Eikö samanhenkisen kumppanin kanssa ole helpoin olla?

Miksi vastakohtien pitäisi aina riidellä keskenään?

Vierailija wrote:

Miksi vastakohtien pitäisi aina riidellä keskenään?

Syntyy helpommin riitaa kun toinen on introvertti hiljainen vetäytyjä ja kumppani spontaani nopea ekstrovertti. Ei toimi ei.

Miksi riidat syntyisi erilaisista luonteista? Riidat syntyy jos ei hyväksytä erilaisuutta jota kaikissa suhteissa väistämättä jonkin verran on. Jos introvertti ei hyväksy ektriverrttia tai toisinpäin niinvarmasti suhteessa on ongelmia. Etenkin jos toinen tai molemmat vaatii toista muuttumaan kaltaisekseen Jos taas hyväksyy sen että ihmiset on erilaisia ja erilaisuudesta huolimatta huomioi toisen suhde todennäköisesti toimii.

Ei kai liiallinen samankaltaisuuskaan hyvä asia ole. Mutta noin muuten, aloittajalla on ehkä kokemusta vain lyhyemmistä suhteista. Mutta jos ihmiset alkaa vaikka teininä seurustella ja pysyvät yhdessä vuosikymmeniä, niin ihmiset muuttuu. Tulee sitä erilaisuutta, pitää sovitella ajatuksia ja tapoja aina uudelleen ja uudelleen yhteen. Ja niin edelleen. Ei se samankaltainenkaan ihminen välttämättä ole sitä enää 20 vuoden päästä.

Vierailija wrote:

Ei kai liiallinen samankaltaisuuskaan hyvä asia ole. Mutta noin muuten, aloittajalla on ehkä kokemusta vain lyhyemmistä suhteista. Mutta jos ihmiset alkaa vaikka teininä seurustella ja pysyvät yhdessä vuosikymmeniä, niin ihmiset muuttuu. Tulee sitä erilaisuutta, pitää sovitella ajatuksia ja tapoja aina uudelleen ja uudelleen yhteen. Ja niin edelleen. Ei se samankaltainenkaan ihminen välttämättä ole sitä enää 20 vuoden päästä.

Komppaus tälle.

Ei siitä ole montaa viikkoa kun tästä aiheesta oli Hesarissa juttua ja sen mukaan samankaltaisuus kumppanin kanssa on hyvä juttu. Ja onhan tämä nyt tietenkin ihan loogista. Kun on yhteiset arvot, tulevaisuuden näkymät ja käsitys siitä millainen on hyvä parisuhde, on helppo elää yhteistä elämää toisen kanssa.

Samankaltaiset arvot yhdistävät. Yhteiset mielenkiinnon kohteet yhdistävät, mutta oma harrastus antaa tilaa hengittää. Kaikissa asioissa on yhdistäviä ja erottavia piirteitä, mutta tärkeintä on halu olla yhdessä, ei halu omistaa toinen.

Itse olen yllättynyt siitä, miten samankaltaiset arvot voivat olla 'yhteiskuntaluokaltaan ääripäissä' olevilla puolisoilla, ehkä meillä ikä on yhdistävä tekijä.

Vierailija wrote:

Ei siitä ole montaa viikkoa kun tästä aiheesta oli Hesarissa juttua ja sen mukaan samankaltaisuus kumppanin kanssa on hyvä juttu. Ja onhan tämä nyt tietenkin ihan loogista. Kun on yhteiset arvot, tulevaisuuden näkymät ja käsitys siitä millainen on hyvä parisuhde, on helppo elää yhteistä elämää toisen kanssa.

Tottakai on helpompi hyväksyä ihminen jolla on samanlaiset arvot kuin minulla, mutta kyllä ne arvotkin joskus elämän varrella muuttuu. Helpompaa on opetella hyväksymään se erilaisuus jos haluaa pitkän parisuhteen. Ei eroaminenkaan nykyisin toki vaikeaa ole mutta sen samanhenkisen ja luonteisen kumppanin löytäminen voi olla.

Sadisti ja masokisti sopivat hyvin yhteen.

