Vanha Facebook sisältö ja häpeä
Miten voikin tulla nii suuri häpeän tunne, kun joku vanha muisto Facebookissa tulee esiin. Itse olen alkanut käyttämään Facebookin v. 2008 ja olen tuolloin ollut jo kuitenkin ihan aikuinen, 26 vuotias. Miten ihmeessä silloin sitä jakoi mitä ihmeellisimpiä asioita, varsinkin kuvia. Nyt ja varmaan on ollut jo silloinkin ryhmiä johon olisi voinut laittaa sisustuskuvia ym. Mutta ei, olet ottanut kaikista huoneista kuvia ja laittanut niitä kavereillesi näkyviin, tietysti odottanut tykkäyksiä ja ehkä jopa huokailua kuinka ihanasti olet sisustanut. Nyt ei tulisi mieleenikään enää tehdä näin. Miten tästä häpeä tunteesta pääsee eroon, jostain mitä on tehnyt aikaa sitten😄
Kommentit (13)
Se oli sitä aikaa ja kaikki teki silloin niin. Poista päivitykset, jos hävettää.
Silloin oli silloin, nyt on nyt. Ota rauhallisesti ap. Ajattele vaikkapa "mitä väliä2?
Ajattele niin, että häpeän ja nolouden tunne kertoo siitä, että olet kasvanut ja mennyt eteenpäin ihmisenä. Ymmärrät nyt paremmin, mitä on fiksua jakaa muille ja että onko tykkäysten määrällä ym. loppujen lopuksi niin suurta väliä.
Tajuan kuitenkin oikein hyvin, mistä asiassa on kysymys. En ole facebookissa mutta nuorena olin aktiivinen eri foorumeilla. Suurin osa niistä on jo poistunut ajasta bitti-ikuisuuteen mutta silloin tällöin piipahdan jossain vielä pystyssä olevalla vanhalla vakkarifoorumilla. Se polttava häpeän aalto, joka kulkee lävitseni, kun törmään jossain ketjussa johonkin 10 vuotta sitten kirjoittamaani aivoturaukseen :D Ja ihan aikuinen olin jo tuolloin, reilusti päälle kahdenkymmenen. En aina kaikista kirjoituksista edes tunnista itseäni.
Ainahan voit vaihtaa niiden julkaisujen yksityisyysasetuksia. Itse olen laittanut osan kuvakansioista sellaisiksi, että näen vain itse ne. Sitten on sellaisia, jotka näkee vain pari perheenjäsentä, ja loput ovat ihan julkisia. En poista mitään, vaan tarvittaessa peitän ne yksityisyysasetuksilla näkyvistä.
Näin juuri sitä ajatteleekin että on kasvanut ihmisenä mutta jotenkin sitä hämmästyy kuinka sitä onkin ollut noin raakile tuossa iässä. Ja voin kuvitella tuon polttavan häpeän tunteen, jos joku vanha kirjoitus tulee vastaan.
Ja toki olen piilottanut oikeastaan kaikki vanhat kuvat vain itselleni. Kyse ei ole siitä, vaan siitä ettei ole ollut joskus arvostelukykyä ja aikanaan olleet kaikille näkyvillä.
En varsinaisesti koskaan ole ollut mikään tykkäyksien kerääjä mutta kai niitä kuvia alussa siitäkin syystä laittoi, että joku tykkäisi. Mielestäni sitä on turha kenenkään kieltää. Tiedän tyyppejä jotka on poistaneet päivityksiä se takia ettei se ole saanut tarpeeksi tykkäyksiä. Itsellä tykkäykset ei koskaan olleet mitenkää vakavalla pohjalla kuitenkaan, enkä ole muilla alustoilla edes käyttäjänä, jossa olisi voinut materiaalia syötää ulos.
