pelkosektiosta
Millä perusteella sektion saa? Täytyykö olla terveydellisiä ongelmia tai saako ihan "terve" sen myös jos haluaa? Miten toipuminen sektiosta?
Kommentit (21)
sain sen kovalla jankkaamisella,sii ekalla ja tokalla kertaa.näkihän ne kyllä papereistakin ,että alatiesynnytys oli vaikea.päijathämeessä sai melkolailla "tapella" että sain sen,vaikka oli jo kerran leikattu. eli mut on kolme kertaa sektioitu ja yhen kerran oon alakautta synnyttänyt.parantuminen ollu melko nopeaa.noh,ekat viikot kivuliaita,mutta sen jälkee helpottaa.oli kyllä melko tuskaa viime kesän helteillä olla sairaalassa..
ja sektiostakin voi saada kohtutulehduksen,liekkö ollu helteiden syytä,mutta mulla oli 2 kertaa se tulehdus.
henkinen? pelko että ei pysty synnyttämään?
Takana 16 vuotta sitten kiireellinen sektio. Sanoin 2-vuotiastani odottaessa, että synnytän sektiolla. Piste. Kävin kerran tahi kaksi lekurilla. Kysyin, että menenkö "mielentilatutkimukseen", lekuri sanoi, että ei siitä ole mitään hyötyä...
Ehkä eivät viitsineet tivata, koska olin tokalla kerralla 43-vuotias ja takana tosiaan se kiireellinen sektio.
Toipuminen oli täydellisen nopeaa. Ihana kokemus. Täydellinen. Kiitokset Jorville!
en ole koskaan synnyttänyt ja pelko on järkyttävä. mitä mielentilatutkimuksessa täytyy tehdä / sanoa että saa sektion? alan varmaan itkemään jos ne alkaa puhua ympäri että pitäis synnyttää
henkinen? pelko että ei pysty synnyttämään?
ekalla kertaa,ja ku tuntu että se laps ei ponnistusvaiheessa liikkunu ei eteen eikä taakkekkapäi,vaikka tunnin oli lasta ponnistusvaiheessa pusannu,ja meinas lapselle käydä huonosti.mun laps luku oi jääny tohon yhteen,jos en ois sektioita saanut! t.2
Itse asun melko pienessä kaupungissa ja sain pelkosektion tosi helposti. Neuvolan kautta sain lähetteen "pelkopolille" missä juttelin hetken kätilön kanssa. Sen jälkeen sain tavata gynekologin ja hän varasi heti mulle ajan sektioon. Eli en tarttenut tapella ollenkaan! Toka kerralla sama homma - ensin keskustelu, sitten lääkärin kautta ja aika. Kannattaa pitää päänsä jos tuntuu siltä ettei voi/uskalla/halua synnyttää alakautta. Sulla on oikeus valita itse, aivan sama mitä muut sanovat siitä.
en ole koskaan synnyttänyt ja pelko on järkyttävä. mitä mielentilatutkimuksessa täytyy tehdä / sanoa että saa sektion? alan varmaan itkemään jos ne alkaa puhua ympäri että pitäis synnyttää
vaa kannassas!jorvissa ne aikanaa laitto pelkopolille eka puhumaa. t.2
Eli toipuminen on aika yksilöllistä luulisin, mutta itse olen toipunut sektioistani tosi hyvin. Vähän aikaa on arpi hellänä ja kiristää, mutta kipua voi hallita itse liikkumalla varovasti. Arpikudoksen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia vaikka olen synnyttänyt keskellä kuuminta kesää.
en ole koskaan synnyttänyt ja pelko on järkyttävä. mitä mielentilatutkimuksessa täytyy tehdä / sanoa että saa sektion? alan varmaan itkemään jos ne alkaa puhua ympäri että pitäis synnyttää
Että Suomessa ei tarvitse alakautta synnyttää. Siihen ei ketään pakoteta. Itse sain siis pelkosektion helposti - liekö ikäni yksi syy - ja erittäin vakuuttava käytökseni. Mutta pysy tiukkana. Käy "mielentilatutkimuksessa", jos se vaaditaan ja sano, että minä synnytän sektiolla, minä synnytän sektiolla, minä synnytän sektiolla.
Siis sektion saa nimenomaa synnytyspelon vuoksi. Itse pelkään synnytystä ihan hysteerisesti ja se tuli lääkärin arviointikäynnillä ilmi ihan esittämättäkin. Itkin siis hysteerisesti, kun lääkäri ensin esitti, että pitäisi ihan tavallisesti lähteä synnyttämään.
