Luovasta ihmisestä, joka ei koskaan pääse toteuttamaan itseään tulee sairas

Nosto, haluasin tästä kuulla kommenttia.

Hieman oudoksuttaa ajatus kouluttaa työttömäksi. Todella moni on kiinnostunut kuvataiteista tai näyttelemisestä. 

Menisi ensikertalaisuuskiintiökin. 

Kuulostaa alkoholismin selittelyltä.

Mitä tarkoittaa, ettei koskaan pääse toteuttamaan itseään? Minä hankin ammatin, joka elättää muttei ole järin luova. Silti löydän aikaa toteuttaa luovuuttani.

Ja välillä otan kuppia, mutta mieluummin teen jotain käsilläni kuin pelkästään ryyppään 

Kyllä kuvataiteilijan koulutuksia löytyy. Ehkä enemmän kyse on opiskeluiden rahoituksesta.

Silti totta, parempi tehdä edes jotain, kuin ei mitään. 

Alkoholisteissa on myös homoja muita enemmän. Mitä tämä kertoo?

Vierailija wrote:

Alkoholisteissa on myös homoja muita enemmän. Mitä tämä kertoo?

Ei yhtään mitään.

Kyllä. Toinen vanhempani sairasteli siihen asti kunnes taiteellisen alan ura urkesi.

Itselläni murskattiin itsetunto moneksi kymmeneksi vuodeksi. Lapsena olin todella luova, toteutin paljon erilaisia esityksiä näytelmistä tanssiin ja musiikkiin, vedin siis kavereilleni ja esiinnyimme paljon. Sitten se luovuus ta pettiin. Nyt keski-iässä löysin tuon luovan lapsen uudelleen terapioiden ja itsetunnon kohentumisen myötä. Taas luodaan esityksiä ja opiskellaan alaa innolla. Tuossa välissä ehdin sairastella vuosikausia niin vakavia fyysisiä kuin mielen sairauksiakin. Pahimmiksi vastuksiksi koen introverttien ja naisten lyttäämisen luovina taiteilijoina ja esiintyjinä.

No mitä se koulutus tai ura tuohon mitenkään liittyy? Jokainen voi toteuttaa itseään harrastusten kautta. 

Jos luova ihminen haluaisi luovuudestaan itselleen toimeentulon ja uran, mutta sitten se ei lyökään leiville, niin lopputulos on satavarmasti sama kuin ilman luovan alan koulutusta ja uraa. Eli alkoholisoitunut ja/tai mt-potilas.

Mielestäni hyvä pointti. Aina jauhetaan tätä, ettei luovalla alalla kuitenkaan työllisty, ei kannata kouluttautua. No itse hankin ensin toisen koulutuksen, tosiaan voin pahoin kun intohimoa ei päässyt tekemään, ja nyt olen vaihtanut alaa pyrkinyt kuromaan kiinni vuosien taukoa niihin, jotka alusta asti panostivat taiteeseen. Töitä ja maksavia asiakkaitakin on jo löytynyt. Eli jos todella on intohimo luovalle alalle, ehdottomasti kannattaa lähteä sitä seuraamaan, koska veri vetää siihen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, tai sitten ihminen tosiaan kuolee sisältä.

Olen samaa mieltä. En jaksaisi elää, jos elämäni olisi pelkkää arkista oravanpyörää. Onneksi on työtä on välillä vähemmän ja jää aikaa myös luoville harrastuksilla. Muuten olisin ihmiskuori. 

Minä tunnen paljon kuvataidekouluja ja -akatemiaa käyneitä taiteilijoita Suomesta ja kyllähän taide on monelle tekijälleen terapiaa tai pakkomielle. En oikein tiedä, mitä ajattelisin tästä faktasta. Ehkä sitä, että osan heistä tekemä taide on aika upeaa, ja Suomi ja maailma ovat sen taiteen ansiosta edes pikkuisen parempia paikkoja. Jos taidekouluja ei olisi, nämä ihmiset tosiaan todennäköisesti olisivat pelkkiä päihde/mt-/ne psy-tapauksia. Nyt ovat sen lisäksi taiteilijoita.