Osasin arvata että osa on juuri tuota luokkaa "kukaan muu ei ajattele sitä". Itsekään en muista toisten sisältöä nolona tuolta ajalta ja kaikilla se oli suht samanlaista. Silti itse häpeän tunne välillä valtaa, sille ei vaa voi mitään. Vähän kuin joskus tulee jostai vuosien rakas muistoja kömpelöstä keskustelusta ihastuksen kanssa. Tuskin sitäkään kukaan muu ajattelee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattele niin, että häpeän ja nolouden tunne kertoo siitä, että olet kasvanut ja mennyt eteenpäin ihmisenä. Ymmärrät nyt paremmin, mitä on fiksua jakaa muille ja että onko tykkäysten määrällä ym. loppujen lopuksi niin suurta väliä.
Tajuan kuitenkin oikein hyvin, mistä asiassa on kysymys. En ole facebookissa mutta nuorena olin aktiivinen eri foorumeilla. Suurin osa niistä on jo poistunut ajasta bitti-ikuisuuteen mutta silloin tällöin piipahdan jossain vielä pystyssä olevalla vanhalla vakkarifoorumilla. Se polttava häpeän aalto, joka kulkee lävitseni, kun törmään jossain ketjussa johonkin 10 vuotta sitten kirjoittamaani aivoturaukseen :D Ja ihan aikuinen olin jo tuolloin, reilusti päälle kahdenkymmenen. En aina kaikista kirjoituksista edes tunnista itseäni.
Onhan niitäkin aikuisia (eikä edes vielä seniilejä), jotka postaa yhä edelleen kaiken someen.
Siellä NSA:n valvomossa hohotellaan varmasti ihmisten tuotoksille.
No poista ne? Mikä helvetin ongelma tämäkin nyt on.
Itse olin FB:ssa vajaan vuoden. Kukaan ei tykännyt eikä kommentoinnut ikinä mun kuvia. Ja ihmiset poisti minut kaverilistoiltaan jatkuvasti. PPoistin itseni sieltä. Ei ketään kiinnostanut, vaikka olisin postannut sinne vaikka ja mitä noloa.
Vierailija kirjoitti:
No poista ne? Mikä helvetin ongelma tämäkin nyt on.
No miltäs helvetin ongelmalta tämä vaikuttaa? Kaikki epämiellyttävän tuntuinen ei ole ongelmaa. Kiitos kuitenkin että annoit ohjeita mahdollisen ongelman poistamiseksi.
Ap
Ihan sama kuin aplle. Käytiin seinällä kavereiden kanssa kirjoittelua esim eilisen baarireissusta. Sitä paitsi kaikkea ei saa omalta seinältä pois. Tai en ainakaan itse saanut.
Mä dn ajattele mitä muut ajattelee vaan puhtaasti häpeän itseäni. Kuinka lapsi ja ajattelematon sitä oli vielä 27-vuotiaanakin? Ainakin itse olin. Nyt perheellisenä on jotenkin vasta "kasvanut aikuiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kuin aplle. Käytiin seinällä kavereiden kanssa kirjoittelua esim eilisen baarireissusta. Sitä paitsi kaikkea ei saa omalta seinältä pois. Tai en ainakaan itse saanut.
Mä dn ajattele mitä muut ajattelee vaan puhtaasti häpeän itseäni. Kuinka lapsi ja ajattelematon sitä oli vielä 27-vuotiaanakin? Ainakin itse olin. Nyt perheellisenä on jotenkin vasta "kasvanut aikuiseksi".
Juuri nämä, miksi sitä oli niin pihalla että kävi vaikka tämän tyylisiä keskusteluita
Mun ystävä, joka on edelleen läheinen ystävä, usein laittoi mun seinälle kyselyn koska nähtäisi ja siinä samalla käytiin keskustelua asiasta, missä, mitä jne. Miksi oi miksi?😄
Ei näitäkään kukaan muu muista mutta itseen sattuu
Ei kukaan muu mieti sitä, kuin sinä