"Heidän ympärillään tuntuu kuin kaikki energia imettäisiin pois" uusperhe...

Ja kappas vaan, syyllinen hän on mies ja miehen exä, ei tämä ihana ja pullantuoksuinen "Laura" joka kaikkensa antaa ja yrittää...

Lapset eivät ole pyytäneet tätä Lauraa elämäänsä. Siitähän kaikesta kuitenkin pohjimmiltaan on kyse. Lapset oli ensin, ei ne uudet kumppanit ja uudet puolisisarukset, jotka vaan tuodaan perheeseen halusi lapset sitä tai ei. 

 

En sano, ettei uusperhe voisi koskaan onnistua ja toimia. Kyllä voi, mutta vaatii hurjasti töitä kaikilta aikuisilta, oikeaa ajoitusta ja tähtien olemista oikeassa asennossa. 

 

Omat lapset on nyt 8v ja 11v enkä usko että koskaan löydän sellaista miestä, jonka voisin tuoda meidän elämään, elämään uusperhettä. Nyt minulla on uusi mies, mutta ollaan yhdessä vain minun lapsivapailla ja elämä tuntuu hyvältä näin. Ollaan suunniteltu yhteenmuuttoa sitten kun minun lapset on turvallisesti muuttaneet ja juurtuneet omilleen. 

Laura todennäköisesti suosii omaa lastaan ja bonuslapset huomaa sen.

Äitipuolissa on usein myös ongelmana että ne vaatii ikätasoon nähden ihan liikaa niiltä puolison lapsilta. 

Mä en ihan ymmärrä tuota selitystä, että niitä edellisen liiton lapsia vihataan kun  ne muistuttavat siitä ex:stä? Mitä ihmettä sitä ex:ää vihaamaan ylipäätään? Eikö se ihminen nyt ole sun kanssasi? Eikä sen ex:n? Eli jos on niin lapsenaivoilla varustettu, että vihaa vaan jotakuta koska on kiva vihata, niin eiköhän olisi parempi pysytellä lapsettomana sinkkuna siihen asti, että saa oman päänsä kuntoon?

Vierailija wrote:

Laura todennäköisesti suosii omaa lastaan ja bonuslapset huomaa sen.

Äitipuolissa on usein myös ongelmana että ne vaatii ikätasoon nähden ihan liikaa niiltä puolison lapsilta. 

Niin? Oma lapsi kun on useimmiten se rakkain. Niin ovat bonuslapset myös omille vanhemmilleen. Isällähän ei taida olla mitään osaa eikä arpaa tähän kuvioon? Vain äitipuoli on se paha, just joo.

Siksi olenkin välttänyt noita kuvioita, nähnyt vierestä aivan liikaa. Tosin itse ollut se bonuslapsi aikoinani, en ikinä laittaisi itseäni likoon jo käytetyn miehen takia, hyi olkoot.

"Miehen lapset eivät koskaan näyttäneet siltä, että heillä olisi ollut kivaa yhteisten tekemisten aikana tai jälkeen."

Eli Lauraa kiukuttaa, kun lapset eivät olleet kiitollisia kaikesta mitä Laura suuressa armossaan on heille järjestänyt? Oon törmännyt ennenkin tähän "kiittämättömät kakarat" marttyyrihommaan äitipuolten osalta. Yksi tuttu kertoo ärtyneenä kuinka hän tekee ihanaa ja terveellistä kotiruokaa ja sitä ei lapset arvosta. Ja tästäkin toki syytetään lasten äitiä, niin kuin Laurakin tuossa tekee.

Pohjimmiltaan tuntuu olevan siis kyse siitä, että äitipuolet odottaa kunniaa ja glooriaa vaikka harvoin sellaista biologisena äitinäkään saa.

Aika usein se kyllä menee niin että bio-äiti on siellä taustalla vaikuttamassa siihen miten lapset suhtautuvat äitipuoleen. Näin se vaan on, selittäkää toki mitä haluatte.

