menin hakemaan apua lieviin mt-ongelmiin

Joo samat kokemukset. Sain hoidosta traumaperäisen stressihäiriön

Mulla on suht lieviä mt ongelmia myös ja nää on jatkunu varmaan 10 vuotta mutta olen pärjänny.

Ongelmina on se että olen eristäytynyt sosiaalisesta elämästä,mikään ei kiinnosta,itsetuhoisuutta välillä ja pelkään/jännitän sosiaalisia tilanteita.

Ap miten pystyit tai uskalsit hakea ongelmiisi?

M31

Vierailija wrote:

Joo samat kokemukset. Sain hoidosta traumaperäisen stressihäiriön

Itsekin olen traumatisoitunut hoidosta. On aivan lyöty olo, todella halveksittu. ap

En tiedä, miten ikinä voin selvitä psykiatrian aiheuttamista traumoista. Elämä ei ole enää elämisen arvoista. ap

Mikä siinä sitten meni pieleen ja mikä on tämä lievä ongelmasi?

Vierailija wrote:

Mulla on suht lieviä mt ongelmia myös ja nää on jatkunu varmaan 10 vuotta mutta olen pärjänny.

Ongelmina on se että olen eristäytynyt sosiaalisesta elämästä,mikään ei kiinnosta,itsetuhoisuutta välillä ja pelkään/jännitän sosiaalisia tilanteita.

Ap miten pystyit tai uskalsit hakea ongelmiisi?

M31

Itsellä samoja juttuja, mutta olen kymmenen vuotta vanhempi ja mulla on lapsi. Mun ei varmaan edes kannata avautua aiheesta mihinkään.

Itse en edes kehtaisi mennä puhumaan asiasta. Äidilläni oli nuoruudessani vakavia mt-ongelmia ja oli jopa suljetulla jonkin aikaa. Se aiheutti minussa teininä niin voimakkaan häpeän äitiäni kohtaan, etten ikimaailmassa itse kehtaisi mennä puhumaan mt-ongelmista edes sote-porukalle.

Siis mitä teille on tapahtunut? Kyllä muukin yks lääkäri syyllisti ja yks psykologi, ja itseasiassa yksi psykiatri myös, mutta muuten ovat olleet ihan ok. Onko teille aina osunut syyllistäjä voi asutteko jossain missä ne samat tyypit aina vastassa? 

Vierailija wrote:

Mulla on suht lieviä mt ongelmia myös ja nää on jatkunu varmaan 10 vuotta mutta olen pärjänny.

Ongelmina on se että olen eristäytynyt sosiaalisesta elämästä,mikään ei kiinnosta,itsetuhoisuutta välillä ja pelkään/jännitän sosiaalisia tilanteita.

Ap miten pystyit tai uskalsit hakea ongelmiisi?

M31

Näihin ongelmiin kannattaa hakea apua yksityiseltä yleislääkäriltä. Satunnaisesti otettava lievä rauhoittava lääke auttaa kummasti lähtemään mukaan sos.tilanteisiin ja siitä se elämä vähitellen avautuu. "Kun käännät kasvosi aurinkoon, jäävät varjot selkäsi taakse." Minulla oli sinun iässäsi samanlaista, mutta nykyään paljon valoisampaa elämää. 

Kirjoittakaa päiväkirjaa ja syökää lääkkeitä kunnes parannatte itsenne.

Ammattilaiset on puoskareita jotka vain haluavat vakioasiakkaita. Itsereflektio on paras parannuskeino.

Minua häiritsee se että äidistäni yritetään löytää syy miksi olen uneton. Siis kärsinyt tosi pitkään unettomuudesta. Omasta mielestäni mulla on ollut hyvä lapsuus. 

Vierailija wrote:

Mikä siinä sitten meni pieleen ja mikä on tämä lievä ongelmasi?

Nuoruusiän masennusta. Alettiin etsimään syytä mm. persoonastani väärällä tavalla, mikä mursi psyykeni täysin. Esim jos teen mitä tahansa, niin on sairauden oiretta. Minulle on vuosia kerrottu ylhäältä päin mitä ajattelen ja tunnen ja lopulta kävi niin, että se mursi psyykeni. Nyt olen niin huonossa kunnossa, että eläke ainoa ratkaisu. ap

Onko niin, että lieviä ongelmia kannattaa mieluummin hoitaa itse? Mietin tässä itsekin, mitä tehdä.