Toivuin sektiosta todella hyvin. Kuukauden verran nostelukielto oli oikeasti tarpeen, kun tuntui voimat kadonneen jonnekin. Mutta sopivasti särkylääkkeitä, niin ei ollut kipuja missään vaiheessa. Arpi on tosi vaalea ja huomaamaton.
Siis sektion saa nimenomaa synnytyspelon vuoksi. Itse pelkään synnytystä ihan hysteerisesti ja se tuli lääkärin arviointikäynnillä ilmi ihan esittämättäkin. Itkin siis hysteerisesti, kun lääkäri ensin esitti, että pitäisi ihan tavallisesti lähteä synnyttämään.
Toivuin sektiosta todella hyvin. Kuukauden verran nostelukielto oli oikeasti tarpeen, kun tuntui voimat kadonneen jonnekin. Mutta sopivasti särkylääkkeitä, niin ei ollut kipuja missään vaiheessa. Arpi on tosi vaalea ja huomaamaton.
saa, kun tarpeeksi painokkaasti haluaa. Itselle on tehty jo yksi Kättärillä, ja toinen on tulossa. Ensimmäisen kanssa asiasta piti jankata jokaisella lääkärikäynnillä, todistella, kinuta, itkeä. Sain lopulta suunnitellun sektioajan, mutta synnytys alkoikin jo ennen sitä. Vielä sairaalassa kysyivät, josko sittenkin synnyttäisin alakautta.
Viimeksi pelkopolilla meni yli tunti, tällä kertaa selvisin 20 minuutilla. Luultavasti siis tulee olemaan tällä kertaa helpompaa, vaikka varsinaista päätöstä varmasti pihdataan taas viime metreille.
Toipuminen oli nopeaa, eikä ongelmia jälkeen päin ole ilmennyt. Maha palautui hoikaksi hitaammin kun alatiesynnyttäneillä kavereilla, ja kivut olivat kovat ehkä viikon verran. Mulle sektio oli ainakin se ainoa oikea vaihtoehto.
Itselle on tehty jo yksi Kättärillä, ja toinen on tulossa. Ensimmäisen kanssa asiasta piti jankata jokaisella lääkärikäynnillä, todistella, kinuta, itkeä.
Mutta mitä kavereitten juttuja on kuunnellut niin sen saa, jos kestää sitä ilkeilyä ja nöyryytystä tarpeeksi pitkään. Kaveri repesi ekasta tosi pahasti kun imukupilla vedettiin ja lääkärit oli viimeiseen asti sitä mieltä että synnytettävä on. Lopulta sai sektion kun jaksoi jatkaa.
Meillä on neljä lasta, esikoinen syntyi terveenä, lähinnä tuuria oli, ettei vammautunut, pelastus hänen pieni kokonsa. Toisen lapsen kohdalla mitattiin lantio ja todettiin, ettei vauva luultavasti mahdu syntymään (minulla ahdas lantio) ja harkittiin sektiota. Lopulta sitten päätettiin, että minä yritän synnyttää alateitse ja sektio tarvittaessa. Alatiesynnytys pitkittyi ja siinä oli jo niin minun kuin vauvankin henki vaarassa, mutta ei tehty sektiota vaan synnytin alateitse, tuloksena vammainen vauva ja minä repesin todella pahasti ja olin teholla pari viikkoa.
Kolmannen raskauden kohdalla sanoin, että haluan sektion, vetosin ahtaaseen lantioon ja siihen, että edellinen vammautui synnytyksessä. Tästä huolimatta minut meinattiin väkisin laittaa synnyttämään alateitse. Lopulta pitkän taistelun jälkeen sain ajan suunniteltuun sektioon. Noh, vauva päättikin syntyä etuajassa ja sillon meinasin joutua synnyttämään alateitse, mutta mies oli kovana ja sanoi, että vauva syntyy sektiolla ja lopulta myös sektio tehtiin.
Eka lapsi käynnistettiin ja sitten kun tuli, jäi pahasti jumiin. Hapet romahti, mulla leikattiin eppari ja lisäksi repesi pahasti ja imukupilla ja työntämällä väkisin saatiin ulos. Aivan kamalaa fyysisesti ja henkisesti.