Minä kiinnitin huomiota siihen, että Laura valittaa sitä, ettei saa kiitosta yhteisistä tekemisistä. Ei minun omat lapsenikaan sellaista tehneet. Jossain vaiheessa lopetin ulkomaan reissutjuuri sen vuoksi. Eli olisiko ongelma se, että hän yrittää ja yrittää, mutta ei saa yrittämisestäön palkintoa. No, wrf hän sitten yrittää mitään? Antaisi kaikkien elääomaa elämäänsä ja keskittyisi siihen , että itsellä on kivaa.

Perheeseen pulpahtavat bonusihmiset usein kuvittelevat, että luottamus rakentuu pelkästään paikalle pyyhältämällä ja että heillä on aikuisuuden tuomaa auktoriteettia, josta käsin he voivat ruveta luotsaamaan uusperheen arkea.

 

Lapsen kokemus on erilainen. Hänelle ihminen on vieras ja lapsi ihmettelee, miten perheen pelisäännöt nyt menevät uusiksi, kun heiltä ei kysytä mitään. Heiltä ei kysytty erosta, heiltä ei kusytty uuden perheen perustamisesta. Heille tulee ohitettu oli ja sitä ei ihan pullan leipomisella pelasteta.

Ja kehuja saavat ne, jotka ovat aikuisten silmissä helppoja ja väistävät taas kerran omia tunteitaan muiden tarpeiden ollessa lasten tarpeita tärkeämpiä.

Ennustan, että näille ohitetuille lapsille tulee vielä pitkäkestoisia mielenterveysongelmia ja vaikeuksia omissa lähisuhteissaan.

Miehen pitäisi ottaa enemmän vastuuta omien lastensa vierailusta ja antaa "Lauralle" enemmän omaa tilaa. Niinä päivinä, kun miehen lapset ovat paikalla, mies voisi ottaa vetovastuun arjenpyörityksestä, ruuanlaitosta, siivoamisesta, lastensa viihtymisestä ja ehdottomasti tehdä selväksi kodin pelisäännöt. Kaikille ollaan ystävällisiä ja reiluja. On miehen velvollisuus asettaa lapsilleen rajat.

"Laura" saisi jäädä taustalle, sivurooliin, tukemaan miestään, mutta ei olemaan "kapteenin" paikalla.

Olen täällä monesti kertonut oman teesini, joka tietty on kärjistys: uusperheet hajoavat siihen, kun miehet eivät kanna hoito-, kasvatus- ekä viihdytysvastuuta omista lapsistaan, vaan sysäävät tämän äitipuolen harteille, ja äitipuoli uupuu. Kuten Laurakin kertoo, että energia häviää.

Vierailija wrote:

Aika usein se kyllä menee niin että bio-äiti on siellä taustalla vaikuttamassa siihen miten lapset suhtautuvat äitipuoleen. Näin se vaan on, selittäkää toki mitä haluatte.

Tottakai vaikuttaa, ihan vain olemalla olemassa. Voitaisiinko esim. lopettaa ”äitipuolista” ja ”bonusäideistä” puhuminen, eli ei verrata ihmisiä joilla ei ole usein osaa eikä arpaa sen lapsen vanhemmuuteen - äitiin.  

 

Sekin voisi lapsesta jo tuntua helpommalta, kun se isän uusi puoliso olisi vain ”Laura- isän tyttöystävä/vaimo”, eikä mikään pakotettu äitipuoli-viritys. Kasvatus myöskin kuuluu lapsen vanhemmille, ei isän tai äidin uudelle puolisolle. Yhteisistä pelisäännöistä voidaan tottakai sopia, mutta niissä ei voi sivuuttaa lapsia ja alkuperäisen kodin sääntöjä kokonaan. Se aiheuttaa lapsissa vain syvää kapinaa, joka sitten purkautuu eri tavoin eri elämänvaiheissa. 

"Hän kuitenkin kokee jääneensä sivuutetuksi perheessään: vastuu arjen pyörityksestä ei jakaudu tasaisesti aikuisten kesken."

