Oletko asunut opiskeluaikana (tai muutoin) soluasunnossa?

6 vuotta kahdessa eri solussa. Ensin 4-hengen ja sitten kahden hengen. Opiskeluaikoina. Ei olisi rahat riittänyt yksiöön.

Asuin soluasunnossa 80-luvun lopulla muutaman kuukauden. Kämppiksenä minulla oli ikäiseni mies, jonka näin kerran koko asumisen aikana. Muutin pois koska asunto oli maan tasalla ja alue rauhaton eli siis soluasumisessa sinäänsä ei ollut mitään vikaa. Rauhattomuus johtui viereisessä talossa olleesta ravintolasta. 80- 90- luvuilla asuinalueella oli varmaan 8 kerrostaloa soluasuntoja, jotka on sittemmin muutettu perheasunnoiksi.

Kahden hengen soluissa olen asunut. Ei ollut mitään isoa ongelmaa vaikka kämppikset vaihtuivat vuoden välein.

Kyllä 1980-luvulla yhteensä 5,5 vuotta (koko opiskeluajan ja valmistumisen jälkeen vielä puoli vuotta) kuuden hengen solussa. Tästä 2,5 vuotta jaoin huoneen toisen (minulle ennestään tuntemattoman) opiskelijan kanssa. Sitten sain oman huoneen.

Solukavereista minulla on vain hyvää sanottavaa. Yhteen heistä pidän yhteyttä vieläkin.

En ole koskaan asunut enkä pystyisi. Ahdistaisi asua tuntemattomien kanssa. Sitä paitsi minulla on lemmikeitä.

Kyllä vain. Opintojeni alkuvuosina solussa, jossa oli 6 huonetta ja jokaisessa kaksi asukasta, eli kaikkiaan meitä oli 12 henkeä. Vessa ja keittokomero käytävällä.

Loppuvaiheessa pääsin jo luksussoluun, jossa oli vain kolme asukasta ja jokaiselle oma huone. Solussa oli myös keittiö.

Siinä välissä olin vuoden vaihdossa ulkomailla. Asunto oli 5 huoneen solussa, ja joka huoneessa meitä oli neljä henkeä. Solussa oli oma vessa, mutta keittiö oli koko kerroksen yhteiskäytössä. Alakerrassa oli suihkuhuone.

Tämä 80-luvulla. Kämppikset tietysti tuntemattomia, mutta ei koskaan tullut mitään ylipääsemättömiä ongelmia. Sopu sijaa antaa.

Olen ollut ammattikoulun ajan asuntolassa, jossa asuttiin kahden hengen huoneessa. Myöhemmin toisessa koulutuksessa samoin, kerrostaloasunnossa, josta tehty soluasunto neljälle.

Mieheni asui yliopisto-opiskelijana vuosia kahden-kolmen muun kanssa samassa soluasunnossa, heillä tosin omat huoneet.

2000-luvun alussa asuin amiksen asuntolassa. Oli kahden hengen huoneet, yhdessä asunnossa oli kaksi huonetta. Kolme vuotta piti kitua tuolla.

Elämäni kamalimmat vuodet.

Olen asunut asuntolassa kahden hengen huoneessa, kämppäkaverin kanssa tultiin hyvin toimeen, mutta asuntola on aika rauhaton. Jos halusi keskittyä opiskeluun, piti melkein mennä koulun kirjastoon tms.

Sen jälkeen asuin omakotitalon alakerrassa, jossa oli kolme huonetta, ja joka huoneen yhteydessä pikkuinen keittiö. Suihku ja vessa yhteiset. Siellä oli rauhallisempaa.

Ihan vähän, 3-4kk. Ensin meitä oli 3 tyttöä, sitten viikkokausia oltiin kahdestaan kunnes loppuvaiheessa tuli enemmän jengiä, tyttöjä kaikki. Vessa oli yhteen aikaan tukossa eli se oli kai pahin asia. Kaikki käyttäytyivät hyvin eikä riitoja ollut. Ihan mukavaa oli.

