. Jos joskus päädyn oikeasti helvettiin, niin se ei voi olla pahempi kuin tämä taakka, jota olen jo kauan kantanut mukanani.

Selvittämättömät asiat jäävät painamaan mieltä, mutta jos nuo muut ovat sinulle anteeksi antaneet, pitäisi sinunkin kyetä antamaan anteeksi itsellesi.

mulla sama tausta. Kävin terapiassa, jossa minut opetettiin katsomaan tekojani rakkaudellisesti. Minulla oli silloin paha olla, en toiminut tarkoituksellisesti pahasti enkä löytänyt keinoja.



Terapiassa saat käydä noi asiat läpi ja kertoa ne ääneen ja jakaa sen taakan. Kertoa, miten ruoskit itseäsi asiasta ja mitä mieltä itsestäsi olet.



Terapeutilta saat kuitenkin takaisin empatiaa ja ymmärrystä, sekä selityksen sille, miksi ehkä toimit niinkuin toimit.



Olisitko ikuisen katkera ja vihainen jos joku muu olisi tehnyt samat asiat kuin sinä? Vai voisitko kenties pyrkiä ymmärtämään häntä ja hänen syitään? Ehkä et tehnytkään kaikkea ilkeyttäsi. Et vaan osannut toimia muutenkaan.



Se, että oppii ajattelemaan itsestään rakkaudellisesti, ymmärtäen ja empaattisesti on todella parantavaa. Kun näkee, että ehkä itsekin on kokenut jotain kamalaa jne. Kuulostaa selittelyltä, tiedän.



Mutta selityksenhän sinä tarvitset, että voit itsesi hyväksyä. Mä ajattelin olevani läpeensä paha ihminen, mutta opin, että enhän mä olekaan.



Kun kokee olevansa paha, ei voi edes hakea keneltäkään apua, empatiaa ja turvaa, koska se pahuus on niin häpeällistä. Terapiassa sä voit kertoa just kuinka paha sä olet - mutta et saakaan vastaukseksi tyrmäystä. Se vastapuoli kestää sun pahuuden ja näyttää sulle toisen tavan ajatella sitä asiaa.



Minä ainakin vapauduin.

vaan kirjoitti viestin AP:lle

jotta eivät pilaa koko elämääsi. Rikoksetkin vanhenee...

Älä suotta kanna raskaita taakkoja. Lue Uutta Testamenttia ja rukoile.

kannattaa myös jutella asiasta jonkun luotettavan sielunhoitajan, esim papin kanssa.

-3

Ei mistään tehdystä ilkeilystä tms. vaan siitä, että kuinka mulla menee hyvin ja suurella osalla maailman ihmisistä ei mene hyvin.



Naurettavaa ja naiivia, tiedän, mutta minkäs teet!



Mua ahdistaa se, että voin "rehvastella" esim. sisustusjutuilla ja muulla aivan toissijaisella, kun oikeesti jollain on asiat niin huonosti!

Anna itsellesi rauha. Murehditko liikaa?

Kyse on asioista, joita tein rakkailleni siksi, että en hanskannut tilannetta ja toisaalta olin ajattelematon, vähän välipitämätönkin nuori.



Aiheutin rakkailleni kärsimystä, enkä voi antaa sitä itselleni anteeksi. En ole juurikaan puhunut tästä kenellekään, koska en voi. Kukaan ei voisi ymmärtää minua.



ap

Kirjoitin tuohon yhteen ketjuun suivaantuneena, että toivottavasti sinäkin törmäät koslallasi rekkaan, etkä minun perheeseeni, kun toinen kirjoittaja oli toivonut samaa minulle ensin. Anteeksi. En toivo kenellekään rekkaan törmäämistä, vaikka joku niin ääliömäisesti itselleni sanoisikin.



Ap, sun pitää selvittää nuo asiat. Mene psykologin juttusille. Toki myös seurakunnasta voit löytää apua asiaasi. Ja jos kyse on esim. rikoksesta, sen tunnustaminen on varmasti ratkaisun alku asiaan.

Kirjoitin tuohon yhteen ketjuun suivaantuneena, että toivottavasti sinäkin törmäät koslallasi rekkaan, etkä minun perheeseeni, kun toinen kirjoittaja oli toivonut samaa minulle ensin. Anteeksi. En toivo kenellekään rekkaan törmäämistä, vaikka joku niin ääliömäisesti itselleni sanoisikin.