Ja syy tähän on tietysti miehen lapsissa ja eksässä 😂

Samaistun.

Valitettavasti mieheni lapsi muistuttaa valtavasti äitiään, joka ei ikävä kyllä ole millään tavalla miellyttävä persoona. Olivat eronneet 6v aiemmin kun miehen kanssa tapasimme. Tämä ex haukkui minun lapset äpäröiksi kun muutimme miehen luokse ja sitä en ole antanut vieläkään anteeksi, vaikka lapseni ovat jo aikuisia ja vuosia asuneet omillaan. Hänen ”kultamussukkansa” taasen varastelee meillä ollessaan tavaroitani. Ahmii ruuat jääkaapista ja salakuljettaa kaikki kasaan raapimansa herkut huoneeseensa. Lapsessa ei sinänsä ole vikaa, mutta surkeasti kasvatettu ja arkea elää huonoissa oloissa. En silti ole valmis pitämään tästä osastani uusperheellisenä. Varmaan kohta lähden.

Vierailija wrote:

Samaistun.

Valitettavasti mieheni lapsi muistuttaa valtavasti äitiään, joka ei ikävä kyllä ole millään tavalla miellyttävä persoona. Olivat eronneet 6v aiemmin kun miehen kanssa tapasimme. Tämä ex haukkui minun lapset äpäröiksi kun muutimme miehen luokse ja sitä en ole antanut vieläkään anteeksi, vaikka lapseni ovat jo aikuisia ja vuosia asuneet omillaan. Hänen ”kultamussukkansa” taasen varastelee meillä ollessaan tavaroitani. Ahmii ruuat jääkaapista ja salakuljettaa kaikki kasaan raapimansa herkut huoneeseensa. Lapsessa ei sinänsä ole vikaa, mutta surkeasti kasvatettu ja arkea elää huonoissa oloissa. En silti ole valmis pitämään tästä osastani uusperheellisenä. Varmaan kohta lähden.

Joo, tämä onkin tosi loogista.. kun joku aikuinen käyttäytyy huonosti, inhoat hänen lastaan. Jonka vielä tiedät olevan kaltoin kohdeltu. Eihän sun sille äidille mitään anteeksi tarvitse antaa, mutta ei sillä lapsella taida olla mitään anteeksi pyydettävääkään? Ja miten lapsi ja hänen isänsä ovat käyttäytyneet, kun olet näistä varkauksista heidän kanssaan keskustellut? Ja minusta se, että hakee ruokaa oman kotinsa kaapeista, ei ole varkaus. Mutta ongelmahan tässä on se, että sinun mielestäsi sinun kotisi ei ole tuon lapsen koti? Eikö?

Miksi miehet eivät osallistu enemmän vastuunkantamiseen? Tuossa Lauran tilanteessa heidän perheensä tuplaantuu säännöllisin väliajoin 2:lla.  Kyllä tuohon pitää olla ihan omat toimintamallit ja miehen velvollisuudet myös tuplaantuvat.

Ovatko miehet tietoisia tästä, vai sysäävätkö he vastuun äitipuolen niskaan? Ei kuulosta reilulta.

Vierailija wrote:

Minä kiinnitin huomiota siihen, että Laura valittaa sitä, ettei saa kiitosta yhteisistä tekemisistä. Ei minun omat lapsenikaan sellaista tehneet. Jossain vaiheessa lopetin ulkomaan reissutjuuri sen vuoksi. Eli olisiko ongelma se, että hän yrittää ja yrittää, mutta ei saa yrittämisestäön palkintoa. No, wrf hän sitten yrittää mitään? Antaisi kaikkien elääomaa elämäänsä ja keskittyisi siihen , että itsellä on kivaa.

Mitä ihmeen palkintoa odotat lapsiltasi? Ne lapsetko sen reissun päättivät ja varasivat? Tuskin. Mä teen noita asioita sen takia, että minä haluan ja toivon, että lapsilalkin on kivaa, mutta ei siitä kiittää tarvitse. Ihan hämmennyin, kun kesälomareissun jälkeen tänä kesänä 18v totesi, että "kiitos, isä ja äiti, oli tosi kiva viikko". En tosiaan sitä sen kiitoksen takia järjestänyt.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Samaistun.

