Vastaisitko deitti-ilmoitukseen jossa

Tapailin kerran muutaman viikon ajan yhtä ihanaa työtöntä renttua, johon olin silmämuniani myöten lätkässä. Onneksi hävisin siinä rytäkässä vain muutaman satasen rahaa, ja sydämeenkin jäi vain pieni nirhauma. Hiphuraa kunnon miehille!

Oikeaa renttua en haluaisi. Jos olisi miehen huumoria, olisi aika niukilla olisiko sitten kuitenkin oikea renttu. Exäni oli sitä kilttiä esittävää tyyppiä joka vitsaillen kutsui itseään rentuksi - viisi vuotta yhdessä oloa ja alkoi näkymään oikea puoli, aggressiivisuus, henkinen väkivalta, hallitseminen, alkoholiongelmat, "vain kaverit", etc. Päälle päin edelleen kultapoika jota vaimo ei vain ymmärtänyt. Saa hyvää palkkaa ja elättää lapsiaan jotka ovat äidillään vaikka hän kaipaa heitä koko ajan (viimeksi hakiessa pyysi perunoita mukaansa "kun minun tarvii ruokkia ne tänään vaikka sinähän se saat lapsilisät"). Rentusta seuraavat kustannukset ja vitutus ovat suoraan verrannolliset sen kanssa vietettyihin vuosiin.