Lue keskustelun säännöt.
Millainen oli lapsesi kahden vuoden uhmaikä?
22.11.2010 |
Kertokaapas millaista lapsenne kahden vuoden uhmat on olleet - kaipaisin vähän vertailupohjaa siihen onko lapsellani jotain hätänä vai onko hänen käytöksensä vaan uhmikselle tyypillistä käytöstä. Eka lapsi niin en tiedä mistään mitään.:)
Kommentit (17)
kun ei saanut tahtoaan läpi. Kun sain huomion kiinnitettyä muualle niin sitten oli taas päivänpaiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä muista enää, mikä oli 1-,2- tai 3-vuotiaan uhmaa, mutta lattialla sätkimistä ja kirkumistahan se on lähinnä ollut. Vaatteita revitään pois päältä sitä mukaa, kun niitä saa puettua, ja potkitaan ja hakataan, kun kunnolla hermostutaan. Armoa ei ole meillä vanhemmille annettu.
pahimmillaan huusi ehkä 20 minuuttia jos lähdettiin vaikka hänen mielestään liian aikaisin sisälle tms. Ei kuitenkaan heitellyt tavaroita tms riehumista.
Kauhulla katson niitä, jotka huutavat suoraa huutoa puolitoista tuntiakin sen takia että on väärät sukat jalassa tms eikä niitä hiljennä mikään.
lapsellani ei ole ollut minkäänlaista uhmaikää. Tietysti jotain satunnaisia vänkäyskohatuksia, mutta kuitenkin niin harvakseltaa ettei ole voinut puhua mistään kaudesta. Lapset 5v ja 3v.
Hauska jätkä. Kaikki on EI tai EN.
Välillä heittäytyy pötkölleen maahan ja kieltäytyy liikkumasta.
Herra herkkämieli vollottaa aikansa ja jatkaa sitten ihan kun ei mitään.
Tämä on toinen lapsi, eka saattoi rääkyä tunninkin. Sillon en tajunnut että on kyse jostain vaiheesta ja mua vitutti ne kohtaukset, nykyään naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, tässähän te luettelittekin kaiken jo mitä lapsen käytöksestä mietinkin. :D Lapsi on siis jatkuvasti tosi herkkänä, ja kaikki kieltäminen saa aikaan dramaattisen lattialle heittäytymisen ja kovaäänisen vollotuksen. Monta kertaa päivässä. Pukeminen on tuskaa ja melkeimpä kaikki muukin.
Lapseni on ollut tähän asti ihan superhelppo, kaikki on käynyt ja hänet on ollut helppo tyynnyttää. Mut yhtenä aamuna hän sitten heräsi väärällä jalalla ja on siitä lähtien ollut eri mieltä kaikesta. Lapsi nyt 2 v 2kk.
Mut kiva huomata, että muiltakin löytyy känkkäränkkiä. Ehkäpä tämä menee tästä ohikin joskus.
ap
joten lasta ei voi niistä syyttää vaikka välillä tuntuu et se on ihan seko.
Meillä on uhmikset ollut pahimmillaan sellaisia että niille ei voi edes puhua (huuto vain yltyy) ja ovat huutaneet (kiljuneet...) jopa 1,5 h kunnes ovat joko nukahtaneet tai rauhoittuneet itsekseen (ja sen jälkeen halataan). Noita kohtauksia ei ole ollut kovin monta per lapsi, mutta pienmpiä uhmakohtauksia sitten sitäkin enemmän. Eli maassa maataan (ei väliä missä ollaan), potkitaan ja sätkitään ja huudetaan.
Uhmakohtaus voi todellakin lähteä niinkin pienestä kuin vääränvärisistä sukista.
Paras keino selvitä niistä ja välttää niitä on ennakointi. Eli ei punaisia sukkia (näkyvillekkään) jos kyseinen ipana ei niitä siedä ja huomio hyvissä ajoin johonkin muuhun jos huomaa että kiukku nousee.
Kaikkea ei toki voi estää ja ei kuulukkaan.
Ja niille jotka sanotte että ei ole lapsillanne uhmaa niin joko olette kaikki todella lepposia geenejä kantavia tai sitten jokin on pielessä. Tai sit teillä räjähtää oikein olan takaa murrosiässä...
En tiedä, mutta uhma on normikehitystä ja tietenkin vaihtelee suuresti yksilöiden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niille jotka sanotte että ei ole lapsillanne uhmaa niin joko olette kaikki todella lepposia geenejä kantavia tai sitten jokin on pielessä. Tai sit teillä räjähtää oikein olan takaa murrosiässä...
Oikeesti, ollaan ehkä leppoisinta ja pitkämielisintä sakkia ikinä, eli ei yhtään ihmetyttänyt, että muksu on samasta puusta veistetty. Nyt se on jo 12-vuotias ja on jopa pari kertaa paiskannut huoneensa oven kiinni! Mahtavaa! :D Ei sillä ole mikään pielessä, ihan onnellinen ja tasapainoinen nuori mies, joka ei vain koskaan ole tuntenut tarvetta räväkkään mielenilmaisuun. Toivon kyllä että jossain kohti tulisi tarve siihenkin, että oppisi sähähtämään.