On. Samanhenkisyyteen sisältyy kohdallani kiltteys pehmeät arvot ja sovinnollisuus. Kyllä parhaalta on tuntunut yhdessäolo kumppanin kanssa joka on samanlainen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei siitä ole montaa viikkoa kun tästä aiheesta oli Hesarissa juttua ja sen mukaan samankaltaisuus kumppanin kanssa on hyvä juttu. Ja onhan tämä nyt tietenkin ihan loogista. Kun on yhteiset arvot, tulevaisuuden näkymät ja käsitys siitä millainen on hyvä parisuhde, on helppo elää yhteistä elämää toisen kanssa.

Tottakai on helpompi hyväksyä ihminen jolla on samanlaiset arvot kuin minulla, mutta kyllä ne arvotkin joskus elämän varrella muuttuu. Helpompaa on opetella hyväksymään se erilaisuus jos haluaa pitkän parisuhteen. Ei eroaminenkaan nykyisin toki vaikeaa ole mutta sen samanhenkisen ja luonteisen kumppanin löytäminen voi olla.

Arvot voivat muuttua elämän varrella, mutta miksi se pitäisi opetella hyväksymään? Itse en näe mitään järkeä suhteessa, jossa kummallakin on erilaiset elämänarvot, jotka hyväksytään parisuhteen pidentämiseksi. 

Tämä on varmasti asia, jossa on kahta koulukuntaa. Joillekin pitkä parisuhde on itseisarvo ja meille toisille taas laadukas. 

Pisimpään kestäneissä tietämissäni parisuhteissa pariskunnat ovat samankaltaisia. Varmaan olisivat osin ilman toisiaankin ja osa samankaltaisuudesta on tullut yhdessäolon myötä. Mitä ulkopuolelle parisuhteissa eniten näkyy on tapa miten vietetään vapaa-aikaa; liittyykö siihen liikunta, viihde, alkoholi, ystävät, joku tietty harrastus jne. Ihmeen monilla lapsiperheellisillä vanhemmilla ei ole mitään harrastuksia. 

Olen ollut puolison kanssa 10v yhdessä ja ollaan muuten hyvin samanlaisia arvoiltamme, mutta olen selvästi konservatiivisempi ja mies liberaali. Työnkuvamme ovat vastakkaiset, teen paljon työtä missä on konkreettisia tuloksia ja ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Mies on asiantuntija joka on tekemisissä tietokoneen ja kollegojen kanssa. Voitte arvata kummalla meistä on jyrkempi kanta esim mmuuttossa konkreettisten kohtaamisten kautta.

Me ollaan vuosien varrella muututtu. Nykyään esimerkiksi politiikasta emme keskustele ollenkaan, koska siitä tulisi vain riita :D Tiedämme ketä toinen äänestää, usein ollaan melko ääripäissä, mutta ei se haittaa. Ei tulisi mieleenkään jättää toista sen takia. Riittää kun arjessa ollaan "samaa mieltä" ja positiivista on että mies on alkanut unohtaa omia harrastuksiaan ja olla enemmän kotona, tykkään siitä koska olen itse ollut jo pidempään kotihiiri.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei siitä ole montaa viikkoa kun tästä aiheesta oli Hesarissa juttua ja sen mukaan samankaltaisuus kumppanin kanssa on hyvä juttu. Ja onhan tämä nyt tietenkin ihan loogista. Kun on yhteiset arvot, tulevaisuuden näkymät ja käsitys siitä millainen on hyvä parisuhde, on helppo elää yhteistä elämää toisen kanssa.

Tottakai on helpompi hyväksyä ihminen jolla on samanlaiset arvot kuin minulla, mutta kyllä ne arvotkin joskus elämän varrella muuttuu. Helpompaa on opetella hyväksymään se erilaisuus jos haluaa pitkän parisuhteen. Ei eroaminenkaan nykyisin toki vaikeaa ole mutta sen samanhenkisen ja luonteisen kumppanin löytäminen voi olla.

 

Arvot voivat muuttua elämän varrella, mutta miksi se pitäisi opetella hyväksymään? Itse en näe mitään järkeä suhteessa, jossa kummallakin on erilaiset elämän

Sinun ei tarvitse opetella hyväksymään, voit aina heittää miehet mäkeen jos tulee ongelmia. Jollain vaan ei se täydellinen parisuhde ole tärkeintä (eikä myöskään realistista).

En ymmärrä miten kukaan voisi elää vaikka persun kanssa.