Vierailija wrote:

Kuulostaa alkoholismin selittelyltä.

Mitä tarkoittaa, ettei koskaan pääse toteuttamaan itseään? Minä hankin ammatin, joka elättää muttei ole järin luova. Silti löydän aikaa toteuttaa luovuuttani.

Ja välillä otan kuppia, mutta mieluummin teen jotain käsilläni kuin pelkästään ryyppään 

Runkkaaminen ei Tommi ole kovinkaan luovaa

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kuulostaa alkoholismin selittelyltä.

Mitä tarkoittaa, ettei koskaan pääse toteuttamaan itseään? Minä hankin ammatin, joka elättää muttei ole järin luova. Silti löydän aikaa toteuttaa luovuuttani.

Ja välillä otan kuppia, mutta mieluummin teen jotain käsilläni kuin pelkästään ryyppään 

Runkkaaminen ei Tommi ole kovinkaan luovaa

Kyllä siinäkin jotain luodaa. Ei välttämättä lasta tai paskaa, mutta sotku ja katumus kuitenkin syntyy.

Taiteen tekeminen ja nykyinen yhteiskuntamalli ei mene kovin hyvin yhteen. Ei ole ainakaan niin paljoa kysyntää, mitä vois olla tarjontaa.

Jos luovuus on rahantekoväline, silloin sille on asetettu odotuksia ja ehkä jopa rajoja. Silloin se ei välttämättä voi virrata niin vapaana että taiteilija kokis sen hyväksi

Usein luovat henkilöt eivät ole yksikanavaisia. Monilla on myös paljon muita mielenkiinnonkohteita. Musiikista kiinnostunut voi myös tykätä videoista ja kirjoista. Monilla taiteellisilla aloilla tarvitaan taitoja, joista on paljon hyötyä myös muilla aloilla. Jos taiteellisia kykyjä ruokitaan, niin saadaan monipuolinen ja onnellinen työntekijä.

Aika moni luovan alan ihminen on alkoholisti ja löytyy mt-ongelmia. Ei se alan koulutus tai edes se että saa tehdä sitä luovaa työtä ole mikään pelastus alkoholilta tai muilta ongelmilta.

Isä oli muusikko ja alkoholisti.

Vierailija wrote:

Aika moni luovan alan ihminen on alkoholisti ja löytyy mt-ongelmia. Ei se alan koulutus tai edes se että saa tehdä sitä luovaa työtä ole mikään pelastus alkoholilta tai muilta ongelmilta.

Isä oli muusikko ja alkoholisti.

Ei se ole pelastus, mutta voi olla mahdollisuus. Kaikki muusikot voivat olla alkoholisteja, mutta kaikki alkoholistit eivät voi olla muusikoita.

Töillä rahoitetaan harrastukset ja harrastukset voi olla mitä vain taidejuttua. Itse olen ainakin parempi "taiteilija" kun voin toteuttaa itseäni ilman taloudellista painetta.

Vierailija wrote:

Kuulostaa alkoholismin selittelyltä.

Mitä tarkoittaa, ettei koskaan pääse toteuttamaan itseään? Minä hankin ammatin, joka elättää muttei ole järin luova. Silti löydän aikaa toteuttaa luovuuttani.

Ja välillä otan kuppia, mutta mieluummin teen jotain käsilläni kuin pelkästään ryyppään 

tämä, harrastukset ja leivänhankinnan voi pitää toisistaan erillään. Lisäksi moni varoittaa ettei harrastuksesta kannata tehdä työtä, siitä menee ilo/tulee burnout tms.

Eri alojen taiteilijoilla on keskimääräistä enemmän mielenterveysongelmia. Tästä on tutkimuksia. Vrt. vaikka Miki Liukkonen, Vincent van Gogh, Hemingway, Aleksis Kivi.