Miksei klassikoita pyhitetä?
Näyttää olevan aivan sallittua vetää lokaan arvokkaita teoksia miten sattuu. Nyt on eräässä helsinkiläisteatterissa pantu ohjelmistoon Ibsenin kuuluisa teos, mutta on keksitty vaihtaa homoseksuaalit päärooleihin. Voiko kaiken pyhäinhäväistyksen selittää taiteellisella vapaudella. Tuskin tarpeellista mainita mikä teatteri on taas asialla.
Kommentit (3)
Kuka tämän klassikoiden pyhittämisen tekisi ja miten sitä valvottaisiin? Millainen yhteiskunta mielestäsi tekee tuollaista valvontaa?
Ap olisi viihtynyt Neuvostoliitossa. Siellä ei saanut modernisoida mitään, ettei taide vaan vahingossakaan kommentoisi yhteiskuntaa mitenkään. Tosin siellä saatettiin vaihtaa surullisiin tarinoihin, kuten Romeoon ja Juliaan, onnellinen loppu, ettei kukaan pahoittaisi mieltään.
Älä mene katsomaan kyseistä esitystä. Problem solved.
Klassikot kestävät kyllä uudelleen tulkintoja. "Pyhittämistä" eli lasivitriiniin eristämistä ne eivät kestä.