30-kriisi, vai mikälie, mutta miten tästä suosta noustaan?

Arki on joka päivä samaa..tuntuu etten saa mitään irti tästä elämästä, vaikka samalla kaikki on periaatteessa hyvin, ja tuntuu, ettei saisi olla onneton, eikä valittaa. On varmasti paljon ihmisiä, joilla on asiat oikeasti huonosti, ja minä en saisi ajatella näin, mutta minkäs teet :(



Lapsia on kolme, olen ollut kotona vuosia, tietysti omasta halustani, ja en kadu hetkeäkään, mutta nyt alkaa tuntua, että haluan jotain muutakin elämässäni. Teen töitä kotona, ja on vaikea lähteä etsimään töitä muualta, koska tuntuu hullulle lopettaa työ jossa tekemistä riittää, eikä töitä ole tarjolla tällä hetkellä kovinkaan hyvin muualla.

Olen vain niin jumiutunut kotiin, viikko toisensa jälkeen menee ohi, en näe juuri ketään, aikuiskontaktit on suunnilleen kaupan kassa ja joskus kun mies jaksaa vaivautua vaihtamaan muutaman sanan kanssani illalla.



Miehen kanssa menee ok, mutta siinäpä se on. Tuntuu, että kaikki kipinä on kadonnut, ei harrasteta seksiä juuri koskaan, ei puhuta, muutakuin perus asiat, ei jakseta edes vaivautua riitelemäänkään enää, jota ennen tehtiin. Tietysti tämä on hyvä asia, mutta viimeinenkin "intohimo" on kadonnut, ennen sentään tapeltiin ja sovittiin.



Kavereita minulla on aina ollut todella vähän, enkä missään kenenkään tutustukaan, kun olen aina kotona :(



Kaipaan aikuista seuraa, kavereita, miestä..intohimoa, jotain mistä näkisi, että elämässä on jotain.



Kaipaan niin paljon jotain sisältöä elämääni, että en kestä kohta enää, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä, jotta asiat muuttuisi.



Niin, ja täytin tänä vuonna 30v. Siinäkin sitä kriisiä on, kun en tiedä mitä haluan tehdä isona, enkä tiedä miten senkään selvittäisin.



Onko kohtalotovereita, vai pyörinkö suossani yksin?