Nyt loppuu voimat...

Me ollaan yritetty vauvaa kohta 6 ja puoli vuotta. Kaikki nuo vuodet joka ikinen kierto toiveita ja sitten pettymys. Yhtään raskautta ei ole lähtenyt alulle. Tutkimuksissa on käyty, syytä ei ole löytynyt. Kaikki on kunnossa, mutta raskaus ei vaan ala.



Hoitoihin emme halua lähteä. Ymmärrän niitä, jotka lähtevät, mutta emme vaan koe olevamme niihin valmiita. Korkeintaan joihinkin hormonihoitoihin olisimme valmiita, mutta juuri hormonit meillä pitäisi olla kohdallaan. Sitäpaitsi joku minussa aina jaksaa uskoa, että joku päivä vielä tulemme "luomusti" raskaaksi. Mun täytyy olla hullu.



Tässäkin kierrossa heräsi toiveet. Nyt on kuitenkin tutut merkit menkoista ilmaantunut, ja tiedän että ne alkaa huomenna. Itkenyt olen jo. Tuntuu etten jaksa enää uskoa. Ehkä me ei saada koskaan lasta. Olen umpikujassa. Kun saisi edes nämä toiveet käännettyä pois päältä. Toiset tekee lapsia silloin kun haluavat, ja niinhän sen pitäisikin mennä. Me jäämme ilman, kenties lopullisesti. Tää on pahaa unta, josta en olis uskonut itseäni löytäväni. Paitsi että tää on totta. Siskoni kanssa aloitimme kuumeilun samoihin aikoihin. Nyt siskon kolmas lapsi on 2-vuotias. Miksi, miksi, miksi en voi olla normaali nainen. Miksi, kohtuni, et voi kantaa hedelmää? Miksi?