Ap, sun pitää selvittää nuo asiat. Mene psykologin juttusille. Toki myös seurakunnasta voit löytää apua asiaasi. Ja jos kyse on esim. rikoksesta, sen tunnustaminen on varmasti ratkaisun alku asiaan.

lievemmästä laiminlyönnistä ehkä. Olen itseäni ruoskinut pian 20 vuotta, mutta ei auta. Enkä koskaan pääse hyvittämään näille rakkailleni sitä kärsimystä, jonka heille aiheutin. Sen ajatteleminen on suorastaan sietämätöntä.

ap

Pystytkö kuitenkin pyytämään anteeksi?



Ylipäätään, menneet ovat menneitä, etkä voi enää asiaa muuttaa. Joku psykoterapia tai vastaava terapia olisi varmaan sinun juttusi nyt. Vaikket voisi hyvittää tapahtunutta, sinun pitää pystyä elämään asian kanssa ja hyväksyä tilanne ja siihen auttaa terapia.

Pystytkö kuitenkin pyytämään anteeksi?

Ylipäätään, menneet ovat menneitä, etkä voi enää asiaa muuttaa. Joku psykoterapia tai vastaava terapia olisi varmaan sinun juttusi nyt. Vaikket voisi hyvittää tapahtunutta, sinun pitää pystyä elämään asian kanssa ja hyväksyä tilanne ja siihen auttaa terapia.

Sain aikaiseksi niin paljon kärsimystä, että en voi. Tämä on minun helvettini. Jos joskus päädyn oikeasti helvettiin, niin se ei voi olla pahempi kuin tämä taakka, jota olen jo kauan kantanut mukanani.

ap

Jos he ovat elossa, miksi et voisi hyvittää tapahtuneita heille tai ainakin pyytää anteeksi?

Pystytkö kuitenkin pyytämään anteeksi?

Ylipäätään, menneet ovat menneitä, etkä voi enää asiaa muuttaa. Joku psykoterapia tai vastaava terapia olisi varmaan sinun juttusi nyt. Vaikket voisi hyvittää tapahtunutta, sinun pitää pystyä elämään asian kanssa ja hyväksyä tilanne ja siihen auttaa terapia.

Sain aikaiseksi niin paljon kärsimystä, että en voi. Tämä on minun helvettini. Jos joskus päädyn oikeasti helvettiin, niin se ei voi olla pahempi kuin tämä taakka, jota olen jo kauan kantanut mukanani.

ap

Voitko varata ajan psykologille terveysasemalle tai työterveyshuoltoon?

ainakin hetken ja he ymmärtävät omien tekojena seuraukset ja myöskin meidän jäljelle jäävien tekojen tarkoitusperät. Älä huoli, kyllä he ymmärtävät ja ovat antaneet anteeksi. Harva täältä synnittömänä lähtee.



Älä ainakaan käytä murehtimiseen elämääsi, silloin se menee niin turhaan!

Minäkin olen lapsena/teininä ja vielä varhaisessa aikuisiässä mokaillut paljon ja etenkin kännissä.Olen pettänyt ystäviä/poikaystäviä ja kohdellut kanssaihmisiä todella huonosti. Olen ajatellut vain ja ainoastaan itseäni.



Nyt olen kokonaan lopettanut juomisen. Suhteet kavereihin ovat ajan kanssa parantuneet ja elämä on muuten ihan järjestyksessä. Ne vanhat asiat eivät millään haluneet jättää rauhaan joten olen nyt psykologilla ruvennut niitä selvittelemään ja pikkuhiljaa olen saamassa jos ei muuta niin ainakin hieman selitystä sille miksi olen toiminut noin järjettömästi. Jäljet johtavat kauas lapsuuteeni.Ymmärrän että on annettava itselleen anteeksi. Jos katumusta tuntee ja haluaa elää parempana ihmisenä niin mikään ei ole liian myöhäistä. Psykologini sanoi ettei kokemuksiaan voi pyyhkiä pois sieltä mielestä ja että ne varsinkin unissa hyökkeilevät, mutta tietoisesti sitä voi ainakin päivisin yrittää koteloida johonkin paikkaan siellä pääkopassa ja ikäänkuin kääntää pois ne piinaavat ajatukset ennekuin ne pääsevät liian valloilleen. Toisin sanoen, käsitellään ne kipeät muistot mutta sitten ne "pistetään pois", annetaan mielen levätä.



Suosittelen lämpimästi sinulle asioiden puimista jonkun ulkopuolisen kanssa. Voin sanoa että tuska rupeaa hellittämään ja muistojensa kanssa pystyy elämään jopa onnellisena. Täytyy olla armelias itselleen. Olet varmasti hyvä ihminen.



Kaikkea hyvää sinulle!