Dysfasia lapsena, miten näkyy nyt aikuisena
Mulla on lapsena todettu dysfasia, kävin puheterapeutilla pitkään. Ei olla vanhempien kanssa ikinä puhuttu sen tasosta ja muutenkaan en tarkkaan tiedä kuinka olen sen kanssa oireillu. Meillä ei koskaan puhuttu eikä puhuta vieläkään näin "syvällistä" tai tunteista, vissiin on 90luvun lapsien juttu..
Mutta asiaan, oon miettinyt että voiko se näkyä vielä aikuisena jotenkin ? Kun mulle on aina ollu vaikeeta ihmissuhteet, etten osaa keskutella niin sujuvasti kuin muut ja joskus tuntuu ettei mua edes ymmärretä. Usein huomaan ettei mun asiaa kuunnella ja jatketaan jo matkaa seuraavan luo, vaikka nyt esim töissä. Kaveriporukoissa oon nuorempana ollut se kolmas pyörä joka vaan roikkuu mukana, eikä kukaan ole se bestis, niinkun silloin nuorena sanottiin. Nyt aikuisena mulla ei oikeestaan edes ole ystäviä tai kavereita. Eikä parisuhdetta, en pärjää näillä nykyisillä deittimarkkinoilla
Haluaisin tietää onko täälä muita joilla on ollut dysfasia ? 😁