Pelkäsin toista synnytystä ihan kamalasti, kävin pelkopolilla jne. En halunnut että sama toistuu. Tietenkin pelkäsin sitä jumalatonta tuskaa mitä tuollainen käsittely aiheutti, mutta pelkäsin lapsen terveyden puolesta.
Toisella kerralla kävi sama homma. Lapsi jumissa ja pahasti. Eppari, paha repeämä, imukuppi. Bonuksena napanuora kaulan ympärillä. Ja vielä extrabonarina en saanut mitään kivunlievitystä.
Saatanallinen tuska, kuten voitte kuvitella kun lapsi revitään ulos väkisin ja paikat vain ratkeaa.
Että piti se toistamiseen kokea. NKL HKI ei kuuntele äitiä.
En uskalla enää synnyttää.
Vatsastavääntävää lukea tuollaista, olen pahoillani teidän puolestanne, sinäkin (anteeksi, en muista numeroa), kenen lapsi vammautui. :( Omasta synnytyksestä ei mitään traumoja ja vuosiakin jo 7 eikä toista tulossa, mutta tosi ahdistavaa lukea tällaista. Olette te sankareita...
Meillä on neljä lasta, esikoinen syntyi terveenä, lähinnä tuuria oli, ettei vammautunut, pelastus hänen pieni kokonsa. Toisen lapsen kohdalla mitattiin lantio ja todettiin, ettei vauva luultavasti mahdu syntymään (minulla ahdas lantio) ja harkittiin sektiota. Lopulta sitten päätettiin, että minä yritän synnyttää alateitse ja sektio tarvittaessa. Alatiesynnytys pitkittyi ja siinä oli jo niin minun kuin vauvankin henki vaarassa, mutta ei tehty sektiota vaan synnytin alateitse, tuloksena vammainen vauva ja minä repesin todella pahasti ja olin teholla pari viikkoa.
Kolmannen raskauden kohdalla sanoin, että haluan sektion, vetosin ahtaaseen lantioon ja siihen, että edellinen vammautui synnytyksessä. Tästä huolimatta minut meinattiin väkisin laittaa synnyttämään alateitse. Lopulta pitkän taistelun jälkeen sain ajan suunniteltuun sektioon. Noh, vauva päättikin syntyä etuajassa ja sillon meinasin joutua synnyttämään alateitse, mutta mies oli kovana ja sanoi, että vauva syntyy sektiolla ja lopulta myös sektio tehtiin.
Se mamma, joka sai sektion itkemättä...
Kai te olette tehneet valituksia asiasta?
sai vain varoituksen. Emmekä ole ainoita hänen uhrejaan.
Meillä on neljä lasta, esikoinen syntyi terveenä, lähinnä tuuria oli, ettei vammautunut, pelastus hänen pieni kokonsa. Toisen lapsen kohdalla mitattiin lantio ja todettiin, ettei vauva luultavasti mahdu syntymään (minulla ahdas lantio) ja harkittiin sektiota. Lopulta sitten päätettiin, että minä yritän synnyttää alateitse ja sektio tarvittaessa. Alatiesynnytys pitkittyi ja siinä oli jo niin minun kuin vauvankin henki vaarassa, mutta ei tehty sektiota vaan synnytin alateitse, tuloksena vammainen vauva ja minä repesin todella pahasti ja olin teholla pari viikkoa.
Kolmannen raskauden kohdalla sanoin, että haluan sektion, vetosin ahtaaseen lantioon ja siihen, että edellinen vammautui synnytyksessä. Tästä huolimatta minut meinattiin väkisin laittaa synnyttämään alateitse. Lopulta pitkän taistelun jälkeen sain ajan suunniteltuun sektioon. Noh, vauva päättikin syntyä etuajassa ja sillon meinasin joutua synnyttämään alateitse, mutta mies oli kovana ja sanoi, että vauva syntyy sektiolla ja lopulta myös sektio tehtiin.
Se mamma, joka sai sektion itkemättä...
Kai te olette tehneet valituksia asiasta?
sain sen kovalla jankkaamisella,sii ekalla ja tokalla kertaa.näkihän ne kyllä papereistakin ,että alatiesynnytys oli vaikea.päijathämeessä sai melkolailla "tapella" että sain sen,vaikka oli jo kerran leikattu.
eli mut on kolme kertaa sektioitu ja yhen kerran oon alakautta synnyttänyt.parantuminen ollu melko nopeaa.noh,ekat viikot kivuliaita,mutta sen jälkee helpottaa.oli kyllä melko tuskaa viime kesän helteillä olla sairaalassa..