Mt ongelmiin pitäisi saada kevyttä tukea, pitäisi päästä kävelemällä hoitajan tai vastaavan luo vaikka 15 min ajaksi juttelemaan kun on vaikeaa. Kun nyt menet lääkärille sanomaan pahasta olosta alkaa kauhea rumba: lääkettä ahdistukseen tai masennukseen ja kun et pysty tämän lääkkeen vuoksi nukkumaan niin unilääkettä, raskas terapia päälle jossa pakko nostaa asioita pinnalle mitkä jo käynyt läpi ja joista on jo päässyt yli. Asioiden vatvominen ei kaikille sovi, ei ainakaan vuosikausia. 

Se on ollut jo pitkään tiedossa, osalla ilmeisesti ei ole se tiedossa. Ei kannata hakea julkiselta tai työterveydestä. Ehkä korkeintaan yksityinen terapeutti (omalla rahalla) joka ei noudata kyttäystekniikkaa vaan antaa itse ongelmaan keskusteluapua jonkin aikaa, jos siihenkään kannattaa luottaa. Itse päätät jos et jää eläkkeelle tai työskenteletkö. Ei ole välttämättä kannata olla jokin paikan asiakkaana, jos se ei tee hyvää vaan medikalisoi tai aiheuttaa ongelmia. Vaikka joillakin on muu syy miksi ei voi työskennellä.

Vierailija wrote:

Minua häiritsee se että äidistäni yritetään löytää syy miksi olen uneton. Siis kärsinyt tosi pitkään unettomuudesta. Omasta mielestäni mulla on ollut hyvä lapsuus. 

Se ei ole hyvä, jos se on sitä mielestäsi. Se on hyvä, jos se on ollut hyvä. Minulle on psykiatri sanonut, että vaikeimmin traumatisoituneet aloittavat yleensä pisteestä, jossa pitävät lapsuuttaan normaalina ja hyvänä.

Mikä oli pahinta, mitä sinulle lapsena tapahtui?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mikä siinä sitten meni pieleen ja mikä on tämä lievä ongelmasi?

 

Nuoruusiän masennusta. Alettiin etsimään syytä mm. persoonastani väärällä tavalla, mikä mursi psyykeni täysin. Esim jos teen mitä tahansa, niin on sairauden oiretta. Minulle on vuosia kerrottu ylhäältä päin mitä ajattelen ja tunnen ja lopulta kävi niin, että se mursi psyykeni. Nyt olen niin huonossa kunnossa, että eläke ainoa ratkaisu. ap

Tosi kurjaa. Miten tuo käytännössä tapahtui?

Itse olen käynyt ainakin kymmenellä eri psykologilla ja yksikään niistä ei ole syyllistänyt minua.  Joskus olen ehkä kokenut turhautumista siitä, etten tule täysin kuulluksi, mutta sekin lähinnä johtuu siitä että ilmaisutaitoni ovat surkeat.

Mulla on myös ollut sosiaalisia pelkoja, nettiterapiat ovat auttaneet ja kaikista eniten auttoi brintellix lääkitys ahdistushäiriöön. Brintellixin aloittamisen jälkeen myös sosiaaliset pelot vähentyivät merkittävästi. En sinänsä koe että olisin erityisen ihmispelkoinen, mutta ahdistus ja varmaankin ne traumat aiheuttavat pelkotiloja.  Lääkityksellä pystyn olemaan enemmän oma itseni, ilman että pelot ja ahdistukset ohjaavat toimintaani.  Siltikin edelleen on vaikeita päiviä, mutta helvetisti helpompi on päästä yli niistä.

Mutta mitä mietä olette traumaperäisitä ongelmista,johin vedotaan kaikessa.Hehkutetaan sitten eläkepäivinä lähiöiden paarit kaljalla.Olen MT-syistä eläkkeellä.Hirveä lapsuus, Hirveä EX-avio puoliso ja viellä hirveämmät lapset?

Vierailija wrote:

Minua häiritsee se että äidistäni yritetään löytää syy miksi olen uneton. Siis kärsinyt tosi pitkään unettomuudesta. Omasta mielestäni mulla on ollut hyvä lapsuus. 

Oletko varma, ettei kyse ole vain tilanteen kartoittamisesta, jossa käydään läpi mahdollisia syitä unettomuuteen?   Otatko sen vain itse syyllistämisenä vai onko kyse oikeasti syyllistämisestä?  

Ainahan lapsuudesta lähdetään liikkeelle ja mietitään ihmisen elämää.