Valitettavasti mieheni lapsi muistuttaa valtavasti äitiään, joka ei ikävä kyllä ole millään tavalla miellyttävä persoona. Olivat eronneet 6v aiemmin kun miehen kanssa tapasimme. Tämä ex haukkui minun lapset äpäröiksi kun muutimme miehen luokse ja sitä en ole antanut vieläkään anteeksi, vaikka lapseni ovat jo aikuisia ja vuosia asuneet omillaan. Hänen ”kultamussukkansa” taasen varastelee meillä ollessaan tavaroitani. Ahmii ruuat jääkaapista ja salakuljettaa kaikki kasaan raapimansa herkut huoneeseensa. Lapsessa ei sinänsä ole vikaa, mutta surkeasti kasvatettu ja arkea elää huonoissa oloissa. En silti ole valmis pitämään tästä osastani uusperheellisenä. Varmaan kohta lähden.

Joo, tämä onkin tosi loogista.. kun joku aikuinen käyttäytyy huonosti, inhoat hänen lastaan. Jonka vielä tiedät olevan kaltoin kohdeltu. Eihän sun sille äidille mitään ante

Ei ole lapsen koti, vaan minun. Lapsi käy meillä kylässä. Etkä itsekään pitäisi siitä jos oma lihava lapsesi holtittomasti ahmisi ruoka-aikojen ulkopuolella esim seuraavalle päivälle tarkoitetut jälkkärit. Mutta kuten tekstistäni voi todeta, uusperheily ei ole minulle sopiva elämisen muoto. 

Vierailija wrote:

"Miehen lapset eivät koskaan näyttäneet siltä, että heillä olisi ollut kivaa yhteisten tekemisten aikana tai jälkeen."

Eli Lauraa kiukuttaa, kun lapset eivät olleet kiitollisia kaikesta mitä Laura suuressa armossaan on heille järjestänyt? Oon törmännyt ennenkin tähän "kiittämättömät kakarat" marttyyrihommaan äitipuolten osalta. Yksi tuttu kertoo ärtyneenä kuinka hän tekee ihanaa ja terveellistä kotiruokaa ja sitä ei lapset arvosta. Ja tästäkin toki syytetään lasten äitiä, niin kuin Laurakin tuossa tekee.

Pohjimmiltaan tuntuu olevan siis kyse siitä, että äitipuolet odottaa kunniaa ja glooriaa vaikka harvoin sellaista biologisena äitinäkään saa.

Jotain käytöstapoja voi silti odottaa kaikilta lapsilta. Ihan sama kuka ne on tähän maailmaan pyöräyttänyt. Ruualle yökkäilijät, kiittämättömät ja itsekkäästi rohmuavat lapset on vaan huonosti kasvatettuja. 

Vierailija wrote:

Samaistun.

Valitettavasti mieheni lapsi muistuttaa valtavasti äitiään, joka ei ikävä kyllä ole millään tavalla miellyttävä persoona. Olivat eronneet 6v aiemmin kun miehen kanssa tapasimme. Tämä ex haukkui minun lapset äpäröiksi kun muutimme miehen luokse ja sitä en ole antanut vieläkään anteeksi, vaikka lapseni ovat jo aikuisia ja vuosia asuneet omillaan. Hänen ”kultamussukkansa” taasen varastelee meillä ollessaan tavaroitani. Ahmii ruuat jääkaapista ja salakuljettaa kaikki kasaan raapimansa herkut huoneeseensa. Lapsessa ei sinänsä ole vikaa, mutta surkeasti kasvatettu ja arkea elää huonoissa oloissa. En silti ole valmis pitämään tästä osastani uusperheellisenä. Varmaan kohta lähden.

Kuulostaa kamalalta asua saman katon alla jonkun pikkuterroristin kanssa. Jolle ei ole edes sukua.