Miksi aina jää harmittamasn, kun kerron jotain

Töissä ruokiksella tai kahvitauolla. Yleensä en puhu omista siviiliasioita tai perheestäni oikeastaan mitään. Sitten, kun joskus jotain kerron, niin jälkeenpäin kaduttaa, että miksi. Annoinko jotenkin negatiivisen kuvan perheenjäsenestäni, mitä muut ajatteli, oliko tyhmää puhua yms. Muista asioista kertoessa tai puhuessa ei tällaista ilmiötä tule. Onko kellään samoja tuntemuksia? Pitäis vaan olla kertomatta mitään, niin ei tarvis näitä miettiä.