Paras keino selvitä niistä ja välttää niitä on ennakointi. Eli ei punaisia sukkia (näkyvillekkään) jos kyseinen ipana ei niitä siedä
uhmassa harvemmin on mitään logiikkaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras keino selvitä niistä ja välttää niitä on ennakointi. Eli ei punaisia sukkia (näkyvillekkään) jos kyseinen ipana ei niitä siedä
uhmassa harvemmin on mitään logiikkaa. :)
ja se vasta turhauttavaa on.
Ja lehmälle: ette siis ole normaaleja eikä lapsennekaan. Normaaleilla ihmisillä ei ole lehmägeenejä :-).
Koska en antanut periksi, lapsi lakkasi kasvamasta vuodeksi .)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lehmän geenit. :D
Ja niille jotka sanotte että ei ole lapsillanne uhmaa niin joko olette kaikki todella lepposia geenejä kantavia tai sitten jokin on pielessä. Tai sit teillä räjähtää oikein olan takaa murrosiässä...
Oikeesti, ollaan ehkä leppoisinta ja pitkämielisintä sakkia ikinä, eli ei yhtään ihmetyttänyt, että muksu on samasta puusta veistetty. Nyt se on jo 12-vuotias ja on jopa pari kertaa paiskannut huoneensa oven kiinni! Mahtavaa! :D Ei sillä ole mikään pielessä, ihan onnellinen ja tasapainoinen nuori mies, joka ei vain koskaan ole tuntenut tarvetta räväkkään mielenilmaisuun. Toivon kyllä että jossain kohti tulisi tarve siihenkin, että oppisi sähähtämään.
Mutta sitten syntyivät neljäs ja viides lapsi ja tapasin sen OIKEAN uhmaiän :)
Koska en antanut periksi, lapsi lakkasi kasvamasta vuodeksi .)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa sun pitää aina voittaa.
Anna lapsenkin päättää joitakin asioita.
Tuli vaan mieleen kun yks tuttava kasvatti uhmaikäistä siten että äidin tahdon ja päätösten mukaan mennään AINA vaikka mikä olisi. No kasvatti ainakin ahdistuneen lapsen...
Uhmaillut nyt ehkä puoli vuotta tosissaan. Saattaa vetää tunnin ja vartin kirkumishuutoa ihan laikukkaana ja räkä valuen, lattialla potkien. Mikään mitä ehdotan, ei yleensä kelpaa ainakaan ekalla pyytämällä. Käytössä ovat ahkerasti sekä porkkana että harhautus, häpeäkseni tunnustan käyttäväni myös kiristystä. Kiristys tosin on yleensä ihan faktapohjaista: jos kenkiä ei laiteta, ei mennä hankeen seisomaan.
Annan yleensä kaksi vaihtoehtoa, josta lapsi saa itse valita. Joko äiti pesee hampaat tai tyttö pesee itse, joko isi tai äiti (tai lapsi) pukee, joko syödään jogurttia tai banaania välipalaksi. Anna toisinaan periksi, kun kyse on mitättömistä väännöistä, koska en halua hallita totaalisesti lapseni mieltä. Tahtoiässä lapsi saa välillä tahtonsa läpi, mutta olen kyllä yleisesti ottaen aika tiukkis.
Vielä niistä uhmailuista: tavaroita yritetän heitellä, kaikkeen yritetään koskea mihin ei saa, ruoat eivät kelpaa, vanhempia yritetään käskyttää, ulos ei tahdota mennä eikä sisään tahdota tulla. Olen pessyt käsiä väkisin, pukenu väkisin, kantanut sisälle poikittain kainalossa jne. jne.
Kaikesta huolimatta kyseessä on maailman suloisin pieni pullposki, on vaan jo vauvasta asti ollut todella temperamenttinen tapaus.
Ja niille jotka sanotte että ei ole lapsillanne uhmaa niin joko olette kaikki todella lepposia geenejä kantavia tai sitten jokin on pielessä. Tai sit teillä räjähtää oikein olan takaa murrosiässä... En tiedä, mutta uhma on normikehitystä ja tietenkin vaihtelee suuresti yksilöiden välillä.
mulla on kans "lehmän hermot" eli joko lapset on perineet sen multa tai sitten mä en vaan kiinnitä siihen uhmaan mitään huomiota. Kyllähän sen tiedän että uhmaikä on normaali kehitysvaihe mutta mitenkäs sitä nyt lapsen pystyisi siihen opastamaan...? Itselläni ei ole ollut mitään kauhean pahaa uhmaikää eikä myöskään murrosikää. Joskus taistelin isäni kanssa mitä tv-kanavaa katsotaan, muuten olin varsin säyseä.
T.6 (muistaakseni)
Tai no taisi se kerran sanoa, ettei halua laittaa lapasia käteen. Oikeesti, oli maailman helpoin lapsi.
Heitä esimerkkejä, niin katsotaan. Olen hoitanut muiden lapsia koko pienen ikäni, löytyy kyllä vertailupohjaa. :D