Itsenäisyyspäivän tienoilla olin yksin paikalla. Kaadoin pois jonkin huonoksi menneen maidon ja aloin käyttää yhtä, joka oli menossa vanhaksi.

Taisi olla 4 makuuhuonetta, valtava keittiö-olkkari ja sijaitsi teollisuusrakennuksen toisessa päässä. Tuolloin elettiin 80-luvun puolta väliä.

Aika paljon kokemuksia 80-luvulta. Onko tuoreempia vai onko kaikki soluasunnot muutettu perheasunnoiksi?

Asuin ekaksi 4 hengen solussa, 2 henkeä per huone.

Sitten 16 hengen solussa, 2 henkeä per huone. Näissä vuoden. 2 v asuin oliko 16 huonetta, mutta kaikkiin ei tullut ihmisiä, saatiin omat huoneet ja vikan vuoden vuokrasin yhden kanssa kaksion.

3 vuotena nostin lainaa.

Koko opiskeluajan 2000-luvun alkupuolella. Kahden hengen solu, jossa molemmilla oma huone. Kahdesta kämppiksestä tuli minulle myös ystäviä, joiden kanssa pidän edelleen yhteyttä.

Alle puoli vuotta asuin kolmen hengen solussa ei-opiskelijana. Aivan järkyttävän kamalaa aikaa!!! (opiskelijana olen sitten asunut yksin kaksiossa)

Koskaan ei päässyt vessaan, ulosteet piti tehdä omassa huoneessa muovipussiin ja viedä ulos roskikseen, ruokaa varastettiin jääkaapista. Mikroaaltouuni ja kahvinkeitin piti pitää omassa huuneessa, muut asukkaat eivät siivonneet siivousvuorollaan, yksi kämppis roudaili poikaystäväänsä yöksi kämpälle ja poikaystävä raiskasi kuuluvasti tyttöystäväänsä seinän takana, hillui alasti yhteisessä olohuoneessa, sytyttivät tulipalon ja soittivat musaa täysillä. Aivan hirveää porukkaa!

Exäni asui myös aikoinaan solussa ja kämppiksenä oli toinen nuori nainen, joka ilmeisesti oli maksullinen nainen ja toi harva se päivä kämpille maksavia asiakkaitaan. Miehet vaihtuivat aika tiuhaan. Tilasi kuulema oman Hesarin itselleen, vaikka kämpille tuli jo Hesari muutenkin. Oli katsos varaa. Ensimmäisenä muuttopäivänä kuulema kävivät heti varkaat.

Solukämpässä (4 henkee) v99 muutaman kuukauden ja myöhemmin kimppakämpässä kaksistaan 2000 -luvun alussa muutaman vuoden. Solukämpässä kämppikset oli ihan normaaleita opiskelijoita. Muutamasta tuli ihan oikeita ystäviä. Kimppakämpäs toisen naisen kanssa, vuokra oli halpa keskustakämpästä ja opiskellessa asunnon sijainti oli se määrittävä tekijä. Kämppis oli ihan kiva nuori nainen, ei meistä ystäviä tullut, mutta tultiin ihan hyvin toimeen. Muutin pois koska halusin kissan, jota ei asuntoon saanut hankkia.

En varsinaisessa solukämpässä, mutta jaetuissa asunnoissa kyllä. Ihan hyviä ja hauskojakin kokemuksia oli, esim. yhdessä vaiheessa asuin kolmen nörttimiehen kanssa, joista yksi oli niin ujo, ettei puhunut mulle kertaakaan vuoden aikana kun siellä asuin. Opiskelijana pääasia oli, että asumiskulut oli mahdollisimman pienet ja omassa huoneessa sai olla rauhassa jos halusi.

Olen 80-luvun lopulla, 2 huonetta ja 4 tyttöä. Huoneisiin mahtui 2 sänkyä ja 2 kirjoituspöytää, jotka oli siellä valmiina. Edelleen olen ystävä kämppikseni kanssa.