Mulle lapsi on taakka, onko muita joilla samat ajatukset.
Kun mies joutuu nyt opiskelemaan uutta ammattia ja joudun melkein joka kuukausi olemaan viikon lapsen kanssa kaksin niin koen jotenkin hänet taakaksi. Haluaisin olla vapaa vastuusta.
Kommentit (11)
lisäksi on tosi kova uhma ja kyselee aina jatkuvasti isää kun hän on viikon poissa eikä meinaa yöllä nukkua kun kaipaa isäänsä niin kyllä siinä miettii mitä tekisi ei ole helppoa olla yksin.
ymmärrän sun väsymyksen ja ehkä tunteen siitä että sinä joudut aina joustamaan. Se on kuitenkin eri asia kuin se, että olet pettynyt lapseen ja äitiyteen. Lapsesi kuitenkin on parasta, mitä sinulla on, vaikka aina ei ihan siltä tuntuisikaan. Ja lapsellasi on aivan yhtä rankkaa juuri nyt kuin sinullakin - onhan hänkin väsyneenä päivät työssään ja ikävöi isäänsä.
Oletko sä puhunut miehesi kanssa näistä sun tunteista? Siis väsymyksestä ja oman ajan tarpeesta? Lepoa, ystävien seuraa ja virkistystä täytyy jokaisen saada, muuten arki on puuduttavaa. Asioihin on myös vaikea saada uutta näkökulmaa, jos ei koskaan pääse irti rutiineista, edes lyhyeksi ajaksi,
2
Mahtaa olla kamala elämä, kun sen sijaan että saisi tuntea olevansa äitinsä elämän ilo, saa tuntea olevansa tälle pakollinen ja vastenmielinen taakka.
että voisin mennä jonnekkin eikä lapsi tiedä mikään taakka olevansa vaan ihan on iloinen lapsi. ap
"lapsenvahteina" vaan osallistuvat oman lapsensa hoitoon, kasvatukseen ja huolenpitoon ihan täysvaltaisena vanhempana siinä missä äitikin.
ja hoitaa kyllä lasta jos mulla on päivisin jotain menoa mutta jos joku viikonloppu haluaisin yksin mennä esim.baariin niin ei lasta suostu hoitamaan ja uhkailee erolla.
että hänelle hänen kaksi lastansa oli taakka. Lapset jo 7v. ja 9v.
Jotenkin tosi surullista katsoa, kun oma äiti ei halua olla lastensa kanssa.
Ei mulle lapset ole taakka, mutta joskus tökkii, kun ei pääse asioita hoitamaan, kun esikoisella lievä kehitysvamma ja ei taatusti lähde kauppaan mukaan.
No, sullahan on sitten kaksi lasta kotona jos mies ei voi olla lapsen kanssa kahden, että pääset joskus yksin ulos. Mietippä kumpi niistä lapsista on se taakka.
Hoidin ensimmäisen vuoden lasta käytännössä yksin miehen töiden vuoksi ja nyt hoidan häntä usein yksin miehen opiskelujen vuoksi. Ei lapsi ole taakka, eikä yhden lapsen hoitaminen yksin ole raskasta. Se, ettei hyväksyisi sitä että äidin elämä on tällaista, hyvin vastuullista ja usein omista tarpeista joustamista olisi kuitenkin raskasta, mut ihan itse aiheutettu stressin aihe ja aivan väärä asenne. Äitiys on raskasta joskus, se kuuluu tähän pakettiin, mut jos lapsen kanssa kahdestaan olo ahdistaa, niin siitä ei voi lasta syyttää...
Itsesäälissä voi tietenkin satunnaisesti rypeä, jos siltä tuntuu ja jos se parantaa oloa, mut jos jatkuvasti tuntuu että hommat ei suju, niin sitten vaan neuvolan kautta keskusteluapua. Voihan olla että sulla on takana muitakin ongelmia, jotka nyt vaan mielesssäsi yhdistät lapseen.