Pieni vihje! Kotiäidit ja koti-isät eivät ole työttömiä!

heillä silti on. Eivät saa työttömän alennuksia tai mitään, täyden hinnan joutuvat maksamaan uimahalleissa, julkisessa liikenteessä, näyttelyissä ja tapahtumissa siitä 300euron kuukausitulostaan..

en minäkään miellä itseäni työttömäksi, vaikka kuopukseni onkin "jo" 3-vuotias ja olen kotona. Tietysti sitten on niitä, jotka tässä tilanteessa ovat kortistossa (vaikka eivät ehkä töitä haluakaan, rahat vain) ja heitä nyt kai sitten voi nimittää työttömiksi. Nostan toki hattua heille, jotka tekevät "kaiken" eli ovat töissä ja hoitavat kodin ja lapset, ei siinä mitään. Mutta toivon, ettei ihmisarvoa sentään mitattaisi rahassa tai siinä, miten kiireinen on. Työtön en kumminkaan ole, teen mielestäni tärkeitä juttuja :) Joissain kyselyissä ei vain ole sellaista vaihtoehtoakaan "ammatille" kuin että kotiäiti. Hoitovapaa voi olla ja työtön, mutta minua ei ole selvästikään aina olemassa :)

oikealla virkavapaalla. Tilapäisesti rahaa ei juuri tule. Mutta en myöskään saa mitäään työttömyyskorvauksiin verrattavia summia kun kotihoidontuki on pieni. Töihin paluu on kohta edessä, ja hieman sekaisin tuntein tässä mietin miten monen lapsen kanssa sujuu aamulla lähdöt ja onko illat sitten kiukuttelua ja pelkkää väsymystä... Mutta tätähän tämä elämä nyky-yhteiskunnassa on, pakko molempien vanhempien käydä töissä, tai sitten rahat loppuu pikku hiljaa ja mitään et voi ostaa. Nykyään ei paljon taloja ostella, jos ei molemmat käy töissä. Pienten lasten vanhemmat ajettu tosi ahtaalle. Se näkynee myös lasten käytöksessä päiväkodeissa ja kouluissa, kun vanhemmilla on aikaa vain iltaisin ja sekin on lyhyt.

Minusta ei. Arvostan kyllä kotihoitoa ja sitä tuetaan ihan liian vähän. Jos 3 v. -> haluaa olla kotiäitinä/isänä, ei mielestäni ole oikein nostaa yhteiskunnan tukia, paitsi jos päätettäisiin maksaa sitä kotihoidon tukea.

tuota kortistoon menoa esikoiseni täytettyä kolme, mutta turhaan mietinkään, sillä vasta myöhemmin tajusin, etten mitään järkeviä tukia olisi saanutkaan, kun peruspäivärahan työssäoloehto ei täyttynyt ja työmarkkinatukseen vaikuttavat puolison tulot. Joka tapauksessa päädyin siihen, että minun mielestäni teko olisi ollut moraalisesti väärin, sillä ehdottomasti olisin halunnut hoitaa lasta kotona. Mutta se onkin asia erikseen, pitäisikö kotihoidontukea maksaa pitempäänkin. En toisaalta ymmärrä, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa kaikki ihmisten valinnat, mutta kivahan se olisi, jos voisi valita sen lasten kotona hoitamisenkin.



En ole mikään eliittirouva, mutta en vaan ymmärrä, miten NIIN MONILLE on taloudellisesti mahdotonta hoitaa lapsia kotona. Ei meilläkään nettotulot valtavat ole, ja vähemmälläkin varmasti pärjättäisiin. Jotkut aina perustelee, että "tulee niitä laskuja", "lapsille on ostettava samanlaiset vaatteet kuin kavereillakin", "asunnon on pakko olla niin ja niin iso"... ei ne mitään oikeita pakkoja ole! Ymmärrän ja hyväksyn, jos joku rehellisesti sanoo arvostavansa tällaista materiaa ja haluavansa tehdä työtään, mutta sellaista marttyyrimaista valitusta en jaksa, että joku selittää, kuinka NIIN KOVASTI haluaisi lapset kotona, mutta käytännössä vaan moni asia menee tärkeysjärjestyksessä ohi. Jospa ihan seistäisiin sanojemme takana. Asia erikseen ovat tietysti he, joilla ei vaan ole taloudellista mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona, tokihan heitäkin paljon on. Mutta väitän, ettei niin paljon kuin sanotaan!



Nelonen

tuota kortistoon menoa esikoiseni täytettyä kolme, mutta turhaan mietinkään, sillä vasta myöhemmin tajusin, etten mitään järkeviä tukia olisi saanutkaan, kun peruspäivärahan työssäoloehto ei täyttynyt ja työmarkkinatukseen vaikuttavat puolison tulot. Joka tapauksessa päädyin siihen, että minun mielestäni teko olisi ollut moraalisesti väärin, sillä ehdottomasti olisin halunnut hoitaa lasta kotona. Mutta se onkin asia erikseen, pitäisikö kotihoidontukea maksaa pitempäänkin. En toisaalta ymmärrä, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa kaikki ihmisten valinnat, mutta kivahan se olisi, jos voisi valita sen lasten kotona hoitamisenkin.

Tätä olen minäkin miettinyt, siis että eihän yhteiskunnan tarvitse kaikkia valintoja kustantaa, mutta toisaalta kun päivähoito maksaa ja lapsella on siihen subjektiivinen oikeus, niin olisi loppujen lopuksi yhteiskunnalle monella tapaa edullista maksaa kotiäideille edes se 200-300 e / kk.

tiedän kyllä näitä, jotka työttömyyskorvauksella hoitavat lasta kotona aikomattakaan töihin, enkä sitä nyt synneistä suurimpana pidä. Riippuen tietysti kai asuinpaikasta ja omasta ammatista, voi työtarjouksia tulla paljon tai vähän. Ja jos on vähän kahden vaiheilla, ollako kotona vai lähteäkö töihin, ratkaisu onkin ihan hyvä. Itse kuitenkin niin kovasti halusin olla kotona, että olisin tuon kortistovaihtoehdon kokenut ahdistavana ja oman arvomaailmani mukaan hieman moraalittomana.



Minusta olisi ihan hyvä, että kotihoidontuki jatkuisi kouluikään asti. Vaikka työssäkäyvä äiti maksaa veroja, on päivähoitokin niin kallista, että tuskin yhteiskunta siihen romahtaisi, jos pari satasta annettaisiin yli 3-vuotiaita kotona hoitaville.



Nelonen